Vailla punaista lankaa

Pienimuotoinen arkiahdistus päällä, kun huomenna alkaa taas työt monen viikon lomailun jälkeen. Loma on ollut juuri niin rentouttava kuin toivoinkin, vaikka yli viikon mittaiseksi yltynyt flunssa tekikin minusta lähes seinähullun. Ainakin opin taas, että on ihan eri asia saada maata peiton alla kuin joutua makaamaan sen alla. Ajatukset kimpoili noiden päivien aikana aina pieleen menneistä ihmissuhteista kuolemaan, joten hilpeissä tunnelmissa olen aloitellut uutta vuotta :D No sain sentään luettua pikatahtia joululahjaksi saamani Dan Brownin Infernon. Taattua laatuviihdettä ja mielestäni ehkä jopa kaikista paras teos Brownin tuotannosta. Herätti oikeasti ajattelemaan maailmamme nykyistä tilannetta ja tulevaisuutta.

Flunssan rinnalla on onneksi ollut myös monia mukavia tapahtumia, joista ensimmäinen oli toissa lauantaina toiseksi olohuoneekseni muuttuneella Hartwall Areenalla. Ostin isille ja siinä samalla itselleni joululahjaksi liput Jokerit Clubiin seuraamaan Jokerit-Dinamo Minsk KHL-matsia. Nuoruudessani käytiin aika useinkin isin kanssa katsomassa Jokerit-matseja yhdessä, joten oli hauskaa herättää tuo perinne taas henkiin. Ennen matsia nautimme makoisan buffet-aterian Platinum-ravintolassa ja ensimmäisellä erätauolla tarjolla oli herkullinen jälkkäripöytä. Kun Jokerit vielä voitti matsin 5-2, niin ilta oli kaikinpuolin onnistunut.

Saatiin isin kanssa hyvät naurut pöydässämme odottaneesta kyltistä :D

Tällä viikolla olen puolestaan kunnostautunut jälleen telkkarin katsomisessa, joka on ollut pitkään huolestuttavan vähäistä. Viivin kanssa tuijoteltiin yhdessä Ensitreffit alttarilla, Mummomafia ja Rakas, sinusta on tullut pullukka. Kaksi jälkimmäistä täyttivät odotuksemme, mutta Ensitreffit alttarilla tuotti suuren pettymyksen. Ensimmäinen jakso oli toteutettu todella puuduttavasti ja kaikki sinkut vaikuttivat melko tylsiltä, joten ainoa mitä siitä jäi käteen oli järkyttävä päänsärky. Se saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla.

Tänä viikonloppuna sain puolestaan luokseni kauankaivatun vieraan, nimittäin H:n. Eipä siinä taas meinannut tulla höpöttelylle ja naurulle loppua, kun näimme puolen vuoden tauon jälkeen. Onnea on rakkaat ystävät, joiden kanssa jutut jatkuvat täysin luontevasti riippumatta siitä, kuinka kauan edellisestä näkemisestä oikein on <3 Viikonloppu kului rennosti leffoja katsellen, ulkoillen ja eilen sain H:n jopa houkuteltua paikalliseen Bistro Pirattiin. Myös Viivi liittyi seuraamme ja ilta kului hervottomissa merkeissä paikallisen ihmiskirjoa ja karaoke-esityksiä ihastellen. H on ensimmäinen Saaren ulkopuolinen ihminen, jonka uskaltauduin viemään Bistroon ja hyvinhän se siellä tuntui viihtyvän.

Ainiin, koettiinhan me Mindin kanssa tällä viikolla myös Avara luonto-hetki, kun lähdettiin lenkille pitkin Lauttasaaren rantoja. Kettuhan se sitten köpötteli vastaan rantatiellä ja törmäsimme siihen vielä uudestaankin rusakkojahdissa. Myös viime yönä saimme kokea luonnon mahdin, kun kahlasimme H:n kanssa pitkin lumisia teitä valtavassa lumipyryssä. Että tällaista "urbaania" elämää Suomen pääkaupungissa tällä kertaa.

Mindi löysi uuden piilopaikan päiväpeiton alta :)

Koska kuvien ottaminen on taas unohtunut lähes täysin, en ehkä jatka tätä päätöntä selittämistäni enää tämän enempää. Kuten otsikkokin kertoo, punainen lanka on vähän hukassa niin tässä tekstissä kuin elämässä noin yleensäkin. Ehkä ihan hyvä, että seuraavat viikot kuluu taas töiden merkeissä, niin ei kerkeä miettiä liikaa tätä elämän järjettömyyttä.

Huomista aamuherätystä jo innolla odottelen. Koskakohan maailma alkaisi pyöriä meidän aamutorkkujen ehdoilla? :D No, kerran se vaan kirpasee. Tsemppiä kaikille muillekin maanantaihin, we can do it!