Väsy

Voi luoja, että voi ihmistä väsyttää! Takana on huonosti nukuttuja öitä, kuuden päivän työviikko, luokan ensimmäinen koe, tukiopetusta, oppimissuunnitelman ja pedagogisen arvion tekoa, palavereja, ensimmäinen vanhempainilta ja miljoona muuta työasiaa. Jos joku kehtaa vielä tulla väittämään, että opettajilla on niin helppoa, kun on lyhyet työpäivät, niin tervetuloa seuraamaan minun arkea.

 

Päivärytmikseni on muodostunut aikalailla se, että opetan sen 4-6 tuntia päivässä ja yritän sen jälkeen päästä (vaihtelevalla menestyksellä) koulusta mahdollisimman nopeasti kotiin lenkittämään Mindiä. Sen jälkeen aloitan toisen työrupeaman, joka kestää päivästä riippuen 2-4 tuntia. Tuohon päälle tulee sitten vielä vaihtelevasti kokouksia, koulutuksia, vanhempaintapaamisia yms. Jokainen vähänkin matikkaa osaava pystyy laskemaan, että viikossa huhkin siis vähintään yhtä paljon hommia kuin muutkin.

 

Tavallaan on mukavaa, että osan työasioista pystyy hoitamaan myös kotoa käsin. Toisaalta olisi ihanaa pystyä unohtamaan työt sinä hetkenä, kun avaa kodin oven. Pahinta tässä ammatissa onkin, nyt lyhyen kokemuksen perusteella, se, että aivoja on tosi vaikea saada kytkettyä off-tilaan. Saatan herätä yöllä miettimään luokan uutta istumajärjestystä tai havahtua kesken telkkariohjelman siihen, että olen taas unohtanut jonkun tärkeän asian. Onneksi on Mindi, joka pakottaa tulemaan kotiin, muuten varmaan asuisinkin luokassa!

 

 

Työt vievät ainakin tällä hetkellä ihan älyttömästi voimia ja tuntuu, etten jaksaisi tehdä enää mitään ylimääräistä niiden lisäksi. Inhoan sitä, kun päänsisäinen ääni nalkuttaa: "Pitäisi jaksaa vielä siivota, tiskata, kokata, käydä kaupassa, pyykätä, urheilla, ylläpitää sosiaalisia suhteita, kirjoittaa blogia, kehittää itseään, tutustua uusiin ihmisiin, käydä suuhygienistillä jne." Se aiheuttaa hirveän riittämättömyyden tunteen. Tänään aion kuitenkin tukkia sen äänen keinolla millä hyvänsä, koska olen leponi ansainnut.

 

Pahoittelut siis, että tämä väsymys saattaa näkyä täällä bloginkin puolella. Lupaan kuitenkin, että viimeistään syyslomalla (johon on enää 2 ja puoli viikkoa!) skarppaan blogin suhteen ja kirjoittelen raakileina olevia postauksia loppuun. Silloin viimeistään tiedossa ainakin ajatuksiani opettajuudesta, matkamuistelut Islannista ja säästövinkkejä unelmien saavuttamiseksi. 

 

Nyt jatkan kuvan mukaista aktiviteettia ja toivotan teille kaikille rentouttavaa viikonloppua (koska minulla se alkoi vasta tänään)!