Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Rakastuin Raumaan

Viime perjantaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun avomieheni yllätti minut Marjaniemen majakassa ja kosi minua. Ajattelin, että minä voisin  puolestaan järjestää hänelle yllätyksen kihlapäivämme kunniaksi tänä vuonna. Halusin pysyä majakkateemassa, joten aloin selvitellä, missä kaikkialla olisi mahdollista yöpyä majakassa. Päädyin lopulta varaamaan meille huoneen Kylmäpihlajan majakasta, joka sijaitsee pienessä saaressa Rauman edustalla. Raumalla oli myös samaan aikaan käynnissä Pitsiviikko, mikä sinetöi päätökseni.



Itse olen känyt Raumalla kahdesti ja molempina kertoina hyvin pikaisesti huonolla ilmalla höystettynä. Siksi minulla ei ollut mitään kovin mahtavia muistikuvia paikasta. Tällä kertaa Rauman kesä näytti kuitenkin parhaita puoliaan ja sai minut rakastumaan korviani myöten. 

Saavuimme Raumalle puolen päivän aikaan ja kävimme lounaalla Wanhan Rauman Kellarissa. Todella tunnelmallinen paikka, joka tarjosi maittavaa ruokaa ja tervetullutta viileyttä helteisen päivän keskelle. Lounaan jälkeen kerkesimme myös pikaisesti kierrellä Vanhan Rauman puutaloalueella, jonne siis Pitsiviikon tapahtumatkin keskittyvät.




Vesibussimme kohti Kylmäpihlajaa lähti Poroholman satamasta jo varttia vaille kaksi, joten jouduimme jättämään vanhan kaupungin kiertelyn lyhyeen, jottemme myöhästyisi kyydistämme. Poroholmassa sijaitsee sataman lisäksi monipuolinen lomakeskus, joka näytti olevan etenkin karavaanareiden suosiossa. Alueella on myös iso hiekkaranta palmuineen, joka oli lähes tyhjä loistavasta ilmasta huolimatta. Ehkä kaikki olivat jo saaneet tarpeeksi helteistä. Satamassa oli myös useampi iso puulaiva, joissa näytti olevan ravintoloita. Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä alue, jossa olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa. Vesibussi ei kuitenkaan odottanut, joten hyppäsimme sen kyytiin ja suuntasimme kohti majakkasaarta.





Laivamatka Kylmäpihlajalle kesti noin 45 minuuttia ja sisälsi yhden välipysähdyksen Kuuskajaskarin saarella. Matka sujui joutuisasti auringonpaisteessa kauniita saaristomaisemia ihaillen. Jo kaukaa pystyi erottamaan jyhkeän majakan puna-valkoisen hahmon. Kylmäpihlajan majakka rakennettiin vuosina 1952-53. Se on Suomen viimeinen miehitetyksi rakennettu majakka, joka toimi myös luotsiasemana. Majakan torni kohoaa yli 36 metrin korkeuteen ja siinä on yksitoista kerrosta. Sen sisään rakennettiin asuinhuoneet luotseille, majakkamestarille ja muulle henkilöstölle, jotka on nykyään muutettu hotellihuoneiksi. Majakka on edelleen toiminnassa, mutta nykyään sen valo on automatisoitu.



Saavuttuamme Kylmäpihlajan rantaan kirjauduimme sisään majakkahotelliin ja kipusimme portaat ylös kuudenteen kerrokseen, jossa huoneemme Sarastus sijaitsi. Huone oli hyvin simppeli, mutta siisti ja ikkunasta avautuivat kerrassaan mahtavat näkymät suoraan merelle. Ulkoa kantautuivat lintujen äänet ja tasaisesti pauhaava meri, täydellistä.



Pienen päivälevon jälkeen lähdimme tutkimaan saaren kallioisia rantoja. Lintuja saarella on valtavat määrät, jopa 200 eri lajia, mutta pesimäaika oli onneksi jo ohi, joten saimme kulkea rantoja melko rauhassa. Varsinaisia teitä saarella ei ole, joten jalkaan kannattaa laittaa sellaiset kengät, joilla pystyy kulkemaan polkuja, kallioita ja kivikoita pitkin. Kasvillisuus saarella on saaristolle tyypillistä ja  päälajeja ovat tyrni ja kataja.





Illallisen söimme majakan ravintolassa, josta saimme nauttia lähes kahdestaan. Teeman mukaisesti illallisemme sisälsi paljon erilaista kalaa ja makeannälän taltutti juustokakku. Vatsat täynnä siirryimme majakan alakerrassa sijaitsevaan saunaan, jonka olimme varanneet omaan käyttöömme tunnin ajaksi. Vilvoittautuminen saunan jälkeen ei sujunutkaan niin helposti, koska lähin ranta oli hyvin liukas, matala ja kivikkoinen. Seuraavana päivänä löysimme saaren toiselta puolelta paremman rannan, josta pystyi uimaan ilman suurempia ongelmia.




Saunomisen jälkeen siirryimme majakan näköalatasanteelle juomaan huoneeseemme kuulunutta kuohuviiniä ja nauttimaan sanoinkuvaamattoman upeasta auringonlaskusta. Tuo hetki ja näkymä tuntuivat niin epätodellisilta ja en olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa juhlistaa meidän kihlapäivää ja rakkautta <3





Auringon painuttua mailleen jäimme vielä odottelemaan, jos punainen kuu nousisi näkyville pilviverhon takaa. Lopulta siirryimme takaisin huoneeseen, jonka ikkunasta sitten lopulta näimme osan kuunpimennyksestä. Täytyy kyllä sanoa, että aurinko vei esityksellään kaiken huomion, joten painuimme nukkumaan majakan valojen halkoessa pimenevää merta.


Seuraavana aamuna kävimme vielä aamupalan jälkeen uimassa ja saarella sijaitsevassa kahvilassa ennen paluutamme mantereelle. Nyt meillä oli onneksi enemmän aikaa lähteä tutustumaan Vanhan Rauman puutaloidylliin ja Pitsiviikon tapahtumiin.



Vanha Rauma on koko Pohjoismaiden laajin puukaupunkialue, joka käsittää yhteensä noin 28 hehtaaria ja 600 rakennusta. Suurin osa alueen rakennuskannasta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta ja alueen vanhin rakennus on 1500-luvun alkupuolella valmistunut Pyhän Ristin kirkko. Vanha Rauma kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja on kaupungin merkittävin matkailunähtävyys. Siitä huolimatta Vanhassa Raumassa asuu edelleen noin 800 asukasta ja se on vilkas kaupankäyntikeskus täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita, mutta myös monenlaisia isompia kauppoja ja liiketiloja.


Kuljimme Vanhan Rauman katuja hyvin päättömästi ja välillä pujahdimme talojen kauniille sisäpihoille, joista monissa oli Pitsiviikon ajan käynnissä pihakirppis. Talot ovat toinen toistaan kauniimpia ja juuri kun luuli löytäneensä kauneimman, odotti seuraavan kulman takana uusi kaunokainen.




Pitsiviikkon aikana Vanhassa Raumassa on monenlaista ohjelmaa ja sen liikkeet ovat auki normaalia pidemmin aukioloajoin. Itse kerkesimme lähinnä tutustumaan kirpputoreihin ja markkina-alueisiin. Piipahdimme myös muutamassa putiikissa sisällä ja teimme erittäin hyviä tarjouslöytöjä alueen urheiluliikkeestä. Paljon jäi kuitenkin vielä koluamatta, joten tuonne on palattava vielä uudemman kerran.



Vaikka oli viikonloppu ja Pitsiviikko, ihmisiä ei ollut liikkeellä ihan tolkuttomia määriä. Laajalta alueelta löytyi aina joku sivukatu, jota sai kulkea omassa rauhassa. Tämä oli suuri ero verrattuna esimerkiksi minulle tutumpaan Vanhaan Porvooseen, jonka kadut ovat kesäaikaan tupaten täynnä ihmisiä. Pidin myös siitä, että Vanha Rauma oli selvästi tehty asukkaita varten, ei pelkästään turisteille. Pienten putiikkien lisäksi alueella oli kaikenlaista liiketoimintaa aina kiinteistönvälityksestä optikkoihin ja urheiluliikkeestä pelikauppoihin.


Tuon vierailun jälkeen tuli sellainen olo, että Pitsiviikostahan voisi ottaa ihan joka kesäisen perinteen, niin kovasti rakastuin Raumaan. Jotenkin tuntuu, että hyvin harva hehkutta Raumaa ja sen vanhaa kaupunkia, toisin kuin esimerkiksi Porvoota. Johtuukohan sekin vain tästä Helsinki-keskeisyydestä, etteivät isommat ihmismassat oikein koskaan eksy Raumalle asti. Eivätpähän tiedä, minkälaisesta helmestä jäävät paitsi.

Rauma, kiitos että sain rakastua sinuun. Näemme varmasti vielä uudestaan <3

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kesäinen road trip kotimaassa


Hellou! Elossa ollaan edelleen, vaikka se ei täällä blogin puolella oikein näykkään. Etenkin tämä heinäkuu on aivan tupaten täynnä menoa ja meininkiä. Kun ilmatkin ovat olleet mitä parhaimmat, ei ole ihan hirveästi tehnyt mieli istuskella koneen ääressä. Perjantaina palasin lähes kahden viikon kotimaan road tripilta, joka sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa hyvässä seurassa. Joka kerta Suomessa reissatessani mietin, miksi en tee sitä useammin. Jotenkin sitä on aina niin kova hinku mahdollisimman kauas, ettei tajua, miten hienoja paikkoja täällä koti-Suomessakin on.





Reissun alkupään sain tehdä Viivin mahtavassa seurassa, kun hän sattui olemaan käymässä Suomessa. Reissun ainoa sadepäivä osui heti sen alkuun, kun ajoimme Helsingistä Salon kautta Turkuun. Onneksi seuraava päivä oli jo poutainen ja pääsimme kiertelemään kunnolla rakasta Turkua. Jotenkin tuosta kaupungista löytää aina uusia juttuja, tällä kertaa esimerkiksi hiljaisella sisäpihalla sijaitsevan Cafe Qwenselin ja jokirannan ihanan Vohvelikahvila Viivin. Kiertelimme myös jonkin verran kauppoja ja sivistimme itseämme vierailemalla Turun tuomiokirkon sisällä. Lounaalla kävimme Anniskelukahvila Tiirikkalassa, joka oli sekin miellyttävä tuttavuus.









Seuraavana aamuna starttasimme hyvissä ajoin, koska edessä oli neljän tunnin ajomatka kohti Tuurin kyläkauppaa. Olimme jotenkin liikuttavan innoissamme, kun vihdoin pääsimme käymään tuossa käsittämätömän kokoisessa ostostaivaassa (tai helvetissä, miten sen nyt ottaa :D). Söimme lounasta Tuurissa, jonka voimin jaksoimme urheasti kiertää nelisen tuntia kyläkaupan loputtoman pitkiä käytäviä ja tehdä hyviä shoppailulöytöjä. Tuurin kyläkauppa oli kyllä vähintään niin överi paikka, kun odotinkin, pieni pala Amerikkaa keskellä ei mitään. Olimme aivan uuvuksissa, kun pääsimme majapaikkaamme Ähtäriin ja loppuilta kuluikin vain hotellihuoneessa maaten ja kyläkaupan herkkuja mässäten.






Majapaikkamme Honkiniemi sijaitsi aivan Ähtärijärven rannalla ja oli harmi, ettemme pystyneet viettämään pidempää aikaa siellä. Majoituksen hintaan kun olisivat kuuluneet mm. soutuveneet, polkuveneet ja sup-laudat. Ehdottomasti täytyy palata tuonne, jos sattuu matkaamaan uudestaan noilla seuduilla. Viivin juna Helsinkiin lähti sen verran aikaisin, että meidän piti heti aamusta kerätä kamamme ja suunnata kohti Ähtärin eläinpuistoa. Heti alkuu kävimme katsomassa suloisia pandoja Lumia ja Pyryä, jotka olivat aamupalan ääressä. Sen jälkeen teimme vielä lyhyen kävelyn puiston muissa osissa.






Tiputin Viivin juna-asemalle ja samalla otin vaihtarina kyytiin avomieheni, jonka kanssa jatkoimme eläinpuiston kiertämistä. Oli melko lämmin päivä, minkä takia eläimet eivät olleet kovin aktiivisia, mutta ihan kivasti niitä silti pystyi näkemään. Ainoa huono puoli oli se, että pandataloon pääsi kalliilla lipulla ainoastaan kerran. Koska olin käynnyt siellä jo Viivin kanssa, en enää voinut mennä sinne avomieheni kanssa. Kyllä harmitti, etenkin kun Lumi oli ollut varsin leikkisällä tuulella ja kiipeillyt ja heitellyt kuperkeikkoja. Mielestäni yli 30 euron hinnalla pitäisi pandoja saada käydä katsomassa useampaan otteeseen.




Ähtäristä ajoimme Tuurin kyläkaupan kautta Volttiin, jonne majoituimme kahdeksi yöksi Lapuanjoen rannalle. Majapaikkamme Lapuanjoen rantakeidas oli viihtyisä ja etenkin jokiranta oli todella mukava lisä paikalle. Jokeen oli ihanaa pulahtaa kuuman päivän jälkeen vilvoittelemaan. Paikan pitäjät olivat todella mukavia ja majoitus sijaitsi aivan heidän pihapiirissä. 





Seuraavana päivänä lähdimme Power Parkiin kieppumaan huvipuiston laitteisiin. Puisto oli positiivinen yllätys ja kauniisti toteutettu kokonaisuus. Ainoa huono puoli oli se, että tiettyihin ruokapaikkoihin oli todella pitkät jonot, vaikka ihmisiä ei edes ollut mitenkään valtavan paljon. Täytyy ehdottomasti käydä joskus uudestaan jonkun sellaisen hurjapään kanssa, joka suostuu tulemaan kanssani myös hurjempiin vuoristoratoihin, kun en yksin uskaltanut mennä. 




Seuraava ja samalla viimeinen kohteemme oli Oulu, jossa vietimme lähes viikon. Matkalla Ouluun pysähdyimme Kalajoen hiekkasärkillä, jotka olivat upea näky tuulisesta säästä huolimatta.




Oulussa majoituimme ensimmäisen yön Turusen Sahalla, jota suosittelen lämpimästi majapaikaksi Oulussa. Se sijaitsee aivan keskustan tuntumassa kauniissa Pikisaaressa. Koko saari huokuu ihanasti vanhan ajan tunnelmaa. Loput yöt olimmekin sitten avomiehen vanhempien luona. Päivät kuluivat pitkälti ulkona, kun teimme pieniä retkiä ympäri Oulua. Lähes jokaisen päivän aktiviteetti oli myös uiminen, niin helteisen kuumaa oli kaikkina päivinä. 










Yhtenä päivänä kävimme Varjakansaaressa, joka oli todella mielenkiintoinen kokemus. Saareen mentiin kapulalossilla, joka eteni omien käsivoimien avulla. Varjakansaaressa sijaitsi 1900-luvun alkupuolella aktiivinen saha, jossa työskenteli satoja ihmisiä. Sahan toiminta kuitenkin lakkasi yllättäen ja saari autioitui. Saaressa on edelleen paljon tuon ajan kauniita puna-valkoisia rakennuksia, joissa osasta pääsee myös käymään maksua vastaan. Saaressa oli myös jotain todella aavemaista. Kiersimme rakennuksia kahdestaan, kun yhtäkkiä talon ovikello soi. Kun menimme ovelle, siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Vähemmästäkin lähtee mielikuvitus liikkeelle.












Pitäisi ehdottomasti muistaa useammin kierrellä Suomea ja sen mielenkiintoisia paikkoja. Kun kesäilmatkin ovat olleet tänä vuonna kohdillaan, ei ole edes kaivannut ulkomaille. Onneksi edessä on vielä useampi retki kesäisessä kotimaassa. Jokaisen onnistuneen matkan jälkeen on kuitenkin ihanaa palata taas kotiin. Siitä saan onneksi nauttia seuraavan viikon.


Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille! :)