Mikähän siinä oikein on, että vaikka kuinka yrittäisi pidättäytyä turhista menoista, niin joulukuu on aina tupaten täynnä kaikkea menoa ja meininkiä? Pariin viikkoon on mahtunut itsenäisyyspäivä, tuparit, kahdet synttärit, pikkujoulut ja Viivin valmistujaiset. Niiden päälle sitten vielä erinäinen määrä sijaisuuksia, joululahjojen hankintaa, kaverien ja sukulaisten näkemistä, joulumarkkinat ja vaikka mitä muuta. Huomenna suuntaan vielä Turussa päin käymään, josta palaan maanantaina.
Kuluneisiin viikkoihin on siis sisältynyt paljon kivoja tapahtumia ja ihmisiä, mutta liika on vain liikaa. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että olen valmis kaivautumaan päiviksi omiin oloihini peiton alle viettämään joululomaa! Ihan käsittämätöntä, että joulu on oikeasti muutaman päivän päästä. Aattoahdistukseen keksin vihdoin hyvän kompromissin, jonka kautta toivon saavani vähintään yhtä hyvän joulumielen kuin aikaisempinakin vuosina, vaikka perheemme onkin hajallaan. Varmaa on kuitenkin, että uusien kokemusten lisäksi joulu tulee tänäkin vuonna sisältämään löhöilyä, herkuttelua ja rentoutumista hyvässä seurassa.
Melkein kuukauden onnistuin välttelemään Helsingin keskustaa täällä saarella, mutta kuluneen viikon aikana olen sitten ravannut siellä senkin edestä. Ihmismäärät, tungos ja kuumuus sisätiloissa ovat aika ahdistavia juttuja, mutta jouluvalaistukset- ja koristelut tekevät tunnelmasta onneksi edes vähän siedettävämmän. En ole vuosiin kerennyt ihastelemaan Helsingin jouluvaloja tai Stokkan ikkunaa, joka on ikuisen lapsen must see-juttu. Olenkin tuntenut itseni ihan turistiksi kierrellessäni keskustassa kuvailemassa paikkoja.
Joulutunnelmaa kävin imemässä itseeni oikein kunnolla viime sunnuntaina Tuomaan markkinoilta, jotka järjestetään tänä vuonna Senaatintorilla. Yllätyin positiivisesti markkinoiden toteutuksesta ja samaan aikaan sattui vielä olemaan Tuomiokirkossa Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, joka kantautui kaiuttimista torille. Tuli edes hetkeksi semmoinen olo, että kyllä se joulu sieltä taas tulee pimeydestä ja sateesta huolimatta.
On ollut ihanaa päästä myös käyttämään taas koko vaatekaappia ja pukeutua vähän juhlavammin. Samalla olen kyllä myös huomannut, miten paljon ylimääräisiä vaatteita kaappeihini mahtuu. Täytynee taas tehdä jonkinlainen uuden vuoden raivaus. Joulunaikaan tyyliini kuuluvat ehdottomasti näyttävät korut, mekot ja (ainakin yhtenä iltana) leopardikuosi.
Olympian pikkujouluja vietettiin tänä vuonna matkateemalla, joten päätin sitten pukeutua siksi ainoaksi Big 5:sta, joka minulta jäi omalla reissullani bongaamatta. Tanssilattia oli kyllä näkemisen arvoinen, kun siellä pyörähteli itseni lisäksi mm. sheikkejä, geisha, intialaisia, musliminaisia huntuineen, maasaisoturi, aboriginaali, perulainen mummo ja monta muuta hahmoa. Vaikka inhoankin lähtökohtaisesti naamiaisia, olivat nämä juhlat todella onnistuneet, seura hulvatonta ja ruoka herkullista.
Vilinän ja vilskeen tasapainoksi olen tietysti kuluttanut aikaa myös kodin lämmössä. Huonoissa ilmoissa on ainakin yksi hyvä puoli. Sillä verukkeella voi hyvällä omallatunnolla vetää fleecehaalarin päälle, kotitossut jalkaan ja kuluttaa aikaa Mindin kanssa löhöillen, herkutellen, hyviä kirjoja lukien, telkkaria tuijotellen ja kynttilöitä poltellen. Pari kertaa olen harhautunut myös kuntoilemaan, mutta muuten joulukilojen kartuttaminen on jo hyvällä mallilla :D
Ilmat on ollut kyllä niin masentavia, että ilman Mindiä en varmasti jaksaisi raahautua joka päivä lenkille. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta jouluksi saataisin valkoinen lumipeite tänne eteläänkin. En yksinkertaisesti suostu kahteen peräkkäiseen mustaan jouluun!
Alkuvuodelle varmistui yhteensä 7 viikon sijaisuus eskarissa, joten voin ryhtyä lomailemaan melko rentoutuneissa tunnelmissa, kun töitä on luvassa ainakin taas kolmelle kuukaudelle. Tällä hetkellä en edes vaivaudu tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan annan asioiden mennä omalla painollaan. Tämä vuosi on ollut niin stressintäyteinen, että yritän viettää edes sen rippeet mahdollisimman rennoissa tunnelmissa vain tästä hetkestä nauttien. Elämä on seikkailu, eikä siitä koskaan tiedä, mihin se seuraavaksi kuljettaa. Nyt minulla on kuitenkin hyvä olla ja aion nauttia siitä.
Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)
 |
| Helsingin joululoistetta |
Melkein kuukauden onnistuin välttelemään Helsingin keskustaa täällä saarella, mutta kuluneen viikon aikana olen sitten ravannut siellä senkin edestä. Ihmismäärät, tungos ja kuumuus sisätiloissa ovat aika ahdistavia juttuja, mutta jouluvalaistukset- ja koristelut tekevät tunnelmasta onneksi edes vähän siedettävämmän. En ole vuosiin kerennyt ihastelemaan Helsingin jouluvaloja tai Stokkan ikkunaa, joka on ikuisen lapsen must see-juttu. Olenkin tuntenut itseni ihan turistiksi kierrellessäni keskustassa kuvailemassa paikkoja.
Joulutunnelmaa kävin imemässä itseeni oikein kunnolla viime sunnuntaina Tuomaan markkinoilta, jotka järjestetään tänä vuonna Senaatintorilla. Yllätyin positiivisesti markkinoiden toteutuksesta ja samaan aikaan sattui vielä olemaan Tuomiokirkossa Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, joka kantautui kaiuttimista torille. Tuli edes hetkeksi semmoinen olo, että kyllä se joulu sieltä taas tulee pimeydestä ja sateesta huolimatta.
 |
| Tuomaan markkinat |
On ollut ihanaa päästä myös käyttämään taas koko vaatekaappia ja pukeutua vähän juhlavammin. Samalla olen kyllä myös huomannut, miten paljon ylimääräisiä vaatteita kaappeihini mahtuu. Täytynee taas tehdä jonkinlainen uuden vuoden raivaus. Joulunaikaan tyyliini kuuluvat ehdottomasti näyttävät korut, mekot ja (ainakin yhtenä iltana) leopardikuosi.
Olympian pikkujouluja vietettiin tänä vuonna matkateemalla, joten päätin sitten pukeutua siksi ainoaksi Big 5:sta, joka minulta jäi omalla reissullani bongaamatta. Tanssilattia oli kyllä näkemisen arvoinen, kun siellä pyörähteli itseni lisäksi mm. sheikkejä, geisha, intialaisia, musliminaisia huntuineen, maasaisoturi, aboriginaali, perulainen mummo ja monta muuta hahmoa. Vaikka inhoankin lähtökohtaisesti naamiaisia, olivat nämä juhlat todella onnistuneet, seura hulvatonta ja ruoka herkullista.
 |
| Joulukuun asuja |
Vilinän ja vilskeen tasapainoksi olen tietysti kuluttanut aikaa myös kodin lämmössä. Huonoissa ilmoissa on ainakin yksi hyvä puoli. Sillä verukkeella voi hyvällä omallatunnolla vetää fleecehaalarin päälle, kotitossut jalkaan ja kuluttaa aikaa Mindin kanssa löhöillen, herkutellen, hyviä kirjoja lukien, telkkaria tuijotellen ja kynttilöitä poltellen. Pari kertaa olen harhautunut myös kuntoilemaan, mutta muuten joulukilojen kartuttaminen on jo hyvällä mallilla :D
 |
| Koti <3 |
Ilmat on ollut kyllä niin masentavia, että ilman Mindiä en varmasti jaksaisi raahautua joka päivä lenkille. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta jouluksi saataisin valkoinen lumipeite tänne eteläänkin. En yksinkertaisesti suostu kahteen peräkkäiseen mustaan jouluun!
Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti