Lomapossun kuulumiset



Niin se vaan meinaa jo kesäkuukin lähestyä loppuaan. Se on ollut "virallinen" lomakuukauteni paria toripäivää lukuun ottamatta. Jotkut aina ihmettelee, miten saan aikani kulumaan itsekseni tekemättä melkein mitään, enkä osaa oikein itsekään vastata siihen. Kai se on vaan se erakkosieluus, joka auttaa jaksamaan oman naamansa katselemista päivittäin.



Kuka nyt ei tätä naamaa jaksaisi katsoa? :D

Tällä viikolla olen kyllä ollut ihan ylisosiaalinen, kun ensin oli juhannus, maanantaina mummin synttärit sukulaisineen, tiistaina grillattiin isin, Tuomaksen ja Fyllin kanssa ja keskiviikkona kävin kummieni ja ystäväni luona Vantaalla. Illasta kävin vielä Viivillä, jolle totesinkin, että pakko pitää torstaina välipäivä ihmisistä tai aivot räjähtää. Edessä on kuitenkin vielä suuret koettelemukset, kun seuraavat 5 viikkoa kuluvat lähes kokonaan muiden ihmisten seurassa. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa savu nousta korvista.

 

Vaikka välillä on tuntunut, ettei kesäkuuhun ole mahtunut yhtään kauniita ilmoja, niin kuvista löytyy todistusaineistoa myös niistä paremmista säistä. Kesäaikaan Lauttasaari on parhaimmillaan ja sitä onkin tullut kierreltyä paljon kävellen ja pyörän selässä. Rakastan niitä pieniä hetkiä, kun voi ihastella kaikessa rauhassa luontoa ja merta. Katsoa purjeveneiden kulkua ja haistaa kesän tuoksun ilmassa. Ainoa huono puoli on järjetön tuuli, joka on lähes päivittäistä. En edes muistanut, että jossain voi tuulla näin paljon. No, onpahan ainakin tekosyy olla laittamatta hiuksia mitenkään, kun rantakävelyn jälkeen ne näyttävät aina harakanpesältä :D 

 

Mindi meinasi lähteä lentoon tuulen mukana :)

 

Olen taas onnistunut hankkimaan itselleni jonkinasteisen sokeriaddiktion, joka päivä on vaan saatava jotain makeaa. Karkki, pulla, jätski, kakku, kaikki käy! Onneksi kesällä tulee muuten syötyä vähän kevyemmin (niin varmaan!) ja kohta pystyn tyydyttämään makeanhimoani marjoilla työsuhde-etujen kautta. Vähän hirvittää vetää jo ensi viikolla Kreikassa bikinit päälle, kun on tämmöinen lomapossuolo, mutta so what! Jos siellä edes onnistuisi vaihtamaan värinsä maidonvalkoisesta kirkkaanpunaiseen :D

 

Kesäherkkuja, nam!

Mitäs muuta tähän kesäkuuhun on vielä mahtunut, mistä en ole muistanut kertoilla? Ainakin se, että työsopimus tuli postissa ja löysin nimeni tulevan työpaikkani nettisivuilta muiden opettajien joukosta. Tuli aika virallinen olo, kun näki mustana valkoisella, että minulla on ihan oikeasti elokuusta lähtien oma 3. luokka. Jännittää jo nyt niin pirusti, mutta yritän keskittää pahimman panikoimisen elokuun puolelle!

 

Käväisin nauttimassa kirppistunnelmasta Hietsussa ja testasin uuden pyöränkelloni :)

 

Ainiin, kävihän kummipoikanikin perheineen moikkaamassa meitä kesäkuun alussa. 4-vuotias poitsu alkaa olla tosi reippaassa iässä ja osaa ottaa Mindinkin jo tosi nätisti huomioon. Toivottavasti kerettäisiin vielä nähdä elokuussa Turun päässä, ennen kuin syksyn kiireet vievät mennessään. Saatiin myös ihania kukkia, jotka ovat ihme kyllä vielä hengissä samoin kuin ennen vappua ostamani orvokit. Mähän olen aika pro kukkien tappamisessa, joten tämä saattaa olla jo uusi ennätys!

 

 

Kesäkuussa saavutin myös yhden henkisen virstanpylvään. Kaksi ja puoli vuotta siihen meni, mutta vihdoin vuodatin viimeiset kyyneleet exäni takia. Kaiken järjen mukaan ne olisi pitänyt vuodattaa jo aikoja sitten, mutta tunneasiat eivät yleensä tottele järkeä. Sitähän sanotaan, että suhteesta toipumiseen menee puolet sen kestosta ja näköjään se piti paikkansa, vaikka itse eron hyväksyin jo aikoja sitten. Vaikka tähän väliin on mahtunut paljon uusia ja vanhoja ihastuksia, treffejä, säätöjä, uusi seurustelukumppani ja vaikka mitä muuta, jollain tasolla tuo ihminen on kulkenut mielessäni ja onnistunut satuttamaan teoillansa vielä pitkään suhteemme loppumisen jälkeen.

 

  

En enää edes tiedä, kumpi on satuttanut enemmän vuosien aikana, meidän suhde vai sen jälkeinen aika, mutta vihdoin se kaikki on ohi. Vihdoin olen saanut sen viimeisenkin puukon rintaani ja hyväksynyt sen, etten ehkä tuntenut yhtään sitä ihmistä, jonka kanssa jaoin elämäni lähes 5 vuotta. Rakkaus, ystävyys, ikävä, suru, viha ja katkeruus, koko tunnekirjo on käyty läpi ja vihdoin olen täysin vapaa. Ja vihdoin pystyin kuuntelemaan tämän kappaleen, joka kertoo sanasta sanaan meidän erosta, ilman yhtäkään kyyneltä.

 

 

Teille kaikille, jotka olette juuri kohdanneet viimeisen aamun haluan sanoa, että elämä tulee vielä hymyilemään. Se tulee olemaan vielä paljon parempaa kuin uskottekaan. Tulee vielä aamu, kun vierität viimeisen kyyneleen sen ihmisen takia. Tulee muita, joiden takia vuodattaa kyyneliä. Tulee uusia ihastumisia ja rakastumisia. Tulee maailman huonoimpia ja aika ihania treffejä. Tulee iloa, naurua ja onnea. Tulee kyllästymistä, ärsytystä ja epätoivoisuutta. Tulee huikeita seikkailuja ja paljon oppeja itsestä. Tulee mitä vaan ja kaikkea, kunhan uskallat ottaa sen vastaan. Ja annat itsellesi aikaa toipua. Ero ei ole maailmanloppu. Se on uuden luvun alku.

 

Sellaista sekalaista settiä kuuluu tämän lomapossun elämään. Ensi viikolla sitten taas torille ja lauantaina kohti Kreikkaa. Tänään menen ihastelemaan tuoreinta veljenpoikaani ja vietän lisää laatuaikaa itseni kanssa suuntaamalla elokuviin katsomaan Jurassic Worldia. Saa nähdä, mihin kesäilta sen jälkeen kuljettaa. Ehkä tanssimaan kuin Pulp Fictionissa. "Tää elämä on levoton, mutta olkoon." (Haloo Helsinki!)

 

 

Miten teidän muiden kesä on startannut? :)