Tapahtumarikas päiväretki Lesothoon

Sitten olisi vuorossa parhaat palat tiistaisesta päiväretkestä Lesothoon, joka alkoi kaikkea muuta kuin lupaavissa merkeissä. Jalkani vihoitteli jo heti aamusta todella pahasti ja vettä tuli edelleen niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Edessä oli jälleen useamman tunnin ajomatka rajalle pitkin kuoppaisia teitä. Kaiken kruunasi se, kun automme hajosi pysähdyttyämme huoltoasemalle ja kuski joutui korjaushommiin. Siinä vaiheessa meinasi vähän taas hymy hyytyä, mutta pääsimme onneksi jatkamaan matkaamme huolto-operaation jälkeen. Tuon kaiken jälkeen auton radiosta pärähti soimaan Toton Africa, enkä voinut muuta kuin nauraa. Tätä kaikkea on Afrikka! Ei läheskään aina tasaista menoa, mutta jokainen päivä täällä on antanut ja opettanut minulle niin paljon, että olen siitä ikuisesti kiitollinen.

 

Lopulta pääsimme rajalle, josta jatkoimme rajamuodollisuuksien jälkeen kohti kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimää vuoristoista Lesothon itsenäistä kuningaskuntaa. Maa on yksi maailman köyhimmistä ja ihmisten elinikäennuste on vain vähän päälle 40. Ensimmäiseksi pääsimme tutustumaan hostellimme ylläpitämään paikalliseen kouluun, jonka lapset ottivat meidät iloisesti vastaan.

 

Koululta lähdimme tekemään noin kahden tunnin kävelyn, joka kulki aluksi halki paikallisen kylän. Siellä pääsimme tutustumaan tarkemmin lesotholaiseen asutukseen ja elinkeinoihin. Kyseisessä kylässä asutusta oli hyvin harvakseltaan ja niitä ympäröi joka puolella jylhät vuoristomaisemat.

 

Matkamme jatkui kohti vuoristossa sijaitsevia luolia, joista yhdessä meillä oli tarkoituksena nauttia lounasta. Onnekseni kävelyreittimme oli todella helppokulkuista verrattuna maanantaiseen, eikä jalkaani sattunut kovinkaan paljoa kävelyn aikana. Suureksi ilokseni myös aurinko pilkahteli välillä pilvien ja sateen lomassa.

 

Ainoa haastavampi osuus oli lounaspaikkaamme kiipeäminen, mutta siitäkin selvisin onneksi kunnialla. Luolasta aukesi upeat maisemat ja niiden lisäksi pääsimme myös ihastelemaan noin 4000 vuotta vanhoja luolamaalauksia.

 

Kävelymme jälkeen pääsimme jälleen tutustumaan paikalliseen väestöön paremmin, kun suuntasimme läheiseen mökkiin juomaan paikallista olutta. Oluen valmistus on paikallisille yksi tapa ansaita lisäelantoa. Olutta keräännytään juomaan ringissä istuen isolla porukalla ja kaikki osallistujat juovat peräjälkeen isosta "oluttuopista". Itsehän en ole minkäänlaisen oluen ystävä, mutta toki maistoin juomaa, vaikka se ei ollutkaan omaan makuuni.

 

Oluen juonnin jälkeen suuntasimme tapaamaan kylän parantajaa, joka kertoi meille mielenkiintoisen tarinansa. Oli kiehtovaa päästä kuulemaan parantajakulttuurista ja niistä monista uskomuksista ja harhakäsityksistä, joita siihen liittyy. Viimeiseksi pääsimme vielä maistamaan tyypillistä lesotholaista ruoka-annosta, joka oli todella herkullista epäilyttävästä ulkomuodostaan huolimatta.

 

Lopulta oli aika jättää hyvästit kiehtovalle Lesotholle ja suunnata takaisin kohti Etelä-Afrikan rajaa. Se olikin sitten taas helpommin sanottu kuin tehty, koska automme jumittui useamman kerran huonokuntoisille teille. Tästä seurasi hauska episodi Etelä-Afrikan puolella, koska kahden retkellä olleen tytön piti ehtiä bussiin, mutta se ehti juuri lähteä, ennen kuin kerkesimme paikalle. Oppaamme kuitenkin painoi kaasua ja ujutti automme bussin viereen keskellä liikennettä ja huuteli ikkunasta sitä pysähtymään. Ja lopulta se myös pysähtyi ja tytöt pääsivät jatkamaan matkaa.

 

Me muut puolestaan palasimme takaisin hostellille, jossa pääsimme jälleen nauttimaan herkullisesta illallisesta. Siitä ilta jatkui rennosti jutustellen ja biljardia pelaten yhdessä muiden reissaajien kanssa. Lopulta ilta venyi todella myöhään ihanassa seurassa pore- ja uima-altaasta nautiskellen tähtien ja kuun loistaessa sysimustalla taivaalla. Tuollaisten iltojen ei haluisi ikinä päättyvän.

 

Onneksi seuraavana aamuna ei ollut aikaista herätystä ja päivä kuluikin rennosti sisällä ja ulkona hengaillen. Pitkästä aikaa aurinkokin näyttäytyi ja lämmitti ihanasti kaiken sateen jälkeen. Sen mukana katosi myös reissu-uupumukseni ja tajusin, miten vähän tätä matkaa on enää jäljellä. Viimeinen viikkoni Etelä-Afrikassa pyörähti tänään käyntiin ja aion nauttia täysin siemauksin siitä kaikesta, mitä sillä on vielä minulle tarjota. Jo nyt se on antanut enemmän kuin koskaan osasin kuvitella tai toivoa.

 

Rentoilun lomassa löysin itselleni myös nimikko-ohjelman :D



Kuluneeseen kuuteen viikkoon on mahtunut valtava määrä tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä, jotka ovat herättäneet minussa todella paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Eniten olen yllättynyt kaikista näistä ihmisistä, joihin olen saanut tutustua. Tällaisena ihmisvihaajana olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten mukavia, ihania, kiinnostavia ja hauskoja ihmisiä olen matkani aikana saanut tavata, iästä ja sukupuolesta riippumatta. On ollut mahtavaa tutustua erilaisiin ihmisiin erilisista kulttuureista ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Vaikka tuskin koskaan tulen enää kohtaamaan suurinta osaa heistä, he ovat jättäneet tavalla tai toisella jälkensä minuun. Ja sen takia koen olevani tällä hetkellä niin paljon rikkaampi kuin ennen.