Viikonloppu oli täynnä onnea, iloa ja rakkautta, kun suuntasimme Lappeenrantaan Jaakon pojan ristiäisiin. Yövyimme Hotelli Lappeessa isommalla porukalla ja myös Mindi pääsi yöpymään ensimmäistä kertaa hotellissa.
Lauantaina oli yksi niistä tämän kesän hienoista päivistä, joten kävelimme syömään Lappeenrannan Kasinon terassille, josta on kivat näkymät Saimaalle. Ruokailun jälkeen tallustelin vielä Mindin kanssa ihastelemaan Lappeenrannan upeita hiekkaveistoksia, joiden teemana oli tänä vuonna sankarit.
Veistoksissa esiintyi moni peleistä, sarjakuvista, elokuvista, urheilusta ja arjesta tuttu sankari. Yllättävän hyvin veistokset olivat kestäneet runsassateisen kesän, vaikka joissakin alkoi näkyä jo vähän murenemisen merkkejä. Veistokset on toteutettu todella taitavasti ja yksityiskohtaisesti. Ne kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa, jos eksyy Lappeenrannan suunnalle kesäaikaan, alueelle kun on ilmainen sisäänpääsy.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa itse kastetilaisuus, joka järjestettiin Jaakon perheen kodissa. Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta tunnelma sisätiloissa oli lämmin. Eipähän ainakaan tullut vollotettua, kun piti jännittää tuhatta eri asiaa, kuten sitä, etten tiputa hikipisaroita vauvan päälle :D Toimitus sujui kokonaisuudessaan hyvin, poika oli oikein rauhallinen ja käteni jaksoivat pidellä häntä juuri ja juuri.
Kummipoika sai yhteensä kolme nimeä, jotka tulivat kaikki jollakin tapaa vanhempien suvuista. Kaimoja pojalle löytyy muun muassa näyttelijöistä, urheilijoista, säveltäjistä ja Salkkareista (kummitäti arvostaa :D). Yksityisyyssyistä en kuitenkaan julkista pojan nimeä tai kuvaa blogissani. Hän on kyllä aivan ihana töyhtöhyyppä <3
Juhla-asunani toimi yksi Kreikasta ostamistani mekoista, johon olen tykästynyt kovasti. Äiti hääri tuttuun tapaan keittiössä meidän muiden nauttiessa mukavasta seurasta ja hyvästä ruuasta.
Olen niin onnellinen Jaakon puolesta, että hänellä on vihdoin oma perhe. Ja olen todella otettu siitä, että Jaakko halusi minut todennäköisesti ainoan lapsensa kummiksi. Jotenkin Jaakon tarina, ikisinkusta perheenisäksi alle kahdessa vuodessa, luo toivoa myös itselle siitä, että ehkä vielä joku päivä minäkin pääsen pyytämään Jaakkoa oman lapseni kummiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti