Kohti Knysnaa

Tänään oli aika nostaa kimpsut ja kampsut selkään, hyvästellä Kapkaupunki ja suunnata kohti uusia kommelluksia. Elämä Kapkaupungissa muodostui nopeasti niin arkiseksi, että sinne kerkesi kotiutua jo tuossa yhdessä kuukaudessa. Siksi olisikin ollut helppoa vain viettää loppuaikakin tästä matkasta siellä, mutta helpot tiet eivät vain ilmeisesti ole minua varten. Niinpä minua odotti eilen haikeat hyvästit asuintovereille ja epätoivoinen pakkausoperaatio.

 

Tänään heräsin taas vaihteeksi viideltä ja ajelin taksilla Kapkaupungin keskustaan, josta lähdin Baz Busin matkaan. Tietysti Kapkaupunki näytti parhaimmat puolensa viimeisenä aamuna. Aurinko nousi upeasti vuorten takaa, meri oli kirkkaan sinistä ja pilvet lipuivat alas pitkin Pöytävuoren uljasta pintaa. Vähän teki mieli taas itkeskellä, mutta nielin kyyneleeni ja aloin keskittyä tulevaan piinaan, kymmenen tunnin bussimatkaan.  

 

Väkinäinen vammapeukku ja rehellisemmät matkatunnelmat :D

Onneksi bussi oli alkumatkasta todella tyhjä, joten sain vallattua kokonaisen penkkirivin itselleni, jossa pystyin hyvin jatkamaan keskenjääneitä yöuniani. Torkkumisen välissä ihastelin Etelä-Afrikan upeita maisemia, kun ajelimme pitkin Garden Routea. On uskomatonta, miten monenlaista luontoa ja maisemaa yhteen maahan mahtuukaan. Bussi toimii hop on, hop off-periaatteella, joten ihmisiä tuli bussiin ja lähti bussista erinäinen määrä eri pysähdyspaikoilla. Vihdoin noin puoli viiden aikaan tuli minun vuoro hypätä ulos bussista, kun saavuimme Knysnaan. Majoituin Island Vibe nimiseen hostelliin, jossa minua odotti autuus.

 

Nimittäin OMA HUONE!!! Onneksi osasin jo etukäteen ennustaa, että tulisin kaipaamaan kovasti omaa tilaa sen jälkeen, kun olen jakanut asunnon kuuden ihmisen kanssa, ja varasin tämän huoneen. Voi tätä luksusta! Iso sänky, oma kylppäri ja ovi, josta kuljen vain minä. Lieventää aika hyvin ikävääni Kapkaupunkiin, koska viimeisellä viikolla alkoi hermot todella kiristyä esimerkiksi kylppärin käyttövuoroista.

 

Väsymyksestä huolimatta kiskoin itseni vielä pienellä kävelylle pitkin Knysnaa, jotta saisin yleiskäsityksen paikasta ennen auringonlaskua. Paikkana tämä ei vaikuta mitenkään erityiseltä, mutta toimii varmasti hyvänä levähdyspaikkana. Pienehkö kaupunki kohoaa kukkuloille ja sen edessä on kaunis laguuni.  

Virheellisestihän luulin, että täältä käsin pääsee tekemään benjihypyn sillalta, mutta eihän tämä ole lähelläkään sitä paikkaa. Sen siitä saa, kun suunnittelee matkansa vauhdilla! Varasin kuitenkin huomiselle päiväretken, johon kuuluu melontaa, historiallisia rakennuksia sekä vierailut Knysna Headsin kallioilla ja paikallisessa townshipissa. Jos sen avulla saisi edes jonkinlaisen käsityksen tästäkin paikasta.

 

Vaikka Knysna ei olekaan vielä täysin säväyttänyt minua, niin sen supermarketti on. Viikon kestänyt piinani on ohi, kun löysin vihdoin taas OREOSUKLAATA!!! Kapkaupungin kaupoista en sitä enää löytänyt (en myönnä että sen loppuminen olisi johtunut minusta :D), joten voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun kohtasin jälleen rakkaani <3

Niinpä kuluttelenkin loppuillan sen parissa ja painun varmasti pian suihkun kautta untenmaille. Nyt se on sitten virallisesti alkanut, matkustaminen yksin pitkin Etelä-Afrikkaa. Jotenkin jännä fiilis, kun ei ole ketään jakamassa näitä kokemuksia kanssani, mutta ehkä siihen tottuu. Ja onneksi on tämä blogi ja te kaikki ihanat lukijat, joiden kanssa saan jakaa tämän seikkailuni. Wish me luck!