Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä

Eli otsikko kertoo tällä kertaa kaiken oleellisen. Jos joku ei ole vielä tähän hurmaavaan suomenruotsalaisohjelmaan törmännyt, niin ideahan tuossa on lyhykäisyydessään se, että mukavat ihmiset näpertelevät kauniita asioita ja onnistuvat niissä aina täydellisesti, ja niitä sitten ihastellaan sankoin suomenruotsalaisjoukoin.

Minäkin ajattelin aloittaa syksyni niin kuin Strömsössä, mutta unohdin vain muutaman asian. Ensinnäkin sen, etten sukunimestäni huolimatta ole suomenruotsalainen, ja sen etten oikeastaan ole järin mukavakaan, saati että osaisin tehdä kauniita asioita, jotka onnistuvat täydellisesti. No, tässä joka tapauksessa versioni ohjelmasta, olkaa hyvä!

Ohjelmassahan tehdään aina herkullisia ja näyttäviä ruokia, joten päätin aloittaa siitä. Sain kuin sainkin aikaiseksi tuoreista maaltapoimituista omenoista onnistuneen piirakan, jonka päälle kaadoin tuollaisen tekotaiteellisen vaniljakastikeraidan (ja täydellisen palan leikkaaminenhan sujui tietysti ilman ongelmia, ensimmäisestä ei jäänyt pohja kiinni vuokaan, toisesta ei tippunut puolet lattialle jne ;D) 

No, lopputulos oli mielestäni kuitenkin lähes Strömsötasoa pientä juttua lukuunottamatta. Epäsosiaalisena ihmisenä, en tietenkään saanut upeaa suomenruotsalaisseuruetta maistelemaan piirakkaa kanssani (enkä kyllä sen enempää supisuomalaisiakaan), joten päädyin syömään koko piirakan itse. Ja ei, siihen ei kulunut viikkoa, niin kuin voisi olettaa, eikä edes kolmea päivää, mikä olisi vielä ihan siedettävissä rajoissa. Aikaa piirakan tuohamiseen kului tasan 23 tuntia, joista nukuin kymmenen. Ai, miten niin olen muka matkalla kohti 150 kg:tä?

Joo, siirrytään seuraavaan osioon. Ohjelmassahan myös kunnostettaan ja tuunataan vanhoista tavaroista uutta. No, minullapa on tuotakin parempi taito takataskussa. Saan nimittäin uudesta tavarasta tehtyä vanhaa erittäin nopealla aikataululla. Tallentavan digiboksin ostin helmikuussa ja jo heinäkuussa se hajosi. Kun sain sen vihdoin tällä viikolla takaisin korjauksesta, niin seuraavana päivänä alkoi sitten kenkkuilla alle vuoden vanha läppäri. Menetin siis kaikki koneella oleet kuvat, tiedostot ja ohjelmat. Tämän jälkeen kone viitsi vielä ilmoittaa, että on havainnut ongelmia kovalevyssä ja, että kannattaa ottaa varmuuskopiot kaikesta koneella olevasta, koska ne voivat hävitä ja toimittaa kone mahdollisimman pian huoltoon. Harmi, että tuo ilmoitus tuli vain vähän liian myöhään (***kele***tana ja muuta jupinaa), Elisa The Tekniikkaterminaattori on täällä taas!

Kyllästyneenä uusin/vanhoihin laitteisiin, päätin jatkaa Strömsöäni aivan uunituorella kodinkoneella. Tarkoituksenani oli hankkia sauvasekoitin, mutta kun siinä vieressä myytiin PINKKEJÄ blendereitä hintaan 39,90, niin ei ole varmaan vaikeaa arvata, minkä kanssa lähdin kaupasta kotiin. Uutukaisestani ihastuneena päätin heti kokeilla tehdä sillä pirtelöä.

Aluksi kaikki olikin hyvin, muistin laittaa kannen blenderin päälle sekoittaessani, ainekset sekoittuivat nopsasti ja taputtelinkin itseäni jo tyytyväisenä olalle. MUTTA. Kun pirtelö oli valmista, yritin irroittaa kannuosaa moottorista. No, eipä se sitten lähtenytkään irti. Aikani pähkittyä, koitin sitten ruuvata kannua irti alustasta, jolloin pirtelöt alkoivat valua pitkin konetta. PANIIKKI!!! Käyttöohjeissahan juuri luki, että moottoriosa ei saa missään tapauksessa kostua. Ruuvasin äkkiä kannun takaisin ja kaivoin nöyrästi käyttöohjeet jälleen esille. Niistä ei kuitenkaan löytynyt apua dilemmaan, jolloin epätoivoissani yritin vielä kerran nostaa kannua, ja TADAA, se irtosi tosta noin vaan. Enkä tuntenut itseäni yhtään blondiksi tämän jälkeen!

No, loppu hyvin, kaikki hyvin, sain lopulta herkkupirtelöni ja blenderi koki todellisen tulikasteen heti luonani (Jos, blenderit puhuisivat, niin se varmaan kirkuisi päästä takaisin kauppaan, mutta onneksi ne eivät ole vielä tasa-arvoisia kanssamme, joten tuo ihanuus jää minulle ja toivottavasti suostuu toimimaan vielä tulevaisuudessakin.)

No, ohjelmassahan myös annetaan ihania sisustusvinkkejä, joten laitoin kaiken toivoni tähän osioon, koska koti on minulle niin rakas paikka. Kolmen kuukauden siivoustauon jälkeen, päätin puunata koko asunnon lattiasta kattoon. Järjestelin tavarat paikoilleen, vein matot ulos, lakaisin lattiat, imuroin lattia, pesin lattiat, kirosin lattiat, pyyhin pölyt ja kirosin pakomielteeni kerätä pikkutilpehööriä jokaiselle hylly- ja pöytätasolle. Kaiken tuon jälkeen olin pölyinen, likainen, väsynyt ja hikinen.

Jos joku on ihmetellyt, miksi en siivoa usein, niin vasemmalla on yksi syy siihen (laiskuuden lisäksi siis). Ihana pinkki rikkaimurini, jonka kanssa saan kontata imuroimassa kaksioni lattioita, koska en oikeaa imuria omista. Ja ei, tämä ei ollut vinkki, että voisitte ostaa sen oikean imurin minulle joululahjaksi, käytän sen viemän tilan mielummin kenkien, laukkujen ja vaatteiden säilytykseen. Ja lisäksi minulla on hyvä tekosyy olla siivoamatta! Huomatkaa myös, miten iloisia imurini ja blenderini ovat löydettyään toisensa :D

Mutta kyllä kannatti rehkiä! Sain kuin sainkin kotini taas edustuskuntoon ja napsittua siitä kauniita kuvia, unohtamatta myöskään pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät kodista persoonallisen. Joten nauttikaa ja ihastelkaa kaunista kotiani.

Toivottavasti nautitte, koska Strömsöosuus loppuu taas tähän, eikä se ollut läheskään koko totuus. Edellisten ihanuuksien lisäksi kodistani löytyy myös muun muassa tiskivuoren täyttämä keittiö, liian täyteen tungettu eteinen oranssilla ovella, petaamaton sänky, likavaatekori, josta vaatteet alkavat kävellä itsekseen ulos ja tietysti ihana vaatehuoneeni, joka on niin täynnä, ettei sieltä koskaan löydä sitä, mitä etsii. Monipuolinen koti, vaikka itse sanonkin ;D

Kiitos mielenkiinnostanne Strömsö med Elisa erikoisjaksoa kohtaan. Palaamme taas asiaan, kun uutta ihasteltavaa löytyy. Tack och ädjö!

P.S En ole Strömsössä törmännyt kuntoiluosioon, mutta minun ohjelmaani kuuluu toki myös sellainen. Päätin aloittaa syksyn kuntoilut makkarikuvissakin vilahtavalla fitballilla. Kerkesin pomppia sillä noin kymmenen kertaa, ennen kuin rämähdin suoraan persaukselleni lattialle. Se siitä fitnessbeibeilystä sitten taas ;D

P.P.S Vein koneeni tänään huoltoon ja arvioivat sen kestoksi 3 päivää-3 viikkoa, joten jos minusta ei kuulu, niin se johtuu siitä, etten ole jaksanut käyttää yliopiston koneita pakollista käyttöä enempää. Toivo elää, että saisin koneeni takaisin jo muutamassa päivässä, mutta yleensä mulla on ollut aika huono tuuri tällaisissa asioissa, joten we'll see :)