torstai 19. syyskuuta 2013

Sydänystävälleni


Tämä kirjoitus on omistettu parhaimmalle ystävälleni Viiville, joten muut voivat lopettaa lukemisensa tähän. (Mutta tiedän, että olette kuitenkin niin pirun uteliaita, että jatkatte lukemista, joten muuttukaa kateudesta vihreiksi, sillä minulla todella on maailman paras ystävä.)

Viivi, vaikka esiinnyt muutenkin blogissani varmasti enemmän kuin haluaisit, oli minun pakko saada omistaa sinulle ja meidän ystävyydelle yksi kokonainen postaus. Vaikka kerromme toisillemme lähes kaiken, ainakin minä muistan aivan liian harvoin kertoa sinulle, kuinka paljon arvostan sinua, kuinka tärkeä olet minulle ja miten paljosta olen sinulle kiitollinen.

Kiitos, että olet jaksanut katsella naamaani jo 17 vuoden ajan, vain perheeni on pystynyt parempaan, ja heidän on ollut pakko, toisin kuin sinun.

Kiitos, että päätit lopettaa kielikylpykokeilut jo esikouluun ja tulit kanssani samalle ensimmäiselle luokalle elokuussa 1996. Joskus mietin, mitä jos en olisi koskaan tutustunut sinuun. Se ajatus saa joka kerta silmäni kostumaan, niin paljon paremman olet elämästäni ja minusta tehnyt vuosien varrella.

Kiitos, että istuit vieressäni jo ensimmäisessä luokkakuvassa. Silloin, kun minä olin vielä pottatukkainen poikatyttö ja sinulla oli Harry Potter-lasit ja olit minua parempi kaksarikuvissa (onneksi olen treenannut ja nykyään olemme jo todella tasaväkisiä kaksarikuoseiluissa ;D)

Tästä se kaikki alkoi. Eipä uskoisi, että meistäkin tuli ihan ihmisen näköisiä lopulta :D

Kiitos monista parhaista lapsuusajan muistoista, kuten pilapuheluista, Nintendo64-maratooneista, Pirkkapyllystä ja niin monesta muusta.

Kiitos, että jaksat ja pystyt aina muistamaan sellaisia asioita yhteisestä historiastamme, jotka olen tietoisesti tai tiedostamatta jo unohtanut.

Kiitos siitä, ettet ole koskaan kertonut salaisuuksiani tai henkilökohtaisia asioitani eteenpäin, ainakaan niin, että ne olisivat koskaan kävelleet minua vastaan.

Kiitos siitä, että olet tehnyt kanssani monta unohtumatonta, mielenkiintoista ja kasvattavaa matkaa ympäri maailmaa. Ja ollut jokaisella kerralla loistavaa matkaseuraa.

Kiina,Wales, Lontoo, Australia, Reili ympäri Euroopan, Tallinna ja Praha, kiitos noista yksistä elämäni hienoimmista muistoista! Toivottavasti tulevaisuus tuo niitä vielä paljon lisää :)

Kiitos siitä, että jaoit koko 12 vuoden koulutaipaleen kanssani. Vaikka emme alusta asti olleetkaan sydänystäviä, olit aina ystävä, jonka puoleen tiesin voivani kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Kiitos, että teit lukioajastani niin mahtavan. Jaoit kanssani muun muassa naurut, ärsytykset, miesongelmat, häröviestit, keskarikuosailut, dokuprojektin, Wanhat tanssit, Penkkarit, kirjoitukset sekä "lintsailut" ja "dokailut" (yeah, right ;D)

Lukioaika pisti suun välillä mutruun ja välillä taas hymyyn, mutta selvittiin siitäkin yhdessä voittajina :)

Kiitos, että ärsytät minua niin uskomattoman harvoin. En muista, että olisimme koskaan saaneet aikaan oikeaa riitaa tai pitäneet edes mykkäkoulua.

Kiitos, että sinussa on sentään joitakin sellaisia piirteitä, jotka välillä ajavat minut raivon ja välillä taas hysteerisen naurun partaalle (puoliksi syödyt kirsikkakarkit ja ylihysteerisuus sähkölaitteiden ja joidenkin muidenkin asioiden kanssa muun muassa ;))

Kiitos, että jaat niin monta outoa asiaa (läskiohjelmat, kaksarit, keskarit, tantat, pallit, mopsit, häröviestit...) kanssani ja jaksat nauraa samoille jutuille aina uudestaan ja uudestaan, ihan niin kuin minäkin.

Kiitos, että olet aina 100%:sti oma itsesi. Hauska, luotettava, huolehtivainen, rento, kaunis, panikoija, yllytyshullu, herkkä, rohkea, selviytyjä, mahtava, outo, iloinen, ystävällinen, nautiskelija, eläinrakas, taiteellinen, sanavalmis ja niin paljon muuta, ettei maailmassa taida riittää edes kaikki sanat sinua kuvaamaan.

Siksi otinkin avuksi myös lähes kaikki yksittäiskuvat sinusta, jotka löysin kätköistäni. Tyttö, olet täyttä kultaa <3

Kiitos siitä, ettet ole koskaan kääntänyt selkääsi minulle, olet tukenut minua elämäni rankimpina hetkinä ja nostanut minut takaisin pystyyn monen monta kertaa.

 Kiitos, että olet hyväksynyt minut ystäväksesi juuri tällaisena, etkä ole pyrkinyt koskaan muuttamaan minua.

Kiitos, että olen saanut ja saan tästäkin eteenpäin jakaa elämäni suurimmat ilot, surut, ärsytykset, uutiset, katumukset, riemut, naurut, itkut, hämmennykset ja kokemukset kanssasi. Ja myös ne maailman pienimmät ja turhimmat asiat.

Kiitos, että olet pysynyt rinnallani silloin, kun elämä on sujunut kuin tanssi ja etenkin silloin, kun se on ollut tervassa kävelyä.

Aina ei kaikki vain onnistu elämässä, etenkään poseeraukset, mutta kiitos, että olet ystäväni myös silloin :D

Kiitos, että tiedän voivani kääntyä puoleesi, missä tahansa asiassa ja tiedän, ettet koskaan tuomitsisi minua.

Kiitos, että voin soittaa sinulle koska tahansa, ja tiedän sinun soittavan aina takaisin, jos et heti pysty vastaamaan.

Kiitos, että olet jakanut lukemattomia hysteerisiä, hulvattomia ja sekopäisiä hetkiä kanssani, useinmiten vielä täysin ilman alkoholia. Jos nauru todella pidentää ikää, niin me ei kuolla koskaan.



Kiitos, että uskallat sanoa minulle tarvittaessa totuuden päin naamaan, mutta tiedät myös, milloin on parempi olla sanomatta sitä.

Kiitos, ettet ole koskaan käyttänyt sanomisiani minua vastaan tai alkanut jälkiviisastella.

Kiitos, että ymmärrät ajatuksiani, luet ajatuksiani ja täydennät lauseeni loppuun niin usein, että välillä luulen väkisinkin sinun asustavan pääni sisällä.

Kiitos, että olet aina parasta juhla- ja illanviettoseuraa. Vie iltamme sitten klubeille, puistoon, festareille, Hunksien keikalle, teatteriin, Larun räkälöihin, ärrälle tai sohvalle nachokulhon ääreen, on ilta aina enemmän kuin onnistunut kanssasi.



Kiitos siitä, että olet ollut ystäväni kaikki nämä vuodet ja kiitos siitä, että tiedän sinun olevan paras ystäväni vielä silloinkin, kun oikeasti näytämme joka päivä tältä:

Outoo. Hyi. ;D

Kiitos, että lupasit lähteä kanssani juhlistamaan synttäreitäsi viimeisestä kuvasta huolimatta. Huomenna pistetään koko Stadi sekaisin, tai ainakin itsemme ;D

Koska, en itse osaa pukea ajatuksiani tämän paremmin sanoiksi, löysin onneksi netistä ajatelman, joka kuvastaa täydellisesti ajatuksiani meidän ystävyydestä:

Ystävyys ei ole trendi,
se ei seuraa muotia,
siitä ei saa korkoa,
eikä eläkettä.
Silti se on elämän paras sijoitus.

Sinä todella olet elämäni paras sijoitus. Jos ihminen kohtaa elämänsä aikana vain yhden soulmaten, niin minä olen suureksi onnekseni jo omani löytänyt. Mahdollinen "Se Oikea" mies saa tyytyä sitten hyvään hopeasijaan, koska ykköspaikka on varattu sinulle ikuisesti.

Kiitos. Anteeksi. Ja tuhannesti onnea sinulle Viivi, Sydänystäväni. Nyt ja Aina.

P.S Saanko nuolla pallejasi? ;DDDDDDDD (sori, oli pakko!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti