Hyvä kiertoon: Lastenklinikoiden Kummit ry

Miten nämä kuun viimeiset päivät ovatkin aina sellaisia kaaospäiviä, että nytkin meinasi taas unohtua kokonaan hyvän pistäminen kiertoon? Ensin seisoin Porvoon torilla kaatosateessa päivän (taas vaihteeksi!) ja sieltä ajoin suoraan Lauttasaareen. Sitten piti lähteä cittariin yli kuukauden tauon jälkeen ja miettiä, mitä kaikkea sitä taas tarvitseekaan hankkia kotiin. Lopulta pyörin siellä yli tunnin, enkä silti löytänyt kaikkea mitä piti, unohdin parkkilipukkeen automaattiin ja lähdin kiukkuisena ja nälkäisenä pois. Siitä sitten lähikauppaan ostamaan puuttuvat asiat ja samalla kiinalaiseen hakemaan ruokaa, koska nälkä oli siinä vaiheessa jo liian kova.

Hotkittuani ruuan, menin moikkaamaan Mindiä, joka on vanhemmillani hoidossa, koska minulla on vielä huomenna töitä Porvoossa. Siellä päädyin kuitenkin viihdyttämään enemmän Fylliä kuin Mindiä ja vasta äskettäin tulin kotiin. Keskellä lattiaa on järkyttävä tavarakasa, joka pitäisi joskus jaksaa purkaa, hiukset pitäisi pestä ja keretä nukkumaankin, kun huomenna täytyy jaksaa taas ajaa heti aamusta takaisin Porvooseen. Ja kaikki tämä vain sen takia, että veljeni saavat viettää rauhassa varpajaisiaan mökillämme, joka on toiminut majapaikkanani viimeiset viikot. Korvausta odotellaan! :D Noh, onneksi toriurakka on sentään huomenna ohi ja voin vielä hetken keskittyä lomailuun ennen uuden työrupeaman alkua.

Mutta nyt, kun pahimmat höyryt on päästelty ulos, voin siirtyä itse asiaan eli heinäkuun hyväntekeväisyyskohteeseen. Kummit ry on tullut itselleni tutuksi Elämä lapselle konserttien kautta, joissa nuorempana kävin useamman kerran. Käyntini loppuivat kuitenkin siihen, kun kännykkäni (ihana 3310 <3) varastettiin Stadion-konsertin aikana. Se ei tietenkään ollut järjestäjien vika, mutta jäi siitä silti paha maku. Se on muuten edelleen ainoa kerta, kun minulta on varastettu mitään, vaikka maailmaa on tullut kierrettyä aika lailla.

Lastenklinikoiden Kummit ry on vuonna 1993 perustettu hyväntekeväisyysjärjestö, joka tukee kaikkia Suomen viittä yliopistollista lastenklinikkaa. Varoja käytetään muun muassa kehitys- ja tutkimustyöhön, pienten potilaiden viihtyvyyden edistämiseen sekä lasten ja nuorten mielenterveystyön tukemiseen. Tarkemmin Kummien toimintaan voit tutustua tästä.

Suomen lääketiede ja sairaanhoito on maailmanlaajuisesti todella korkeatasoista ja on tärkeää, että sitä myös ylläpidetään ja kehitetään jatkuvasti. Etenkin lasten suhteen, joilla on kuitenkin vielä koko elämä edessä. Siksi haluan antaa myös oman, pienen panokseni tämän asian edistämiseksi.

Kreikan ostoksia

 

Kummeille lähti yhteensä 40 euroa, koska Kreikan matka sai minut jälleen sortumaan ostosten suhteen noin 150 euron edestä. Mikähän siinä on, että ne kukkaron nyörit aina löystyy reissussa helpommin? Kreikasta mukaan lähti muun muassa kolme mekkoa, sandaalit, laukku, koruja, mausteita ja pikkukrääsää.

Jos sitä taas elokuussa saisi pidettyä tiukempaa linjaa ostosten suhteen, kun reissujakaan ei ole enää tiedossa. Paitsi Turkuun, jonne suuntaan maanantaina. Ihana nähdä kaikki siellä asuvat tärkeät ihmiset ja tietysti rakas Turkuni ihan liian pitkän tauon jälkeen <3

MatkaMuistoja: Pitkä viikonloppu Riiassa

Sitten palaillaan taas ajassa taaksepäin vuoden 2010 pääsiäiseen, jonka vietimme silloisen poikaystävän kanssa Latvian pääkaupungissa Riiassa. Yhteisiä reissuja meille kertyi useita vuosien aikana ja ne olivat aina niitä suhteemme parhaimpia aikoja. Jotenkin pystyimme reissussa aina päästämään irti niistä arjen ongelmista ja nauttimaan uusista seikkailuista yhdessä. Siksi niitä muisteleekin ihan mielellään.

Hotellimme sijaitsi Riian tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa, mutta lähellä sijaitsi myös isompi ostoskeskus, jossa pääsi tekemään edullisia ostoksia. Ensimmäisen päivän kulutimme vain ihastellen kaupungin kauniita rakennuksia, vapaudenpatsasta, tunnelmallisia katuja ja hienoja kirkkoja. 

Seuraavana päivänä suuntasimme Riian eläintarhaan, joka on auki ympäri vuoden. Tarhan eläinkirjo oli aika vaikuttava, mutta eläinten elinolosuhteet olivat todella puutteelliset. Sen takia käynnistä jäi melko paha mieli. Onnellisimpia eläimiä taisivat olivat kilit, jotka juoksentelivat vapaina pitkin eläintarhan teitä.

Kävimme myös yhtenä iltana Riian sirkuksessa, jonka esitys oli ihan hieno ja monipuolinen. Siinäkin häiritsi ainoastaan eläinnumerot. Mielestäni villieläimet, kuten karhut ja muut, eivät vain kuulu sirkukseen.

Säät olivat matkamme aikana keväisen vaihtelevat ja harmaat. Olisikin kiva päästä näkemään Riika myös kesäloistossaan. Yhtenä päivänä pakenimme rankempaa sadetta karkuun vanhoihin zeppelin-halleihin, jotka toimivat nykyään kauppahalleina. Hallit olivat täynnä mitä erilaisimpia myyntikojuja ja mukavaa markkinatunnelmaa.

Riiasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä kuva, vaikka eläintarhan olosuhteet olivatkin alkeelliset. Se on helppo matkakohde, joka muistuttaa monella tapaa yhtä suosikkikaupunkiani Prahaa. Lentomatka on lyhyt ja edullinen, joten Riikaan on helppo lähteä pitkäksi viikonlopuksi lyhyemmälläkin varoitusajalla. Riiasta pääsee myös puolessa tunnissa junalla Jurmalan upeille hiekkarannoille, jotka jäivät meidän reissullamme kokematta, koska rantakelit eivät olleet vielä parhaimmillaan.

Kaksi kolmesta Baltian pääkaupungista on siis nähty. Ehkä joku päivä tulee vielä käytyä Vilnassakin. Mikä on sinun suosikkisi Baltian maista? :)

Ristiäiset Lappeenrannassa

Viikonloppu oli täynnä onnea, iloa ja rakkautta, kun suuntasimme Lappeenrantaan Jaakon pojan ristiäisiin. Yövyimme Hotelli Lappeessa isommalla porukalla ja myös Mindi pääsi yöpymään ensimmäistä kertaa hotellissa.

Lauantaina oli yksi niistä tämän kesän hienoista päivistä, joten kävelimme syömään Lappeenrannan Kasinon terassille, josta on kivat näkymät Saimaalle. Ruokailun jälkeen tallustelin vielä Mindin kanssa ihastelemaan Lappeenrannan upeita hiekkaveistoksia, joiden teemana oli tänä vuonna sankarit.

Veistoksissa esiintyi moni peleistä, sarjakuvista, elokuvista, urheilusta ja arjesta tuttu sankari. Yllättävän hyvin veistokset olivat kestäneet runsassateisen kesän, vaikka joissakin alkoi näkyä jo vähän murenemisen merkkejä. Veistokset on toteutettu todella taitavasti ja yksityiskohtaisesti. Ne kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa, jos eksyy Lappeenrannan suunnalle kesäaikaan, alueelle kun on ilmainen sisäänpääsy.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa itse kastetilaisuus, joka järjestettiin Jaakon perheen kodissa. Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta tunnelma sisätiloissa oli lämmin. Eipähän ainakaan tullut vollotettua, kun piti jännittää tuhatta eri asiaa, kuten sitä, etten tiputa hikipisaroita vauvan päälle :D Toimitus sujui kokonaisuudessaan hyvin, poika oli oikein rauhallinen ja käteni jaksoivat pidellä häntä juuri ja juuri.

Kummipoika sai yhteensä kolme nimeä, jotka tulivat kaikki jollakin tapaa vanhempien suvuista. Kaimoja pojalle löytyy muun muassa näyttelijöistä, urheilijoista, säveltäjistä ja Salkkareista (kummitäti arvostaa :D). Yksityisyyssyistä en kuitenkaan julkista pojan nimeä tai kuvaa blogissani. Hän on kyllä aivan ihana töyhtöhyyppä <3

Juhla-asunani toimi yksi Kreikasta ostamistani mekoista, johon olen tykästynyt kovasti. Äiti hääri tuttuun tapaan keittiössä meidän muiden nauttiessa mukavasta seurasta ja hyvästä ruuasta.

Olen niin onnellinen Jaakon puolesta, että hänellä on vihdoin oma perhe. Ja olen todella otettu siitä, että Jaakko halusi minut todennäköisesti ainoan lapsensa kummiksi. Jotenkin Jaakon tarina, ikisinkusta perheenisäksi alle kahdessa vuodessa, luo toivoa myös itselle siitä, että ehkä vielä joku päivä minäkin pääsen pyytämään Jaakkoa oman lapseni kummiksi :)

Maalaismoikkaus

Nyt, kun Kreikan matkan muistelut on muisteltu, on aika palata taas nykyhetkeen. Vajaat kaksi viikkoa olen jo kuluttanut täällä Porvoossa ja reilu viikko olisi vielä maalaiselämää luvassa. Tai no, kyllähän sitä tulee oltua ihmisten ilmoilla torilla sen viitisen tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, mutta muuten päivät kuluvat mökkielämää vietellen.



 

Arkeen kuuluu siis tällä hetkellä muun muassa liikaa sosiaalisuutta, marjaähkyä, kotoisaa sekasotkua, löhöilyä, pelailua, grillailua, ulkoilua ja saunomista. Rakastan mökkimme pihapiiriä näin kesäisin, kun joka nurkasta löytyy jotain ihmeteltävää tai suuhun pistettävää.



 

Ilmat nyt on ollut aika kaukana kesäisestä ja päivät on tullut vietettyä useammin kumppareissa kuin sandaaleissa. On kyllä ollut erikoinen kesä ilmojen puolesta, eikä tietoa paremmasta ole edes näköpiirissä. Onneksi tuli sentään käytyä siellä Kreikassa lämmittelemässä!

 

 

Niinä päivinä, kun aurinko on vähänkin paistanut, on tullut pelattua ulkopelejä pihalla (voitin isin koriskisassa, jes!), tehtyä pidempiä lenkkejä ja tällä viikolla uskaltauduin vihdoin läheiselle järvelle heittämään talviturkkini.

 

 

Yhtenä päivänä kävelimme äidin ja Mindin kanssa metsässä ja jouduimme taivaltamaan hirveän hakkuuryteikön keskellä. Ärsyttää, kun puita kaadettaessa ei voida edes siivota jälkiä pois. Kesken rämpimisemme ilmaan lehahti pitkänokkainen lintu ja sen jälkeen äiti melkein astui samaisen linnun pesään, jossa nökötti poikanen. Pesä oli ihan avonainen ja maantasossa, en ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Lintu oli todennäköisesti lehtokurppa, toivottavasti poikanen pysyisi turvassa.



 

Mindi on ollut reippaana mökkikoirana kuluneet viikot. Sen lempipuuhaa on käpyjen noutaminen, mustikoiden syöminen ja pihalla tai sisällä lötköttäminen. Välillä Mindillä on ollut monta vahdittavaa, kun molemmat veljeni ja serkkuni perheineen ovat käyneet vierailuilla.

 

Ensi viikonloppuna Mindikin pääsee toisiin maisemiin, kun suuntaamme Lappeenrantaan, jossa vietetään Jaakon pojan ristiäisiä. Vedonlyönti käy jo kuumana pojan nimestä :D Itseäni jännittää eniten se, miten jaksan sylikummina pitää poikaa sylissä koko toimituksen ajan, kun painoa poitsulle on kertynyt jo aika mukavasti.



 

Tänään ajelin aikani kuluksi lähialueita auton kanssa ja käväisin myös meren rannassa. Samalla kävin katsastamassa veneemme ja voi, miten mieleni alkoikaan hinkua merelle! Veneily on yksi parhaimmista asioista kesässä, mutta tänä kesänä se saattaa jäädä vain haaveeksi.

 

 

Jotenkin tämä jatkuva harmaus ja sateisuus on vetänyt mielen aika matalaksi. Kesän pitäisi olla sitä aikaa, kun saa ladata akkuja talven pimeyttä varten, mutta eipä niitä paljon näillä keleillä latailla. Muutenkin syksystä on tulossa varmasti kuormittava, kun aloitan työt uudessa paikassa ja saan ensimmäisen oman luokkani. Saa nähdä, miten pääkoppa kestää sen kaiken. Mielessä pyörii jo tuhat ja sata asiaa, mutta niiden purkamiseen taidan tehdä ihan oman postauksen.

 

 

Sellaista kuuluu tänne maalle.

Mitenkäs teidän muiden heinäkuu on kulunut? :)

Mitä Kreikan matkalla oikeasti tapahtui?

Koska jaettu ilo on aina suurempi, ajattelin nyt paljastaa myös sen epävirallisen puolen Kreikan matkastamme. Kun lähdemme Viivin kanssa reissuun, matka ei koskaan suju ilman kommelluksia, hölmöjä juttuja, älyttömiä kuvia ja loputonta naurun räkätystä.

 

Tällä kertaa otteemme lipesi jo heti lentokentällä, kun jätimme epähuomiossa matkalaukkujemme tagit lojumaan lattialle, kun emme tajunneet että nekin pitää nykyään kiinnittää laukkuihin itse. Hups :D Onneksi eräs virkailija tuli kysymään meiltä asiasta ja saimme laukut perille asti.

 

Elämän riemua!

 

Innostuimme Ateenaan pääsystä niin paljon, että monissa kuvissa oli havaittavissa sitä aitoa elämän riemua. Tämän reissun aikana meillä oli jokin ihme pakkomielle puhua tosi juntisti toisillemme koko ajan. Myös sananlaskut olivat kovassa huudossa. Välillä yritettiin puhua myös normaalisti, huonolla menestyksellä. "Zeus, se ei ollut mikään turha poika!" :D



Ilmeellä :D

 

Ateenan hotellissa innostuttiin pissistelemään peilin edessä. Ei voi muuta sanoa lopputuloksesta kuin, että parempi jättää ne hommat paremmin osaaville.

 

Viivi kuvasi varmaan viikon aikana enemmän minua salaa kuin nähtävyyksiä, makunsa kullakin :D



Salakuvia Ateenassa

 

Ateenassa hämmennystä herättivät muun muassa aina alaspäin menevä hissi, Viivin oudoista paikosta löytyneet avokassukat, mahdottomat vichytilaukset, veistosten sukuelimiä intensiivisesti kuvannut mies, melkein päähämme lentänyt keppi, Yanniksen oudot mieltymykset, Viiviin ilmestyneet purentajäljet, hassut kaksoisolennot, erään miehen "mielenkiintoiset" faktat itsestään, nyrpeän siivojaan aamuherätys, kahvikoneenkäyttölisenssi ja koiran kuseminen lautan sisälle.



Salakuvia Haniassa. Lempparini on alaoikea. Anna mä nyt jumalauta syön näitä sipsejä! :D

 

Minäkin yritin räpsiä salakuvia Viivistä, mutta saldo oli aika heikko. Onneksi Viivi suostui poseeraamaan hölmösti myös ihan pyydettäessä :D



 

Ei reissua ilman kaksareita. Kyllä me vaan näytettäis niin hyvältä 250 kilon painoisinakin! Elämässä on hyvä olla tavoitteita :D



 

Haniassa suurin ongelmamme oli se, ettei netti meinannut millään ladata musavideota, jossa TIS-Rita ja Aki rakastelevat. Bileiltana se kuitenkin vihdoin onnistui, mutta pettymys oli kaiken sen odotuksen jälkeen suuri, kuten kuvakin sen kertoo!

 



 

Sen jälkeen herpaannuttiin oikein kunnolla. On se ihme, ettei näillä naamoilla herunut miesseuraa :D

 

 

Haniassa ihmetystä herättivät muun muassa friikki mukaan lyöttäytyjä, saksalainen seurue vakiopöydässään, itsestään aukeava hotellihuoneen ovi, tanskalainen pikkupoika Gustav selityksineen, hullun kissan hyökkäys, Angela Merkel jääkaapissa, saksalaisen pojan oksennus illallispöytämme eteen, suomalainen junttiperhe ja se, että kielletty kansa tuli Viivin pyllystä.


Vammapeukut, pallihighfive, Littipeukku ja perinteiset keskarit toimivat aina!

 

Matkapäiviämme riemastuttivat monet hyviksi todetut jutut, joista suurin osa liittyi pyllyihin tai palleihin, sekä niistä kehitetyt laulut. Myös Kukkuu-videot olivat reissun suuri hitti. Uudempana tulokkaana toimi "Do you think I'm sexy"-laulu, jonka innoittamana päädyimme viettämään ludebileitä Haniassa.

 

Suunnittelimme menevämme "We want our money back"-paidoissa Syntagman aukiolle, mutta tyydyimme lopulta vaatimaan miljardeja takaisin vain yksittäisiltä ihmisiltä. Jännitimme myös, koska jompikumpi meistä oksentaisi ja ripuloisi 360 asteen ympyrässä, mutta turhaa saimme odottaa. Koko viikon myös odotimme, koska veri virtaa pitkin Ateena tai Hanian katuja, mutta eipä siitäkään sitten mitään tullut.

 

Välillä onnistuttiin pilaamaan kuvat ihan itse ja toisinaan niihin ilmestyi kutsumattomia vieraita

Ai pitäisi kasvaa aikuiseksi ja keskittyä pelkästään sivistyneisiin keskusteluihin viinilasia pyöritellen? Ei tässä elämässä :D Tosin Viivin matka sujui melko yksitoikkoisesti, ainakin jos ottamiani kuvia on uskominen. Viiniä, päikkärit/sammuminen, lisää viiniä, uudet päikkärit/sammuminen.

 

Sama tahti jatkui myös Haniassa, tosin siellä kuvioihin tulivat myös muut alkoholijuomat. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se olikaan?



 

Eipä siis mikään ihme, että Viivin ilme oli tämä, kun hän tajusi meidän olevan takaisin Helsingissä ilman, että hänellä oli mitään muistikuvia koko matkasta :DDDDDDD

 

 

Että semmoinen reissu. Koska otetaan uusiksi? :D

Hahaha. No.

Ostoksia ja juhlintaa Haniassa + Balos Beach

Onnistuimme polttamaan itsemme torstaiaamuna melko tehokkaasti, joten päätimme pitää vähän taukoa grillailusta. Siitä saimmekin oivan tekosyyn kierrellä Hanian kauppoja ja pieniä putiikkeja. Kaupungissa tuntui olevan loputon määrä kapeita katuja täynnä pieniä myymälöitä ja kojuja. Tarjolla oli kaikkea vaatteista asusteisiin, elintarvikkeista käsitöihin ja nahkatavaroista kosmetiikkaan. Unohtamatta tietenkään kaikkea ihastuttavaa turistikrääsää. 

Tuollaisia kauppa/-kojukujia kaipaisin kovasti Suomeenkin. Niiden ainoa huono puoli on valinnan vaikeus, kun tarjontaa on niin paljon. Sitten, kun vihdoin päätyy ostamaan jotakin, niin seuraavasta kojusta löytää lähes saman tuotteen aina halvemmalla :D Tuliaiseksi ostin muun muassa puuleluja, oliiviöljy kosmetiikkaa ja tietysti ouzoa. Itselleni löysin nahkaiset sandaalit, punaisen laukun sekä pientä tilpehööriä.

"Rankan" shoppailupäivän jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja illalla kävimme syömässä yhdessä rantakadun ravintoloista. Itse söin suussasulavaa moussakaa. Viereisessä ravintolassa oli käynnissä jonkinlainen paikallisten lauluiltama, joten tunnelmakin oli kohdillaan.

Perjantainkin kulutimme pitkälti kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Kävimme myös Hanian tunnelmallisessa kauppahallissa, josta ostimme tiimirannekorut 2 eurolla. Korussa on yhteensä neljä pahan silmältä suojelevaa sinistä silmää, joita näki Kreikassa joka paikassa. Joten nyt pitäisi sitten olla sekin homma hoidossa.

Perjantaina päätimme viettää pidemmän kaavan mukaisen bileillan. Hotellialoitteluiden jälkeen siirryimme nauttimaan drinkkejä vanhan sataman alueelle. Yritimme löytää jotakin yökerhon tyyppistä paikkaa, jossa olisi päässyt tanssimaan, mutta tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Ilmeisesti Hanian bilepaikat sijaitsevat jossain muualla kuin sen keskusta-alueella.

Yhdessä puolityhjässä "yökerhossa" jaksoimme istuskella puoli kahteen asti, kunnes päätimme lähteä kävellen hotellille. Matkan varrella saimme loistoidean ja päädyimme pitämään omia rantabileitä hotellimme edustalle. Osallistujia oli vain kaksi, mutta eipä me olla ennenkään muita tarvittu hauskanpitoon. Ilta huipentui naku-uintiin, jonka loppupuolella rantaan ilmeistyi toinenkin seurue yöuinnille, uikkareissa tietysti. Näkivätpähän ainakin, miten yöuinti kuuluu "oikeaoppisesti" toteuttaa :D

Lauantaina oli sitten luvassa minulle jo lähes perinteeksi muodostunut kauhea krapulapäivä. Olimme päättäneet, että haluamme nähdä edes yhden Kreetan huippurannoista ja lopulta päädyimme Balos Beachiin. Se sijatsee Kreetan luoteisosassa 56 kilometrin päässä Haniasta. Olimme katsoneet etukäteen, että sinne lähtee bussi klo 13.30 ja takaisin tulisimme 17.30 lähtevällä bussilla. Linja-autoasemalla meille kuitenkin selvisi, että matka sinne kestäisi vähintään puolitoista tuntia ja siitä olisi vielä puolen tunnin kävelymatka itse rannalle. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan, koska halusimme nähdä jotakin muutakin kuin Hanian pienen rannan.

Bussimatka maksoi yhteen suuntaan reilut 7 euroa ja sen reitti kulki läpi pienempien ja suurempien rannikkokylien. Maisemat olivat upeat koko matkan ajan, etenkin sen loppumetreillä. Kiemurtelimme pitkin hiekkatietä, joka kulki vuorten rinteillä ja josta avautui huimat näkymät merelle. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa, muuten olisi voinut alkaa vähän jännittää! Perille päästyämme saimme todeta, että paikan päällä ei todellakaan ollut juuri mitään, koska paikka on luonnonsuojelualuetta.

Reikävessakäynnin jälkeen täydensimme juomavarastomme pienestä kaupasta ja lähdimme vaeltamaan kohti laguunia ja rantaa. Koko matka kuljettiin pitkin kivikkoista polkua, jossa jalassamme olleet läpsyt eivät olleet parhaat mahdolliset jalkineet. Aurinko porotti kuumana ja hiki virtasi, vaikka kävelimme koko ajan alamäkeä. Lopulta horisontissa alkoi siintää turkoosi vesi ja siitä näkymät vain paranivat askel askeleelta.

Baloksen rantaa pidetään yhtenä Kreetan hienoimmista, enkä yhtään ihmettele miksi. Turkoosina hohtava laguuni levittäytyy valkean rannan molemmilla puolilla ja oikein kutsuu uimaan. Harmi vain, että me pääsimme nauttimaan siitä vain vajaan tunnin ajan, kiitos kiireisen aikataulumme.

Uimisen ja löhöilyn jälkeen piti kohdata masentava todellisuus eli paluumatka takaisin lähtöruutuun. Siitä se todellinen helvetti sitten alkoikin, kun piti kivuta ylämäkeä pitkin paahtavassa kuumuudessa. Hampaita kiristellen pääsimme takasin lähtöpaikkaamme, jonka jälkeen oli aika voittajafiilis. Baloksen ranta oli todella upea, mutta ei mielestäni tuon kaiken vaivan arvoinen. Rannalle tehdään myös veneretkiä, joka olisi varmasti ollut miellyttävämpi vaihtoehto. No tulipahan taas käveltyä, kärsittyä ja koettua enemmän kuin tarpeeksi yhtenä krapulapäivänä :D

Kun vihdoin pääsimme takaisin hotellille seitsemän jälkeen, olimme aivan kuolleita. Niinpä kävimme vain syömässä hotellin alakerrassa ja siirryimme pakkausoperaation kimppuun. Jännitystä iltaan toi vielä hetkellinen sähkökatkos, mutta pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan rankan päivän jälkeen. Aamulla olikin sitten aika suunnata lentokentälle, jättää hyvästit Kreikalle ja palata takaisin sateiseen Suomeen.

Sellainen reissu meillä. Paljon kerettiin nähdä ja kokea viikon aikana. Juuri sopivassa suhteessa kaupunki- ja rantalomaa mielestäni. Koko matka sujui niin paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja Kreikkaan palaan varmasti vielä uudemmankin kerran. Haniassa kun ei ollut ollenkaan niitä sini-valkoisia kyliä, jotka haluan vielä ehdottomasti päästä näkemään.

Naurettua tuli taas enemmän kuin tarpeeksi, kiitos loistavan matkaseuran. Ensi viikolla on vielä luvassa kurkistus siihen, mitä matkalla oikeasti tapahtui, nämä postaukset kun olivat vain se siloiteltu pinta reissusta. Kiitos Viivi mahtavasta lomasta, otetaanhan taas pian uusiksi :)<3

Hanialaiset 50 metriä ja tunnelmallinen vanha kaupunki

Lyhyehköjen yöunien jälkeen saavuimme Hanian satamaan aamulla 6.30 ja menimme heti taksijonoon. Näytin kuskille hotellimme osoitteen ja varmistin, että hän tietää reitin sinne. Pääsimme "perille" ja matka maksoi 12 euroa. Kuskilla ei ollut tai "ei ollut" antaa vaihtorahaa, joten annoin hänen sitten pitää koko kaksikymppisen. Hän sanoi, ettei pääse ajamaan perille asti, vaan meidän pitäisi kävellä hotellillemme, joka olisi 50 metrin päässä kulman takana.

Kulman takana meitä odotti kuitenkin tämä näkymä. Hanian kaunis, vanha satama. Jo siinä vaiheessa tajusin, ettei hotellimme olisi 50 metrin päässä, koska tiesin sen edessä olevan hiekkarantaa. No, ajattelimme, että ehkä hiekkaranta alkaisi heti satama-alueen päätyttyä. Niinpä ihastelimme upeaa venetsialaistyylistä satama-aluetta auringon kivutessa taivaalle. Ihmisiä ei ollut vielä juuri ollenkaan liikkeellä ja ainoastaan iloinen kulkukoira liittyi seuraamme jahtaamaan matkalaukkujamme.

Epätoivo iski vasta siinä vaiheessa, kun tajusimme, ettei satama-alueen lopussa odottanutkaan hiekkaranta tai hotellimme, vaan saisimme raahata matkalaukkujamme vielä pitkän tovin. Lopulta näimme hiekkarannan ja innostuimme. Tietysti hotellimme sijaitsi vielä aivan sen toisessa päässä eli lopulta taivalsimme yli 2 kilometriä laukkujemme kanssa pitkin Hanian katuja. Ilmeisesti Haniassa on käytössä jokin ihan oma metrisysteeminsä!

Lopulta pääsimme perille Frini hotelliin, jossa, suureksi iloksemme, huoneemme odotti jo valmiina. Niinpä suuntasimme heti ottamaan jatkounet, joiden jälkeen menimme aamiaiselle läheiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa hanialaiset 50 metriä alkoivat jo naurattaa. Hotellimme oli melko vaatimaton, mutta henkilökunta oli todella ystävällistä. Hotelli sijaitsi ihan rannalla ja sen alakerrassa oli myös oma ravintola. Samalla rantakadulla sijaitsi myös paljon muita ravintoloita ja tosiaan vanhaan kaupunkiinkin oli kävelymatka. Ainoat huonot puolet olivat mitätön äänieristys ja outoihin aikoihin koputtelevat siivoojat.

Päiväksi menimme rannalle nauttimaan auringosta ja merestä. Niistä kun ei ole liikaa saanut tänä kesänä täällä Suomessa nauttia. Hania oli täynnä toinen toistaan suloisempia kulkukoiria ja -kissoja, joita oli tietysti pakko pysähtyä ihastelemaan ja rapsuttelemaan. En kyllä pystyisi elämään maassa, jossa on noin paljon kaduilla eläviä eläimiä, kun haluaisin ottaa ne kaikki luokseni asumaan.

Illalalla kävelimme takaisin Hanian vanhaan kaupunkiin. Aluksi jouduimme harhauttamaan erään yli-innokkaan paikallisen kannoiltamme, mutta sen jälkeen saimme nauttia rauhassa tunnelmallisista kaduista ja pienistä putiikeista.

Kävelimme myös ihastelemaan venetsialaista satamaa auringonlaskun aikaan. Kadut ja ravintolat olivat täyttyneet ihmisistä ja tunnelma oli hyvin erilainen kuin aamulla. Ravintoloiden sisäänheittäjät yrittivät innokkaasti houkutella meitä ravintoloihinsa, mutta jatkoimme määrätietoisesti kävelyämme ihan sataman päätyyn asti.

Ajatuksenamme oli mennä katsomaan sataman majakkaa lähempää, mutta nälkä kasvoi kävelyn aikana sen verran kovaksi, että päätimme ihastella sitä vain kauempaa. Auringon laskiessa istahdimme nauttimaan herkullista ruokaa yhteen sataman lukuisista ravintoloista. Tuollaisina iltoina aika vain pysähtyy ja mielen valtaa täydellinen onnellisuus.

Vaikka maailmaa on tullut kierrettyä jo melko paljon, sen kauneus ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä minua. Hanian satama-alue on yksi kauneimmista satamista, joissa olen matkoillani vieraillut. Sitä kannataakin ehdottomasti käydä ihastelemassa, jos suuntaa Kreetalle. Jokaisella matkallani tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan toinen toistaan upeampia paikkoja ympäri maailmaa. Muistot menneistä matkoista ja unelmat uusista auttavat jaksamaan arjen harmainakin päivinä.

Sellainen onkin varmasti taas luvassa huomenna sateisella Porvoon torilla. Kaikki sinne siis ostamaan makeita mansikoita ja herneitä! ;D