Viime perjantaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun avomieheni yllätti minut Marjaniemen majakassa ja kosi minua. Ajattelin, että minä voisin puolestaan järjestää hänelle yllätyksen kihlapäivämme kunniaksi tänä vuonna. Halusin pysyä majakkateemassa, joten aloin selvitellä, missä kaikkialla olisi mahdollista yöpyä majakassa. Päädyin lopulta varaamaan meille huoneen Kylmäpihlajan majakasta, joka sijaitsee pienessä saaressa Rauman edustalla. Raumalla oli myös samaan aikaan käynnissä Pitsiviikko, mikä sinetöi päätökseni.
Itse olen känyt Raumalla kahdesti ja molempina kertoina hyvin pikaisesti huonolla ilmalla höystettynä. Siksi minulla ei ollut mitään kovin mahtavia muistikuvia paikasta. Tällä kertaa Rauman kesä näytti kuitenkin parhaita puoliaan ja sai minut rakastumaan korviani myöten.
Saavuimme Raumalle puolen päivän aikaan ja kävimme lounaalla Wanhan Rauman Kellarissa. Todella tunnelmallinen paikka, joka tarjosi maittavaa ruokaa ja tervetullutta viileyttä helteisen päivän keskelle. Lounaan jälkeen kerkesimme myös pikaisesti kierrellä Vanhan Rauman puutaloalueella, jonne siis Pitsiviikon tapahtumatkin keskittyvät.
Vesibussimme kohti Kylmäpihlajaa lähti Poroholman satamasta jo varttia vaille kaksi, joten jouduimme jättämään vanhan kaupungin kiertelyn lyhyeen, jottemme myöhästyisi kyydistämme. Poroholmassa sijaitsee sataman lisäksi monipuolinen lomakeskus, joka näytti olevan etenkin karavaanareiden suosiossa. Alueella on myös iso hiekkaranta palmuineen, joka oli lähes tyhjä loistavasta ilmasta huolimatta. Ehkä kaikki olivat jo saaneet tarpeeksi helteistä. Satamassa oli myös useampi iso puulaiva, joissa näytti olevan ravintoloita. Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä alue, jossa olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa. Vesibussi ei kuitenkaan odottanut, joten hyppäsimme sen kyytiin ja suuntasimme kohti majakkasaarta.
Laivamatka Kylmäpihlajalle kesti noin 45 minuuttia ja sisälsi yhden välipysähdyksen Kuuskajaskarin saarella. Matka sujui joutuisasti auringonpaisteessa kauniita saaristomaisemia ihaillen. Jo kaukaa pystyi erottamaan jyhkeän majakan puna-valkoisen hahmon. Kylmäpihlajan majakka rakennettiin vuosina 1952-53. Se on Suomen viimeinen miehitetyksi rakennettu majakka, joka toimi myös luotsiasemana. Majakan torni kohoaa yli 36 metrin korkeuteen ja siinä on yksitoista kerrosta. Sen sisään rakennettiin asuinhuoneet luotseille, majakkamestarille ja muulle henkilöstölle, jotka on nykyään muutettu hotellihuoneiksi. Majakka on edelleen toiminnassa, mutta nykyään sen valo on automatisoitu.
Saavuttuamme Kylmäpihlajan rantaan kirjauduimme sisään majakkahotelliin ja kipusimme portaat ylös kuudenteen kerrokseen, jossa huoneemme Sarastus sijaitsi. Huone oli hyvin simppeli, mutta siisti ja ikkunasta avautuivat kerrassaan mahtavat näkymät suoraan merelle. Ulkoa kantautuivat lintujen äänet ja tasaisesti pauhaava meri, täydellistä.
Pienen päivälevon jälkeen lähdimme tutkimaan saaren kallioisia rantoja. Lintuja saarella on valtavat määrät, jopa 200 eri lajia, mutta pesimäaika oli onneksi jo ohi, joten saimme kulkea rantoja melko rauhassa. Varsinaisia teitä saarella ei ole, joten jalkaan kannattaa laittaa sellaiset kengät, joilla pystyy kulkemaan polkuja, kallioita ja kivikoita pitkin. Kasvillisuus saarella on saaristolle tyypillistä ja päälajeja ovat tyrni ja kataja.
Illallisen söimme majakan ravintolassa, josta saimme nauttia lähes kahdestaan. Teeman mukaisesti illallisemme sisälsi paljon erilaista kalaa ja makeannälän taltutti juustokakku. Vatsat täynnä siirryimme majakan alakerrassa sijaitsevaan saunaan, jonka olimme varanneet omaan käyttöömme tunnin ajaksi. Vilvoittautuminen saunan jälkeen ei sujunutkaan niin helposti, koska lähin ranta oli hyvin liukas, matala ja kivikkoinen. Seuraavana päivänä löysimme saaren toiselta puolelta paremman rannan, josta pystyi uimaan ilman suurempia ongelmia.
Saunomisen jälkeen siirryimme majakan näköalatasanteelle juomaan huoneeseemme kuulunutta kuohuviiniä ja nauttimaan sanoinkuvaamattoman upeasta auringonlaskusta. Tuo hetki ja näkymä tuntuivat niin epätodellisilta ja en olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa juhlistaa meidän kihlapäivää ja rakkautta <3
Auringon painuttua mailleen jäimme vielä odottelemaan, jos punainen kuu nousisi näkyville pilviverhon takaa. Lopulta siirryimme takaisin huoneeseen, jonka ikkunasta sitten lopulta näimme osan kuunpimennyksestä. Täytyy kyllä sanoa, että aurinko vei esityksellään kaiken huomion, joten painuimme nukkumaan majakan valojen halkoessa pimenevää merta.
Seuraavana aamuna kävimme vielä aamupalan jälkeen uimassa ja saarella sijaitsevassa kahvilassa ennen paluutamme mantereelle. Nyt meillä oli onneksi enemmän aikaa lähteä tutustumaan Vanhan Rauman puutaloidylliin ja Pitsiviikon tapahtumiin.
Vanha Rauma on koko Pohjoismaiden laajin puukaupunkialue, joka käsittää yhteensä noin 28 hehtaaria ja 600 rakennusta. Suurin osa alueen rakennuskannasta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta ja alueen vanhin rakennus on 1500-luvun alkupuolella valmistunut Pyhän Ristin kirkko. Vanha Rauma kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja on kaupungin merkittävin matkailunähtävyys. Siitä huolimatta Vanhassa Raumassa asuu edelleen noin 800 asukasta ja se on vilkas kaupankäyntikeskus täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita, mutta myös monenlaisia isompia kauppoja ja liiketiloja.
Kuljimme Vanhan Rauman katuja hyvin päättömästi ja välillä pujahdimme talojen kauniille sisäpihoille, joista monissa oli Pitsiviikon ajan käynnissä pihakirppis. Talot ovat toinen toistaan kauniimpia ja juuri kun luuli löytäneensä kauneimman, odotti seuraavan kulman takana uusi kaunokainen.
Pitsiviikkon aikana Vanhassa Raumassa on monenlaista ohjelmaa ja sen liikkeet ovat auki normaalia pidemmin aukioloajoin. Itse kerkesimme lähinnä tutustumaan kirpputoreihin ja markkina-alueisiin. Piipahdimme myös muutamassa putiikissa sisällä ja teimme erittäin hyviä tarjouslöytöjä alueen urheiluliikkeestä. Paljon jäi kuitenkin vielä koluamatta, joten tuonne on palattava vielä uudemman kerran.
Vaikka oli viikonloppu ja Pitsiviikko, ihmisiä ei ollut liikkeellä ihan tolkuttomia määriä. Laajalta alueelta löytyi aina joku sivukatu, jota sai kulkea omassa rauhassa. Tämä oli suuri ero verrattuna esimerkiksi minulle tutumpaan Vanhaan Porvooseen, jonka kadut ovat kesäaikaan tupaten täynnä ihmisiä. Pidin myös siitä, että Vanha Rauma oli selvästi tehty asukkaita varten, ei pelkästään turisteille. Pienten putiikkien lisäksi alueella oli kaikenlaista liiketoimintaa aina kiinteistönvälityksestä optikkoihin ja urheiluliikkeestä pelikauppoihin.
Tuon vierailun jälkeen tuli sellainen olo, että Pitsiviikostahan voisi ottaa ihan joka kesäisen perinteen, niin kovasti rakastuin Raumaan. Jotenkin tuntuu, että hyvin harva hehkutta Raumaa ja sen vanhaa kaupunkia, toisin kuin esimerkiksi Porvoota. Johtuukohan sekin vain tästä Helsinki-keskeisyydestä, etteivät isommat ihmismassat oikein koskaan eksy Raumalle asti. Eivätpähän tiedä, minkälaisesta helmestä jäävät paitsi.
Rauma, kiitos että sain rakastua sinuun. Näemme varmasti vielä uudestaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti