Ei tullut suurta ihmettä, vaan viimeiset valonpilkahdukset ennen lopullista pimeyttä. Kiirastorstaina 13.4 jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen ja saattamaan rakkaimman ja ihanimman Mindini viimeiselle matkalle kohti Sateenkaarisiltaa. Suru ja ikävä ovat suunnattomia ja elämä tuntuu niin synkältä, kun aurinkoni on poissa. Tälle tuskalle ja kivulle ei ole sanoja. Ainoa lohtu on se, että tiedän, ettei pikkuisella ole enää kipuja. Rakastan sinua aina Mindi-kulta <3
Voi Elisa <3 Meinaa itku tulla täälläkin, tuo kipu kun on niin tuttu! Halauksia ja voimia, ja paljon rakkautta Mindille tuonne jonnekin! <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Ida <3
Poista