Sivut

tiistai 17. syyskuuta 2013

Läppäri is back!


Kahden ja puolen viikon hiljaisuus täällä bloginkin puolella on nyt vihdoin ohi, kun kannettavani saapui viimeinkin tänään luokseni huollosta. Kiintolevy on nyt vaihdettu uuteen, joten toivottavasti kone pysyy kunnossa tästä eteenpäin ainakin seuraavat viisi vuotta (niin varmaan ;D). No toivossa on kuitenkin hyvä elää, ainakin parempi kuin ilman kannettavaa, juuri siihen aikaan vuodesta, kun tarvitsisit sitä eniten.

Elämä ilman läppäriä ja jatkuvaa mahdollisuutta päästä nettiin vaikeutti arkea huomattavasti, mutta selvisin siitä yllättävän hyvin. Olen koneenkin käytön suhteen erittäin on/off-ihminen. Voin helposti olla lomaillessa parikin viikkoa ilman konetta ilman minkäänlaisia vieroitusoireita, mutta kun käytän konetta arkena, käytän sitä hyvin paljon sallittua enemmän. Koska olen arjessa niin tottunut käyttämään konetta, ovat kuluneet viikot olleet melko tuskaiset, on tuntunut kuin minulta puuttuisi yksi raajoista tai aisteista. Päätin ottaa koneettoman elämän tieteellisenä kokeena,  minkä takia kävin vain kerran-pari viikossa yliopistolla hoitamassa aivan pakolliset asiat koneella ja muutaman kerran jaksoin kotona ollessani junnailla etanaakin hitaamman kännykäni kanssa nettiin, mutta muuten kulutin aikaani mahdollisimman kaukana tietokoneista.

Viikkojen aikana huomasin, miten järkyttävän paljon arkinen elämäni on koneesta ja netistä riippuvaista. Tarvitsen konetta gradun tekoon, muuhun opiskeluun, opintoaikataulujen saamiseen, kursseille ilmoittautumiseen, sähköpostien lukemiseen ja lähettämiseen, tenttikirjojen varaamiseen, tenttiartikkelien lukemiseen ja moneen muuhun. Arkisten opiskeluun liittyvien asioiden lisäksi huomasin tarvitsevani konetta myös muun muassa sijaisuuksien saamiseen, facebookailuun, yhteydenpitoon, bloggailuun, kuvien katsomiseen, musiikin kuunteluun, tavaroiden ostoon ja myyntiin, ohjelmien katsomiseen, matkasuunnitteluun, pankkiasioiden hoitoon, uutisten seuraamiseen, leffalippujen varaukseen sekä pienten ja suurten mieltä askarruttavien asioiden selvittämiseen.

Tajuttuani, miten paljon nykyihmisen tai ainakin minun elämä on tietokoneen varassa, aloin väkisinkin kaivata aikaa, jolloin lankapuhelin vielä edusti kehittyneintä teknologiaa. Asiat eivät ehkä hoituneet yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nykyään, mutta kyllä ne hoituivat. Ihmiset eivät ehkä aina olleet tavoitettavissa, mutta se ei stressannut ketään. Ja ihmiset kuluttivat aikaansa enemmän muiden asioiden ja etenkin ihmisten parissa, eivätkä vain siirtyneet yhden ruudun luota toisen ruudun ääreen. Kuulostan ehkä mummolta, mutta välillä mieleen tulee väkisinkin ajatus, että ehkä jotkut asiat olivat kuitenkin paremmin ennen kuin nykyään.

On hurjaa, miten nopeasti ihminen tottuu pitämään uusia asioita itsestäänselvyyksinä ja miten niistä kehittyy jopa välttämättömyyksiä arjen pyörittämiseen. En sano, etteikö teknologian nopea kehitys olisi tuonut mukanaan todella paljon hyviä asioita, mutta ainakin minusta on jopa pelottavaa, miten koko nykymaailma on rakennettu teknologian varaan. Kun olin ala-asteella, oli etuoikeutettua, jos perheellä oli tietokone. Nykyperheet taas eivät enää selviä yhteiskunnassa ilman tietokonetta, koska kaikki asiat siirtyvät yhä enemmän pelkästään nettiin.

No, mitä sitten tein kaikella sillä ajalla, mitä en kuluttanut tietokoneella istuen? En kauheasti mitää ja toisaalta taas todella paljon. En aio valehdella, että koneeton elämä olisi paljon laadukkaampaa ja nautinnollisempaa, kuin koneellinen, mutta ainakin se sai minut ajattelemaan, tylsistymään, käyttämään mielikuvitusta ja nauttimaan elämän pieneistä asioista enemmän. Tapasin kuluneina viikkoina vielä todella vähän muita ihmisiä, joten sain todella tuijotella omaa naamaani monet kerrat tylsistymiseen asti. Toissa viikonloppuuni vauhtia ja vaarallisen naurettavia tilanteita toi onneksi pitkästä aikaa vietetty tyttöjenilta Emilyn ja Camillan kanssa. Molempia tyttöjä on toki kiva nähdä myös erikseen, mutta mielestäni olemme parhaimmillamme aina kolmistaan.

Prahan korkkari-ihanuudet, uudet syyshousuni ja sekavat itsetehdyt kiharat tahdittivat syksyn ensimmäistä tyttöjeniltaa :)
Suureksi onnekseni syysilmat olivat koneettomina viikkoinani parhaimmillaan, joista nautimmekin Mindin kanssa päivittäin useita tunteja. Innostuin myös pitkästä aikaa kuvailemaan kauniita lenkkimaastojamme, jotka keskittyivät Aurajoen läheisyyteen. Syksyinen luonto on mielestäni täynnä kauniita värejä, tuoksuja ja tunnelmia, joista olen kerennyt nauttia kuluneina viikkoina aiempaa enemmän.


Kävelemisen lisäksi olen nauttinut luonnosta myös pyörän selässä. Eräällä pyöräretkelläni suuntasin läheiselle auringonkukkapellolle, jota hehkutinkin jo aikaisemmin. Lähes kaikki kukat oli jo poimittu, mutta onneksi löysin 7 kukkaa myös minun kotiani piristämään. Lisäksi olen kuluttanut aikaa kokkailemalla monia lempiruokiani, kuten juustoista lohi-sieni-pastavuokaa, kana-kasvis-nuudeliwokkia tulisella kookoskastikkeella ja vadelmapiirakkaa. Lisäksi uskaltauduin ensimmäistä kertaa käyttämään myös soijarouhetta kokkailuissani, mikä osoittautui loistavaksi jauhelihan korvaajaksi. 


Aika kului myös paljon kaappeja kaivelemalla, joista löytyikin monta mielenkiintoista tavaraa. Ensinnäkin löysin kaikki ihanat magneettini, joilla täytin koko jääkaappini ja pakastimeni. Mukana kokoelmissa olivat myös jääkaappirunousmagneetit, jonka sanoista päätin alkaa koota itselleni erilaisia asennelauseita viikkoihini. Tämän hetkinen lauseeni on: valita vähemmän naura enemmän. Lisäksi löysin kaapinperukoilta 15-vuotiaana itsekokoamani CD-levyn, jota kuuntelin aikanaan nukkumaan mennessä kannettavalla CD-soittimella. Oli hauska palata musiikin myötä noihin aikoihin ja todeta myös se, että musiikkimakuni ei ole kauheasti kehittynyt noista ajoista, koska kuuntelen kaikkia levyn artisteja ja bändejä edelleen. Tiedä sitten, mitä se kertoo minusta ;D Sain vihdoin myös käytyä läpi ehtymättömät vaatevarastoni, joten pian lähtee taas järkyttävä määrä vaatetta kiertoon huuto.netin kautta. 

Sweet Dreams by Elisa 15 wee :D

Koneetonta aikaani käytin myös valehtelematta aivan liikaa toisen ruuturiippuvuuteni telkkarin parissa. Miten niin ihminen ei voi muka seurata yli kymmentä sarjaa, katsoa DVD:ltä kolme kokonaista tuotantokautta, useita leffoja ja seurata EM-koripalloa kahden viikon aikana? ;D Ainiin ja koska tuossa ei ollut vielä tarpeeksi, niin suuntasinhan myös yksin elokuviin katsomaan Woody Allenin uusinta elokuvaa Blue Jasminea, mikä oli muuten tosi hyvä.

Viikkojeni ehdottomiin kohokohtiin pääsi myös viime perjantai, jolloin suuntasin vuosien tauon jälkeen Punaisen Ristin Nälkäpäiväkerääjäksi Mindin kanssa. Tiedä sitten, johtuiko se mahtavasta ilmasta, Mindin loistavista hurmaustaidoista, huutavasta tarpeestani päästä kommunikoimaan ihmisten kanssa monen päivän tauon jälkeen vai noista kaikista, mutta ihmiset olivat pääsääntöisesti erittäin hyvällä ja anteliaalla päällä. Kolmen tunnin aikana törmäsin muutamiin tuttuihin, kävin usean mielenkiintoisen keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa ja sain hymyillä poskeni kipeiksi. Jos haluatte joskus itsellenne uskomattoman hyvän olon täysin ilmaiseksi, niin pistäkäähän hyvä kiertämään. Ilmeisesti elämässä myös saa jotain hyvää, kun antaa jotain hyvää, koska heti keräyksestä palattuani kännykkääni tuli viesti, että kannettavani oli lähtenyt tulemaan Ruotsista kohti kotia.

Pirteinä kohti keräystä ja sen jälkeiset väsyneet, onnelliset ja vain vähän sekopäiset ilmeet :)

Muistaakseni viikkoihin mahtui ehkä vielä jotain muutakin, ainakin joitakin haahuilukäyntejä yliopistolla, Tuomaksen ja Anun vierailu luonani viime sunnuntaina ja eilen kävin luovuttamassa myös verta pikästä aikaa hyväntekeväisyyspuuskissani. Mutta koska tästä postauksesta alkaa huolestuttavasti tulla todellinen sillisalaatti, on ehkä parempi lopettaa tähän ja jatkaa jostain toisesta aiheesta jokin toinen kerta. On huojentavaa olla taas oman koneen onnellinen omistaja, mutta uskon oppineeni koneettomuudesta myös jotakin. Enää en toivottavasti ole yhtä riippuvainen koneesta, koska muistan taas, että elämä on aina rullannut ja tulee aina rullaamaan eteenpäin koneella tai ilman. 

Toivottavasti teillä kaikilla on alkanut syksy mukavasti :)
Lopuksi haastan kaikki, jotka jaksavat tänne asti lukea, sulkemaan tietokoneen heti nyt ja menemään tekemään jotain aivan muuta. Elämässä kun on niin paljon muitakin ihmeellisiä asioita, joista nautiskella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti