Blogi laahaa pahasti jäljessä, koska meidän prepaid-netti on lähes loppu, emmekä saa ladattua sitä lisää. Myöskään wi-fiä ei juuri ole löytynyt reittimme varrelta. Olemme jo Jasperissa, mutta nyt palaan vielä Banffin kansallispuistoon, jossa vietimme yhteensä kolme päivää.
Ensimmäisenä aamuna heräsimme Big Nedistä lumen ympäröimänä. Enpä ole koskaan vielä kokenut ensilunta syyskuun puolivälissä. Eipä auttanut muuta kuin vetää vaatetta kunnolla päälle ja lähteä kohti Banffin järviä. Ensimmäisenä ajoimme Banffin kylän lähistöllä sijaitsevalle Minnewanka-järvelle.
Pilvisestä ja lumisateisesta säästä huolimatta järvi näytti todella kauniilta. Banffin jäätikköjärvet saavat niille tyypillisen turkoosin sävyn vuorista irtoavasta kivijauheesta, joka kulkeutuu sulamisveden mukana järvien pinnalle. Valon heijastuessa näihin hiukkasiin ihmissilmä näkee veden turkoosina.
Toisena päivänä pääsimme näkemään Minnewanka-järven vielä aurinkoisemmassa säässä, jolloin vuoretkin näkyivät kokonaan lumisine huippuineen. Minnewankalla teimme myös lyhyen vaelluksen merkittyä reittiä pitkin. Minnewanka on helppo saavuttaa, koska se tosiaan sijaitsee aivan lähellä Banffin kylää. Sen rantaan pääsee myös ajamaan suoraan autolla ja alueella on hyvin parkkitilaa. Tuolla ei myöskään ollut läheskään yhtä paljon ihmisiä kuin esimerkiksi Lake Louisella.
Kävimme myös tuolla Louise-järvellä, joka on Banffin todellinen turistirysä. Meillä kävi tuuri ja löysimme parkkipaikan järven läheltä. Vaikka sää ei taaskaan suosinut kävelimme järven päästä päähän ihaillen sen kauniin sinivihreää sävyä. Kannattaa ehdottomasti kävellä järven toiseen päähän, jossa järvestä saa nauttia ilman jatkuvaa turistiryysistä. Lake Louisen lähellä sijaitsee myös toinen järvi, Moraine Lake. Emme ikävä kyllä päässeet käymään siellä, koska molempina päivinä alueen parkkipaikka oli niin täynnä, ettei sinne saanut ajaa. Banffissa tosiaan riitti ihmisiä vielä syyskuussa ja joka paikka oli täynnä etenkin aasialaisia turisteja.
Viimeiset Banffin turkooseista järvistä näimme ajaessamme Icefields Parkwayta kohti Jasperia. Peyto Lake on niistä ehkä kuuluisin. Sen epätodellisen turkoosia pintaa ihastelimme korkeuksista käsin. Reitin varrella oli myös muita kauniita järviä, jotka vaativat pysähtymään ja kuvaamaan. Turkoosin veden ja lumisten vuorten yhdistelmä on kyllä käsittämättömän kaunis. Niistä saimme onneksi nauttia vielä useamman kerran tämän reissun aikana. Palailen taas blogin pariin, kunhan nettiolosuhteet sen sallivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti