Syksyyni kuuluu...

 ...ulkoilu ja syksyn väreistä nauttiminen.

Luulin jo pitkää, ettei ruska tulekaan tänne etelään tänä vuonna ollenkaan, kun kesäilmat vaan jatkuivat ja jatkuivat, mutta vihdoin lempivuodenaikani on päässyt kunnolla käyntiin. Kuulaat aamut, tähtikirkkaat yöt, värikkäät puut ja syyssateet, kuinka olenkaan teitä kaikkia kaivannut! Voisin kuvata loputtomiin lenkkimaastojani, niin rakastunut olen niihin, etenkin nyt, kun syksy on päässyt valloilleen koko väriloistossaan.

...hauskat illanvietot ystävien kanssa.

Piristävät illanvietot hyvien ystävien seurassa ovat syksyn parasta antia. Viime viikonloppu kului kokonaan Viivin kanssa Helsingissä. Perjantaina vietimme Viivin synttäreitä ensin Hard Rock Cafessa syöden ja juoden hyvin ja siirtä siirryimme vielä jatkamaan iltaan Tigeriin. Ilta oli jälleen kerran omalla oudolla tavallaan erittäin onnistunut, naurua ja minimiehiä riitti vielä yön pikkutunneille asti :D

Lauantaina kävimme katsomassa kauhuelokuvan Kirottu, joka oli positiivinen yllätys kauhuleffojen saralla. Vaikka elokuva ei tarjonnutkaan varsinaisesti mitään uutta, oli kokonaisuus toteutettu niin taitavasti, että hetkittäin jopa minua vähän kammotti. Onneksi elokuvan loppu sentään vedettiin niin rajusti överiksi, ettei sen pidempiaikaisia traumoja tuosta kuitenkaan jäänyt. (Hetken kyllä jännitti mennä yöllä porukoiden isoon asuntoon yksin nukkumaan, mutta hyvin sain onneksi nukuttua :)) Lisäksi kävimme tasoittelemassa elokuvan kauhuhetkiä suuntaamalla leffan jälkeen vielä Larun paikalliseen todistamaan arjen kauhuja ;D Eipä tuntunut elokuvan kauhut enää missään tuon jälkeen!

Noi nachot ja cosmot, nam! Ja tietty seura <3

Eilisen illan vietin taas täällä Turun päässä Emilyn ja Camillan kanssa. Suunnittelimme helmikuista Aasian reissuamme ja saimme jopa varattua jo yhden hienon hotellin Kuala Lumpurista edullisesti. Matka alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta, mikä on ihanaa. Lisäksi ilta kului jutellen, nauraen, herkutellen ja katsoen Dancing on Ice ohjelmaa, joka oli ihan mielenkiintoinen, vaikka tuomarit olivat väärässä lähes kaikessa, kun me taas olisimme osanneet arvioida suoritukset paljon paremmin ;D Jo lähes perinteeksi muodostuen Emily teki jälleen lähtöä kotiin ikuisuuden, lähes kaksi tuntia, mikä taisi olla uusi ennätys. Saimme pidäteltyä Emilyä muun muassa matka- ja risteilysuunnitelmilla, syyllistämisellä sekä pituuksiemme mittauksilla :D

...uudet jännittävät kokemukset.

Olen edelleen jatkanut uusien asioiden kokeilemista ja tällä kertaa vuorossa oli Flowpark, jonne suuntasin eilen Camillan kanssa. Tuo on siis puisto, jossa puiden väliin on kiinnitetty erilaisia ratoja, joita pitkin edetään vaihtelevissa korkeuksissa. Jännitin aika paljon tuonne menoa, mutta se oli niin paljon hauskempaa kuin olin kuvitellut. Puistossa on eritasoisia ratoja, joista uskalsin mennä noin kymmenen eli lähes kaikki, kahta vaikeinta lukuunottamatta. Korkeimmat radat kulkevat täysikasvuisten mäntyjen latvustossa, joten korkeanpaikankammoisille en suosittele ehkä ensimmäisenä. Mutta kaikille muille suosittelen lämpimästi. Hauskaa puuhaa, jossa yhdistyy ulkoilu ja kova treeni (lihakset aivan jumissa tänään :D) ja kaupanpäälle saa vielä voittajafiiliksen ylitettyään itsensä. Hintaa tuolla on 22 euroa (opiskelijat 19) ja sillä saa heilua radoilla niin kauan kuin jaksaa (itse viihdyimme yli kolme tuntia).

Eteneminen sujui välillä kiitäen ja välillä taas todella paljon haparoiden (mutta hymy kaivettiin esiin, vaikka väkisin!)

Camilla näytti Flowpark-konkarina mallisuorituksia etenemisestä, joita itse yritin jäljitellä vaihtelevalla menestyksellä.

Radoilla oli suotavaa edetä etuperin, mutta takaperin etenemistäkään ei voinut aina välttää!

Myös Camilla intoutui voittamaan itsensä (kiitos minun loistavien kannustusten ;D) ja kiipesi huikean korkealla roikkuvan köyden ylös asti! Sen jälkeen ennen vaikealta tuntunut rata olikin jo ihan helppo nakki.

Kun voitti itsensä ja valloitti lähes koko Flowparkin, oli hymy herkässä, huikea kokemus!

...stressi ja aikaansaamattomuus.

Yhtä varmasti kuin syksy on lempivuodenaikani ja uuden alkua, se on myös stressin jaloa aikakautta. Joku ihana ihminen voisi nyt kertoa, miten ihmeessä sen kadoksissa olevan gradumotivaation oikein löytäisi. Minulta se on nimittäin pahemman kerran hukassa. Asiaa ei myöskään auta se, että graduohjaajani sai jotenkin ihmeellisesti uskoteltua minulle, että olisi järkevää pitää graduni kritiikkiseminaari (työn pitäisi olla silloin lähes valmis) jo joulukuun 18.päivä, joten se into tehdä gradua pitäisi löytää mitä pikimmiten. No, ehkä syyskuu oli tasaantumiskuukausi loman ja arjen välillä ja lokakuu starttaa ihan uudella asenteella. Toivossa on hyvä elää, voi kun sillä saisi aikaiseksi myös valmiin gradun :D

...herkutteluhetket.

Syksyn alettua on tullut herkuteltua jo liikaakin, mutta pakkohan se aika on johonkin kuluttaa, kun gradunkaan tekemiseen se ei kulu :D Leipomiset olen sentään saanut kohdennettua tällä kertaa niin, etten ole ihan kokonaan syönyt niitä itse. Eilistä tyttöjeniltaa varten leivoin porkkanakakun ja suklaahippumuffinseja, nam! Nyt olen kyllä vakaasti päättänyt, että täytyy ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön ja aloitella taas niitä terveellisempiä elintapoja, jotta olisi edes jotenkin siedettävässä kunnossa vuodenvaihteessa, kun Thaimaan rannat kutsuvat.

Porkkanakakku pääsi kuviin asti, muffinssit unohdin kuvata ennen kuin ne oli jo syöty :D

...hyvä ruoka.

En ole sentään ihan pelkästään herkuillakaan elänyt, vaan olen jaksanut kokkailla myös vaihtelevalla menestyksellä ihan oikeaa ruokaa. Olen muun muassa tehnyt paljon erilaisia salaatteja, helpointa pikaruokaa eli pestopastaa pähkinöillä ja siemenillä sekä suurinta herkkuani, Tikka Masalaa.

...kynttilät sekä hyvät ja "hyvät" syksyn tv-sarjat.

Kuinka paljon olenkaan kaivannut pimeitä syysiltoja, jolloin voi pistää kaikki kynttilät palamaan ja vain rentoutua hyvän ruuan ja telkkarin ääressä. Syksy on minunlaiselle telkkarin suurkuluttajalle kulta-aikaa, kun uusia mielenkiintoisia sarjoja alkaa jatkuvalla syötöllä ja vanhat lempparit palaavat takaisin tauoilta.

Kynttilöitä, tunnelmaa ja laatusarjoja (siis Salkkarit ;DD)

...vanhojen vaateiden myyminen, lämpöisten vaatteiden esillekaivaminen ja uusien ostaminen.

Rakastan syyspukeutumista. Sitä, kun saa vetää päällensä ihania neuleita, jalkaansa kumisaappaat tai saapikkaat ja voi taas pitää takkeja, hanskoja ja huiveja. Niin ja saa käyttää ihania, tummia syksyvärejä, kuten viininpunaista, liilaa, maastonvihreää ja mustaa. Syksyllä minut valtaa usein myös se pahin ostovimma ja olenkin shoppaillut viimeaikoina paljon kaikenlaista, kuten kaksi talvitakkia. Viime vuonna jätin takin hankkimisen niin viime tinkaan, ettei lopulta enää sopivia malleja ja kokoja ollut jäljellä, joten siitä viisastuneena lähdin tänä vuonna liikkeelle jo hyvissä ajoin. Jotta olen saanut oikeutettua itselleni uusien vaatteiden ostamisen olen samalla käynyt kaapit läpi vanhoista vaatteista ja pistänyt niitä taas roppakaupalla huuto.nettiin.

Turha yrittää yllättää minua tänä vuonna talvi, olen varautunut!

...sunnuntaipiirretyt.

Olen syksyn alkaessa taas elvyttänyt vanhan perinteeni ja aloittanut kaikki kotisunnuntait käpertymällä peiton alle katsomaan piirrettyjä. Koska telkkarin anti piirrettyjen suhteen on nykypäivänä niin kammottavaa, olen luottanut vanhoihin lemppareihini eli Disneyn Klassikoihin, Muumeihin ja Studio Ghiblin tuotoksiin. Täydellistä <3

Sunnuntaiaamujen nautinnot <3

Sellaista kaikkea kuuluu syksyyni tällä hetkellä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää lokakuun alkua :)

Seitsemän matkustuskäskyäni

Ajattelin taas välillä pohdiskella puhtaasti matkustukseen liittyviä asioita, se kun on kuitenkin se blogini pääteema. Huomaan itsestäni arjen alkamisen ainakin siitä, että mieli alkaa taas yhä enemmän pyöriä matkustelun ja siitä haaveilun ympärillä. Onneksi seuraava reissu on jo lyöty lukkoon ja ajoittain alkaa iskeä jo pienoinen paniikkikin siitä, mitä kaikkea pitää vielä saada aikaiseksi ennen lähtöä Thaimaaseen (sellainen pieni gradu esimerkiksi...)

Olen taas viime aikoina miettinyt paljon menneitä matkojani ja sitä, mistä asioista koostuu onnistunut matka. Matkan onnistuminen on tietysti aina osittain arpapeliä ja on paljon asioita, joihin ei itse voi matkan aikana vaikuttaa. Itse olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että matkan onnistuminen on usein myös kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta.

Takanani on jo melkoinen määrä matkoja, enkä silti voi sanoa, että yksikään niistä olisi ollut epäonnistunut. Tottakai matkoille osuu aina enemmän tai vähemmän vastoinkäymisiä, mutta niinhä osuu elämään muutenkin. Luulenkin, että ne ihmiset, jotka päätyvät kirjoittamaan netin keskustelupalstat täyteen valitusviestejä matkoista, matkakohteista ja matkanjärjestäjistä, tai vaativat raivoissaan matkatoimistoilta rahoja takaisin, kun aurinko ei paistanutkaan matkalla koko ajan, odottavat matkustamiselta jotakin, mitä se ei koskaan tule olemaan, nimittäin täydellisyyttä.

Minulle matkustus on aina ollut osa elämää. Ehkä sen takia en luo matkoille koskaan epärealistisia odotuksia, vaan pidän matkaa onnistuneena, vaikka vettä olisi tullut lähes päivittäin, suuresti odottamani retki olisi jouduttu perumaan, ruoka olisi mautonta ja ylihintaista, joutuisin huijatuksi, aikataulut pettäisivät, joutuisin etsimään epätoivoissani majapaikkaa keskellä yötä tai viettäisin koko yön vessan lattialla vatsataudin kourissa. Ja nuo kaikki ovat minulle myös tapahtuneet, eivät onneksi sentään kaikki samalla matkalla, mutta kuitenkin. Ja silti pidin niitä kaikkia matkoja erittäin onnistuneina. Matkoihin (ainakin omiini), kun mahtuu aina moninverroin niitä hienoja ja onnistuneita hetkiä, jotka saavat vastoinkäymiset tuntumaan aika pieniltä.

Ymmärrän kuitenkin, että sellaisella ihmisellä, joka pääsee matkustamaan hyvin harvoin, saattaa olla todella korkeat odotukset matkan suhteen. Jos odotukset eivät sitten täytykään täydellisesti, saattaa olo olla pettynyt ja ajatuksissa vain se, miten paljon rahaa meni hukkaan. Se on harmi, koska pienellä asennemuutoksella, matkalla pystyisi keskittymään enemmän hyviin asioihin ja kokea onnistuneen matkan epäonnistuneen sijasta. Oma asenteeni matkustukseen kiteytyy seuraavaan seitsemään käskyyn, joiden avulla olen ainakin tähän asti saanut kokea unohtumattomia ja onnistuneita matkoja ympäri maailmaa.

1. Hyvä seura on puolet matkasta.

Mikään ei, oman kokemukseni mukaan, vaikuta matkan onnistumiseen niin paljon kuin seura. Jos matkaseura ottaa aivoon joka käänteessä tai haluatte koko ajan tehdä eri asioita, ei kauheasti auta, vaikka itse matkakohde olisikin upea. Huono seura saattaa pilata upeimmankin matkan, mutta hyvä seura taas tekee matkasta varmasti ikimuistoisen, vaikka matkakohde olisi kehnompikin. Sen takia se kannattaakin valita tarkasti.

Se, mikä taas on kenellekin hyvää matkaseuraa, on täysin kiinni jokaisesta itsestään. Sen takia onkin tärkeää tuntea ennen matkalle lähtöä itsensä, jotta osaa päättää oikeanlaisen matkaseuran itselleen. Toiset nauttivat matkustamisesta yksin, toiset viihtyvät reissussa parhaiten kahdestaan hyvän ystävän tai seurustelukumppanin kanssa ja toiset taas haluavat matkustaa osana isompaa tai pienempää ryhmää, joka voi koostua tutuista tai tuntemattomista ihmisistä. Itse olen kokeillut kaikkia edellisiä, paitsi matkustamista yksin. Tuota pääsen kuitenkin kokeilemaan jo tulevalla matkallani. En ole koskaan pitänyt itseäni yksinmatkustajana, mutta saa nähdä, jos vaikka vahingossa hullaannunkin siihen ihan täysillä.

Itse koen, että matkasta saa hyvässä seurassa enemmän irti, kun on joku, jonka kanssa jakaa kaikki upeat kokemukset, matkalla heräävät ajatukset ja tietysti myös ne vastoinkäymiset. Jaettu ilo on tuplailo ja jaettu ärsytys on puolet pienempi. Mutta täytyy tosiaan muistaa, että se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Jokaisen kannattaakin siis tehdä oma valintansa tarkkaan ja harkiten ottaen huomioon ainakin oman luonteensa, matkan luonteen ja mahdollisen seuran luonteen.

Minulle hyväksi todettua matkaseuraa :)

2. Hakuna matata, kaikki lähtee rentoudesta.

Vaikka ei arjessa olisikaan se kaikista rennoimmin elämään suhtautuva tyyppi, matkalle lähtiessä kannattaa ehdottomasti kaivaa tuo puoli itsestään esiin. Jos odottaa kaiken sujuvan täydellisesti, joutuu varmasti pettymään. Jos taas lähtee matkaan avoimin ja rennoin mielin, voi kokea parhaimmillaan todella onnistuneen ja mielenkiintoisen matkan.

Matkoilla sattuu usein viivästyksiä, peruutuksia, huonoja ilmoja, ruokia, majapaikkoja tai kokemuksia. Tottakai ne ottavat aivoon joka kerta, mutta mielestäni on täysin turhaa pilata koko loppu matkaa vatvomalla paria pieleen mennyttä asiaa. Jos kyseessä on asia, johon voi vaikuttaa paikan päällä, kannattaa se tietysti tehdä, jos taas ei, niin on parempi unohtaa koko asia ja jatkaa eteenpäin.

Hakuna matata/Ei huolia -asenne kannattaa pakata aina matkalle mukaan.

3. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kohtele ihmisiä niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, toimii ihan yhtä lailla täällä koti-Suomessa kuin ulkomaillakin. Ei tietenkään aina, mutta useinmiten. Silti se tuntuu monilta unohtuvan harmittavan usein. En ymmärrä, miten kukaan kuvittelee saavansa hyvää palvelua, jos itse on kuin seipäänniellyt tai epäkohtelias öykkäri. Palvelua saa ehkä millä tahansa käytöksellä, mutta hyvän palvelun ansaitkoon jokainen omalla käytöksellään.

Itse pyrin aina matkustaessa toimimaan kohteliaasti, ystävällisesti ja kärsivällisesti. Ja lähes aina sillä saa kohteliasta, ystävällistä ja avuliasta kohtelua. Eri maissa on erilaisia toimintatapoja, joita haluan kunnioittaa ja lähes aina, jos olen pidempään samassa maassa, haluan myös opetella sanomaan muutaman perusfraasin kyseisen maan kielellä. Maassa maan tavalla. Piste.

Tiesin jo nuorena, miten paikalliset voitetaan puolelleen :D

4. Ennakointi menee harvoin hukkaan.

Itse koen, että matka etenee paljon sujuvammin, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa etukäteen. Tämä korostuu etenkin omatoimimatkoja tehdessä, seuramatkoilla kun matkanjohtaja huolehtii usein monista tärkeistä asioista etukäteen. Hyvin suunniteltu, ei ehkä ole puoliksi tehty, mutta ainakin se saa matkan etenemään sujuvammin ja miellyttävämmin, kun äkillisiä yllätyksiä ei tule vastaan ihan yhtä paljon.

Ensimmäiseksi kannattaa tietenkin tarkistaa kaikki matkaan liittyvät käytännön asiat, kuten passin voimassaoloaika, matkatavararajoitukset lennoille sekä mahdolliset viisumit, rokotukset ja muut lääkitykset. Lyhyillä matkoilla hotelli kannattaa usein jo varata etukäteen, koska etenkin sesonkiaikoina hyvän ja edullisen majapaikan löytäminen vasta paikan päällä voi olla välillä hyvinkin haastavaa. Netti on pullollaan hyviä hakukoneita, joista voi määrittää monia erilaisia kriteereitä hotelleille ja lukea muiden kokemuksia kyseisistä majapaikoista.

Lisäksi selvitän yleensä muutamia muita asioita, kuten paikallisen valuutan (täytyykö vaihtaa?), sähkövirran ja pistokkeet (tarvitseeko adapterin?), tippikäytännöt, veden juomakelpoisuuden sekä kulkuvälineet (erilaiset taksit, junat, metrot, lautat yms.) ja niiden hinnat, jottei tule heti huijatuksi. Käytännön asioiden lisäksi tykkään usein ottaa selvää myös itse matkakohteesta. Etsin esimerkiksi nähtävyyksiä, aktiviteetti- ja retkimahdollisuuksia, ravintoloita, kauppoja, museoita sekä puistoja ja saatan perehtyä vähän paikallisiin tapoihin, historiaan ja kulttuuriin.

Ennakoinnin ja kohteeseen tutustumisen ei aina tarvitse olla tylsää :)

5. Varovaisuus on valttia, hysteerisuus ei.

Maalaisjärjellä pärjää usein aika pitkälle matkustaessa. Jos jokin tuntuu epäilyttävältä, se usein myös on sitä ja tyhmänrohkea ei yleensä kannata olla. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi olla hysteerinen. Stressaamalla ei ole koskaan mikään matka muuttunut paremmaksi, joten turha pelätä hysteerisenä jo etukäteen ryöstetyksi tulemista, onnettomuuksia, ripulia tai muuta sairauksia. Järki kannattaa kuitenkin pitää aina matkassa mukana, sillä säästyy jo monilta ikäviltä tilanteilta.

Taskuvarkailta ei voi aina säästyä, joten koko omaisuutta ei kannata säilöä samassa paikassa, eikä kannata käyttää laukkuja ja taskuja, jotka suorastaan huutavat varkaita tyhjentämään itsensä. Isoissa ihmismaissoissa kannattaa pitää erityisesti huolta omaisuudestaan ja edetä määrätietoisesti eteenpäin ja haahuilla kartan kanssa vasta jossakin rauhallisemmassa paikassa. Alkoholia voi ja kannattaa nauttia, mutta kannattaa muistaa siinäkin kohtuus. Mikään ei ole varkaille, huijareille ja muille rikollisille helpompi uhri kuin änkyräkännissä pyörivä turisti.

Jos katukauppiaan tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se myös on sitä aina, joten turha sortua niihin. Tinkiä kannattaa aina, sellaisissa maissa, joissa se on käytäntö, muuten tulee huijatuksi. Monissa paikoissa on myös aina parempi maksaa käteisellä kuin kortilla, etenkin köyhemmissä maissa. Taksimatkan hinta kannattaa kysyä ja sopia etukäteen ja sanoa rahaa antaessa ääneen summan, jonka antaa kuskille.

Paikallista ruokaa kannattaa ehdottomasti syödä, eikä muutenkaan kannata vältellä hysteerisesti tiettyjä ruoka-aineita. Maasta riippuen voi tietysti harkita muun muassa kraanaveden, joidenkin maitotuotteiden ja kypsentämättömän ruokien nauttimista, mutta usein vatsatauti saattaa tulla ihan käsien ja rahojen välityksellä, eikä ole mitään takuuvarmoja keinoja välttää sitä. Käsihygieniaa kannattaa yleensä tehostaa matkan aikana ja joissakin maissa voi olla paikallaan syödä maitohappobakteereja.

Itse olen matkoillani syönyt aina melko huolettomasti kaikkea, mikä on vaikuttanut mielestäni hyvältä. Välillä olen saanut vatsataudin, mutta useinmiten en. Lisäksi kaikki vatsataudit, jotka olen saanut, ovat olleet nopeita, maksimissaan vuorokauden pituisia, joten yksikän loma ei ole mennyt pilalle niiden takia. Imodiumilla ovat pysähtyneet useimmat taudit, joten sitä kannan aina mukanani reissussa.

Nautin usein matkoillani paikallisista ruuista, jäätelöstä, torien antimista, drinkeistä, kulkukoirista ja -kissoista, eikä niistä lähes koskaan ole ollut mitään harmia, päinvastoin :)

6. Uskalla heittäytyä tuntemattomaan.

Matkustaminen on loistava tilaisuus tehdä uusia asioita, saada uusia kokemuksia, maistaa uusia ruokia, tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin, eikä sitä todella kannata jättää käyttämättä. Suunnitelmia kannattaa myös olla valmis muuttamaan paikan päällä, jos tuntuukin, että jokin toinen vaihtoehto houkuttaa enemmän.

Ennakkoluulot kannattaa heittää heti romukoppaan, muuten voi jäädä kokematta paljon hienoja kokemuksia. Olen kokenut, että useinmiten matkalla kannattaa sanoa uusille asioille ennemmin kyllä kuin ei, ne ovat nimittäin usein niitä hetkiä, jotka muistaa matkoilta vielä vuosienkin päästä.

Matka kannattaa suunnitella aikataulullisesti sen verran väljäksi, että siitä löytyy aikaa päähänpistoille ja ex tempore-kokeiluille. Myös ihan kohteessa kiertely kannattaa tehdä silmät auki kurkistaen mielenkiintoisista ovista sisään ja harhaillen välillä myös sivukaduille turistimassojen tavoittamattomiin.

Uskalla vastata uusien kokemusten kutsuun: KYLLÄ!

7. Elä hetkessä, nauti hetkestä.

Tämä on näistä käskyistä ehdottomasti tärkein. Jos lomalla ja matkalla ei muista elää hetkessä ja toisaalta pysähtyä nauttimaan hetkestä, hujahtaa koko matka ohi ennen kuin sitä kerkeää edes huomata. Jossittelu ei toimi matkustaessa, kannataa vain tehdä, nähdä ja kokea. Nauttia jokaisesta hetkestä kaikilla aisteilla ja koko kropalla. Matkustamista ei kannata koskaan ottaa suorittamisen kannalta, muuten siitä lähtee kaikki nautinto. On aivan sama, kerkeääkö reissussa kiertää kaikki "pakolliset" nähtävyydet, tärkeämpää on, että on nauttinut matkasta ja lomasta juuri niin kuin on itselleen parhaaksi nähnyt.

Minulle tärkeintä on, että yksikään matka ei mene läpijuoksuksi. Jokaisella matkalla on oltava mahdollisuus pysähtyä. Aina on oltava aikaa istua puiston penkille syömään jäätelöä ja tarkkailemaan paikallisia ihmisiä, lillua turkoosissa vedessä tuntitolkulla, syödä vielä yksi ruokalaji lisää, jäädä rapsuttamaan kulkukoiraa, ihastella upeaa auringonlaskua, tai kävellä rannalla paljain jaloin tähtikirkkaan taivaan alla. Jokainen matka on vain pieni hetki elämästämme. Mutta kun sen käyttää oikein, sen avulla jaksaa vielä pitkiä aikoja eteenpäinkin.

Siinä olivat minun tärkeimmät periaatteet ja asenteet matkustaessani. Toivottavasti niistä on iloa myös jollekin toiselle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille :)

Sydänystävälleni

Tämä kirjoitus on omistettu parhaimmalle ystävälleni Viiville, joten muut voivat lopettaa lukemisensa tähän. (Mutta tiedän, että olette kuitenkin niin pirun uteliaita, että jatkatte lukemista, joten muuttukaa kateudesta vihreiksi, sillä minulla todella on maailman paras ystävä.)

Viivi, vaikka esiinnyt muutenkin blogissani varmasti enemmän kuin haluaisit, oli minun pakko saada omistaa sinulle ja meidän ystävyydelle yksi kokonainen postaus. Vaikka kerromme toisillemme lähes kaiken, ainakin minä muistan aivan liian harvoin kertoa sinulle, kuinka paljon arvostan sinua, kuinka tärkeä olet minulle ja miten paljosta olen sinulle kiitollinen.

Kiitos, että olet jaksanut katsella naamaani jo 17 vuoden ajan, vain perheeni on pystynyt parempaan, ja heidän on ollut pakko, toisin kuin sinun.

Kiitos, että päätit lopettaa kielikylpykokeilut jo esikouluun ja tulit kanssani samalle ensimmäiselle luokalle elokuussa 1996. Joskus mietin, mitä jos en olisi koskaan tutustunut sinuun. Se ajatus saa joka kerta silmäni kostumaan, niin paljon paremman olet elämästäni ja minusta tehnyt vuosien varrella.

Kiitos, että istuit vieressäni jo ensimmäisessä luokkakuvassa. Silloin, kun minä olin vielä pottatukkainen poikatyttö ja sinulla oli Harry Potter-lasit ja olit minua parempi kaksarikuvissa (onneksi olen treenannut ja nykyään olemme jo todella tasaväkisiä kaksarikuoseiluissa ;D)

Tästä se kaikki alkoi. Eipä uskoisi, että meistäkin tuli ihan ihmisen näköisiä lopulta :D

Kiitos monista parhaista lapsuusajan muistoista, kuten pilapuheluista, Nintendo64-maratooneista, Pirkkapyllystä ja niin monesta muusta.

Kiitos, että jaksat ja pystyt aina muistamaan sellaisia asioita yhteisestä historiastamme, jotka olen tietoisesti tai tiedostamatta jo unohtanut.

Kiitos siitä, ettet ole koskaan kertonut salaisuuksiani tai henkilökohtaisia asioitani eteenpäin, ainakaan niin, että ne olisivat koskaan kävelleet minua vastaan.

Kiitos siitä, että olet tehnyt kanssani monta unohtumatonta, mielenkiintoista ja kasvattavaa matkaa ympäri maailmaa. Ja ollut jokaisella kerralla loistavaa matkaseuraa.

Kiina,Wales, Lontoo, Australia, Reili ympäri Euroopan, Tallinna ja Praha, kiitos noista yksistä elämäni hienoimmista muistoista! Toivottavasti tulevaisuus tuo niitä vielä paljon lisää :)

Kiitos siitä, että jaoit koko 12 vuoden koulutaipaleen kanssani. Vaikka emme alusta asti olleetkaan sydänystäviä, olit aina ystävä, jonka puoleen tiesin voivani kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Kiitos, että teit lukioajastani niin mahtavan. Jaoit kanssani muun muassa naurut, ärsytykset, miesongelmat, häröviestit, keskarikuosailut, dokuprojektin, Wanhat tanssit, Penkkarit, kirjoitukset sekä "lintsailut" ja "dokailut" (yeah, right ;D)

Lukioaika pisti suun välillä mutruun ja välillä taas hymyyn, mutta selvittiin siitäkin yhdessä voittajina :)

Kiitos, että ärsytät minua niin uskomattoman harvoin. En muista, että olisimme koskaan saaneet aikaan oikeaa riitaa tai pitäneet edes mykkäkoulua.

Kiitos, että sinussa on sentään joitakin sellaisia piirteitä, jotka välillä ajavat minut raivon ja välillä taas hysteerisen naurun partaalle (puoliksi syödyt kirsikkakarkit ja ylihysteerisuus sähkölaitteiden ja joidenkin muidenkin asioiden kanssa muun muassa ;))

Kiitos, että jaat niin monta outoa asiaa (läskiohjelmat, kaksarit, keskarit, tantat, pallit, mopsit, häröviestit...) kanssani ja jaksat nauraa samoille jutuille aina uudestaan ja uudestaan, ihan niin kuin minäkin.

Kiitos, että olet aina 100%:sti oma itsesi. Hauska, luotettava, huolehtivainen, rento, kaunis, panikoija, yllytyshullu, herkkä, rohkea, selviytyjä, mahtava, outo, iloinen, ystävällinen, nautiskelija, eläinrakas, taiteellinen, sanavalmis ja niin paljon muuta, ettei maailmassa taida riittää edes kaikki sanat sinua kuvaamaan.

Siksi otinkin avuksi myös lähes kaikki yksittäiskuvat sinusta, jotka löysin kätköistäni. Tyttö, olet täyttä kultaa <3

Kiitos siitä, ettet ole koskaan kääntänyt selkääsi minulle, olet tukenut minua elämäni rankimpina hetkinä ja nostanut minut takaisin pystyyn monen monta kertaa.

 Kiitos, että olet hyväksynyt minut ystäväksesi juuri tällaisena, etkä ole pyrkinyt koskaan muuttamaan minua.

Kiitos, että olen saanut ja saan tästäkin eteenpäin jakaa elämäni suurimmat ilot, surut, ärsytykset, uutiset, katumukset, riemut, naurut, itkut, hämmennykset ja kokemukset kanssasi. Ja myös ne maailman pienimmät ja turhimmat asiat.

Kiitos, että olet pysynyt rinnallani silloin, kun elämä on sujunut kuin tanssi ja etenkin silloin, kun se on ollut tervassa kävelyä.

Aina ei kaikki vain onnistu elämässä, etenkään poseeraukset, mutta kiitos, että olet ystäväni myös silloin :D

Kiitos, että tiedän voivani kääntyä puoleesi, missä tahansa asiassa ja tiedän, ettet koskaan tuomitsisi minua.

Kiitos, että voin soittaa sinulle koska tahansa, ja tiedän sinun soittavan aina takaisin, jos et heti pysty vastaamaan.

Kiitos, että olet jakanut lukemattomia hysteerisiä, hulvattomia ja sekopäisiä hetkiä kanssani, useinmiten vielä täysin ilman alkoholia. Jos nauru todella pidentää ikää, niin me ei kuolla koskaan.

Kiitos, että uskallat sanoa minulle tarvittaessa totuuden päin naamaan, mutta tiedät myös, milloin on parempi olla sanomatta sitä.

Kiitos, ettet ole koskaan käyttänyt sanomisiani minua vastaan tai alkanut jälkiviisastella.

Kiitos, että ymmärrät ajatuksiani, luet ajatuksiani ja täydennät lauseeni loppuun niin usein, että välillä luulen väkisinkin sinun asustavan pääni sisällä.

Kiitos, että olet aina parasta juhla- ja illanviettoseuraa. Vie iltamme sitten klubeille, puistoon, festareille, Hunksien keikalle, teatteriin, Larun räkälöihin, ärrälle tai sohvalle nachokulhon ääreen, on ilta aina enemmän kuin onnistunut kanssasi.

Kiitos siitä, että olet ollut ystäväni kaikki nämä vuodet ja kiitos siitä, että tiedän sinun olevan paras ystäväni vielä silloinkin, kun oikeasti näytämme joka päivä tältä:

Outoo. Hyi. ;D

Kiitos, että lupasit lähteä kanssani juhlistamaan synttäreitäsi viimeisestä kuvasta huolimatta. Huomenna pistetään koko Stadi sekaisin, tai ainakin itsemme ;D

Koska, en itse osaa pukea ajatuksiani tämän paremmin sanoiksi, löysin onneksi netistä ajatelman, joka kuvastaa täydellisesti ajatuksiani meidän ystävyydestä:

Ystävyys ei ole trendi,

se ei seuraa muotia,

siitä ei saa korkoa,

eikä eläkettä.

Silti se on elämän paras sijoitus.

Sinä todella olet elämäni paras sijoitus. Jos ihminen kohtaa elämänsä aikana vain yhden soulmaten, niin minä olen suureksi onnekseni jo omani löytänyt. Mahdollinen "Se Oikea" mies saa tyytyä sitten hyvään hopeasijaan, koska ykköspaikka on varattu sinulle ikuisesti.

Kiitos. Anteeksi. Ja tuhannesti onnea sinulle Viivi, Sydänystäväni. Nyt ja Aina.

P.S Saanko nuolla pallejasi? ;DDDDDDDD (sori, oli pakko!)

Läppäri is back!

Kahden ja puolen viikon hiljaisuus täällä bloginkin puolella on nyt vihdoin ohi, kun kannettavani saapui viimeinkin tänään luokseni huollosta. Kiintolevy on nyt vaihdettu uuteen, joten toivottavasti kone pysyy kunnossa tästä eteenpäin ainakin seuraavat viisi vuotta (niin varmaan ;D). No toivossa on kuitenkin hyvä elää, ainakin parempi kuin ilman kannettavaa, juuri siihen aikaan vuodesta, kun tarvitsisit sitä eniten.

Elämä ilman läppäriä ja jatkuvaa mahdollisuutta päästä nettiin vaikeutti arkea huomattavasti, mutta selvisin siitä yllättävän hyvin. Olen koneenkin käytön suhteen erittäin on/off-ihminen. Voin helposti olla lomaillessa parikin viikkoa ilman konetta ilman minkäänlaisia vieroitusoireita, mutta kun käytän konetta arkena, käytän sitä hyvin paljon sallittua enemmän. Koska olen arjessa niin tottunut käyttämään konetta, ovat kuluneet viikot olleet melko tuskaiset, on tuntunut kuin minulta puuttuisi yksi raajoista tai aisteista. Päätin ottaa koneettoman elämän tieteellisenä kokeena,  minkä takia kävin vain kerran-pari viikossa yliopistolla hoitamassa aivan pakolliset asiat koneella ja muutaman kerran jaksoin kotona ollessani junnailla etanaakin hitaamman kännykäni kanssa nettiin, mutta muuten kulutin aikaani mahdollisimman kaukana tietokoneista.

Viikkojen aikana huomasin, miten järkyttävän paljon arkinen elämäni on koneesta ja netistä riippuvaista. Tarvitsen konetta gradun tekoon, muuhun opiskeluun, opintoaikataulujen saamiseen, kursseille ilmoittautumiseen, sähköpostien lukemiseen ja lähettämiseen, tenttikirjojen varaamiseen, tenttiartikkelien lukemiseen ja moneen muuhun. Arkisten opiskeluun liittyvien asioiden lisäksi huomasin tarvitsevani konetta myös muun muassa sijaisuuksien saamiseen, facebookailuun, yhteydenpitoon, bloggailuun, kuvien katsomiseen, musiikin kuunteluun, tavaroiden ostoon ja myyntiin, ohjelmien katsomiseen, matkasuunnitteluun, pankkiasioiden hoitoon, uutisten seuraamiseen, leffalippujen varaukseen sekä pienten ja suurten mieltä askarruttavien asioiden selvittämiseen.

Tajuttuani, miten paljon nykyihmisen tai ainakin minun elämä on tietokoneen varassa, aloin väkisinkin kaivata aikaa, jolloin lankapuhelin vielä edusti kehittyneintä teknologiaa. Asiat eivät ehkä hoituneet yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nykyään, mutta kyllä ne hoituivat. Ihmiset eivät ehkä aina olleet tavoitettavissa, mutta se ei stressannut ketään. Ja ihmiset kuluttivat aikaansa enemmän muiden asioiden ja etenkin ihmisten parissa, eivätkä vain siirtyneet yhden ruudun luota toisen ruudun ääreen. Kuulostan ehkä mummolta, mutta välillä mieleen tulee väkisinkin ajatus, että ehkä jotkut asiat olivat kuitenkin paremmin ennen kuin nykyään.

On hurjaa, miten nopeasti ihminen tottuu pitämään uusia asioita itsestäänselvyyksinä ja miten niistä kehittyy jopa välttämättömyyksiä arjen pyörittämiseen. En sano, etteikö teknologian nopea kehitys olisi tuonut mukanaan todella paljon hyviä asioita, mutta ainakin minusta on jopa pelottavaa, miten koko nykymaailma on rakennettu teknologian varaan. Kun olin ala-asteella, oli etuoikeutettua, jos perheellä oli tietokone. Nykyperheet taas eivät enää selviä yhteiskunnassa ilman tietokonetta, koska kaikki asiat siirtyvät yhä enemmän pelkästään nettiin.

No, mitä sitten tein kaikella sillä ajalla, mitä en kuluttanut tietokoneella istuen? En kauheasti mitää ja toisaalta taas todella paljon. En aio valehdella, että koneeton elämä olisi paljon laadukkaampaa ja nautinnollisempaa, kuin koneellinen, mutta ainakin se sai minut ajattelemaan, tylsistymään, käyttämään mielikuvitusta ja nauttimaan elämän pieneistä asioista enemmän. Tapasin kuluneina viikkoina vielä todella vähän muita ihmisiä, joten sain todella tuijotella omaa naamaani monet kerrat tylsistymiseen asti. Toissa viikonloppuuni vauhtia ja vaarallisen naurettavia tilanteita toi onneksi pitkästä aikaa vietetty tyttöjenilta Emilyn ja Camillan kanssa. Molempia tyttöjä on toki kiva nähdä myös erikseen, mutta mielestäni olemme parhaimmillamme aina kolmistaan.

Prahan korkkari-ihanuudet, uudet syyshousuni ja sekavat itsetehdyt kiharat tahdittivat syksyn ensimmäistä tyttöjeniltaa :)

Suureksi onnekseni syysilmat olivat koneettomina viikkoinani parhaimmillaan, joista nautimmekin Mindin kanssa päivittäin useita tunteja. Innostuin myös pitkästä aikaa kuvailemaan kauniita lenkkimaastojamme, jotka keskittyivät Aurajoen läheisyyteen. Syksyinen luonto on mielestäni täynnä kauniita värejä, tuoksuja ja tunnelmia, joista olen kerennyt nauttia kuluneina viikkoina aiempaa enemmän.

Kävelemisen lisäksi olen nauttinut luonnosta myös pyörän selässä. Eräällä pyöräretkelläni suuntasin läheiselle auringonkukkapellolle, jota hehkutinkin jo aikaisemmin. Lähes kaikki kukat oli jo poimittu, mutta onneksi löysin 7 kukkaa myös minun kotiani piristämään. Lisäksi olen kuluttanut aikaa kokkailemalla monia lempiruokiani, kuten juustoista lohi-sieni-pastavuokaa, kana-kasvis-nuudeliwokkia tulisella kookoskastikkeella ja vadelmapiirakkaa. Lisäksi uskaltauduin ensimmäistä kertaa käyttämään myös soijarouhetta kokkailuissani, mikä osoittautui loistavaksi jauhelihan korvaajaksi. 

Aika kului myös paljon kaappeja kaivelemalla, joista löytyikin monta mielenkiintoista tavaraa. Ensinnäkin löysin kaikki ihanat magneettini, joilla täytin koko jääkaappini ja pakastimeni. Mukana kokoelmissa olivat myös jääkaappirunousmagneetit, jonka sanoista päätin alkaa koota itselleni erilaisia asennelauseita viikkoihini. Tämän hetkinen lauseeni on: valita vähemmän naura enemmän. Lisäksi löysin kaapinperukoilta 15-vuotiaana itsekokoamani CD-levyn, jota kuuntelin aikanaan nukkumaan mennessä kannettavalla CD-soittimella. Oli hauska palata musiikin myötä noihin aikoihin ja todeta myös se, että musiikkimakuni ei ole kauheasti kehittynyt noista ajoista, koska kuuntelen kaikkia levyn artisteja ja bändejä edelleen. Tiedä sitten, mitä se kertoo minusta ;D Sain vihdoin myös käytyä läpi ehtymättömät vaatevarastoni, joten pian lähtee taas järkyttävä määrä vaatetta kiertoon huuto.netin kautta. 

Sweet Dreams by Elisa 15 wee :D

Koneetonta aikaani käytin myös valehtelematta aivan liikaa toisen ruuturiippuvuuteni telkkarin parissa. Miten niin ihminen ei voi muka seurata yli kymmentä sarjaa, katsoa DVD:ltä kolme kokonaista tuotantokautta, useita leffoja ja seurata EM-koripalloa kahden viikon aikana? ;D Ainiin ja koska tuossa ei ollut vielä tarpeeksi, niin suuntasinhan myös yksin elokuviin katsomaan Woody Allenin uusinta elokuvaa Blue Jasminea, mikä oli muuten tosi hyvä.

Viikkojeni ehdottomiin kohokohtiin pääsi myös viime perjantai, jolloin suuntasin vuosien tauon jälkeen Punaisen Ristin Nälkäpäiväkerääjäksi Mindin kanssa. Tiedä sitten, johtuiko se mahtavasta ilmasta, Mindin loistavista hurmaustaidoista, huutavasta tarpeestani päästä kommunikoimaan ihmisten kanssa monen päivän tauon jälkeen vai noista kaikista, mutta ihmiset olivat pääsääntöisesti erittäin hyvällä ja anteliaalla päällä. Kolmen tunnin aikana törmäsin muutamiin tuttuihin, kävin usean mielenkiintoisen keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa ja sain hymyillä poskeni kipeiksi. Jos haluatte joskus itsellenne uskomattoman hyvän olon täysin ilmaiseksi, niin pistäkäähän hyvä kiertämään. Ilmeisesti elämässä myös saa jotain hyvää, kun antaa jotain hyvää, koska heti keräyksestä palattuani kännykkääni tuli viesti, että kannettavani oli lähtenyt tulemaan Ruotsista kohti kotia.

Pirteinä kohti keräystä ja sen jälkeiset väsyneet, onnelliset ja vain vähän sekopäiset ilmeet :)

Muistaakseni viikkoihin mahtui ehkä vielä jotain muutakin, ainakin joitakin haahuilukäyntejä yliopistolla, Tuomaksen ja Anun vierailu luonani viime sunnuntaina ja eilen kävin luovuttamassa myös verta pikästä aikaa hyväntekeväisyyspuuskissani. Mutta koska tästä postauksesta alkaa huolestuttavasti tulla todellinen sillisalaatti, on ehkä parempi lopettaa tähän ja jatkaa jostain toisesta aiheesta jokin toinen kerta. On huojentavaa olla taas oman koneen onnellinen omistaja, mutta uskon oppineeni koneettomuudesta myös jotakin. Enää en toivottavasti ole yhtä riippuvainen koneesta, koska muistan taas, että elämä on aina rullannut ja tulee aina rullaamaan eteenpäin koneella tai ilman. 

Toivottavasti teillä kaikilla on alkanut syksy mukavasti :)

Lopuksi haastan kaikki, jotka jaksavat tänne asti lukea, sulkemaan tietokoneen heti nyt ja menemään tekemään jotain aivan muuta. Elämässä kun on niin paljon muitakin ihmeellisiä asioita, joista nautiskella.