Nyt, kun Kreikan matkan muistelut on muisteltu, on aika palata taas nykyhetkeen. Vajaat kaksi viikkoa olen jo kuluttanut täällä Porvoossa ja reilu viikko olisi vielä maalaiselämää luvassa. Tai no, kyllähän sitä tulee oltua ihmisten ilmoilla torilla sen viitisen tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, mutta muuten päivät kuluvat mökkielämää vietellen.
Arkeen kuuluu siis tällä hetkellä muun muassa liikaa sosiaalisuutta, marjaähkyä, kotoisaa sekasotkua, löhöilyä, pelailua, grillailua, ulkoilua ja saunomista. Rakastan mökkimme pihapiiriä näin kesäisin, kun joka nurkasta löytyy jotain ihmeteltävää tai suuhun pistettävää.
Ilmat nyt on ollut aika kaukana kesäisestä ja päivät on tullut vietettyä useammin kumppareissa kuin sandaaleissa. On kyllä ollut erikoinen kesä ilmojen puolesta, eikä tietoa paremmasta ole edes näköpiirissä. Onneksi tuli sentään käytyä siellä Kreikassa lämmittelemässä!
Niinä päivinä, kun aurinko on vähänkin paistanut, on tullut pelattua ulkopelejä pihalla (voitin isin koriskisassa, jes!), tehtyä pidempiä lenkkejä ja tällä viikolla uskaltauduin vihdoin läheiselle järvelle heittämään talviturkkini.
Yhtenä päivänä kävelimme äidin ja Mindin kanssa metsässä ja jouduimme taivaltamaan hirveän hakkuuryteikön keskellä. Ärsyttää, kun puita kaadettaessa ei voida edes siivota jälkiä pois. Kesken rämpimisemme ilmaan lehahti pitkänokkainen lintu ja sen jälkeen äiti melkein astui samaisen linnun pesään, jossa nökötti poikanen. Pesä oli ihan avonainen ja maantasossa, en ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Lintu oli todennäköisesti lehtokurppa, toivottavasti poikanen pysyisi turvassa.
Mindi on ollut reippaana mökkikoirana kuluneet viikot. Sen lempipuuhaa on käpyjen noutaminen, mustikoiden syöminen ja pihalla tai sisällä lötköttäminen. Välillä Mindillä on ollut monta vahdittavaa, kun molemmat veljeni ja serkkuni perheineen ovat käyneet vierailuilla.
Ensi viikonloppuna Mindikin pääsee toisiin maisemiin, kun suuntaamme Lappeenrantaan, jossa vietetään Jaakon pojan ristiäisiä. Vedonlyönti käy jo kuumana pojan nimestä :D Itseäni jännittää eniten se, miten jaksan sylikummina pitää poikaa sylissä koko toimituksen ajan, kun painoa poitsulle on kertynyt jo aika mukavasti.
Tänään ajelin aikani kuluksi lähialueita auton kanssa ja käväisin myös meren rannassa. Samalla kävin katsastamassa veneemme ja voi, miten mieleni alkoikaan hinkua merelle! Veneily on yksi parhaimmista asioista kesässä, mutta tänä kesänä se saattaa jäädä vain haaveeksi.
Jotenkin tämä jatkuva harmaus ja sateisuus on vetänyt mielen aika matalaksi. Kesän pitäisi olla sitä aikaa, kun saa ladata akkuja talven pimeyttä varten, mutta eipä niitä paljon näillä keleillä latailla. Muutenkin syksystä on tulossa varmasti kuormittava, kun aloitan työt uudessa paikassa ja saan ensimmäisen oman luokkani. Saa nähdä, miten pääkoppa kestää sen kaiken. Mielessä pyörii jo tuhat ja sata asiaa, mutta niiden purkamiseen taidan tehdä ihan oman postauksen.
Sellaista kuuluu tänne maalle.
Mitenkäs teidän muiden heinäkuu on kulunut? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti