Arkikuvahaasteita ja FB-avautumisia Helsingissä

Kuluneen viikon olen viettänyt Mindin viime viikkoisesta leikkauksesta johtuen pakkolevossa Helsingissä. Täällä olen päässyt sentään vähän tekemään muutakin, kun vaihtijoita on useampia. Siltikin suurin osa ajasta on kulunut neljän seinän sisällä, mikä alkaa kieltämättä pikku hiljaa tulla jo korvista ulos. Toivottavasti elämä tasaantuisi mahdollisimman pian ja pääsisin elämään taas sitä tavallistakin arkea (mitä ikinä se sitten onkaan? :D). 

Normiarkea elämästäni ei tällä hetkellä siis saa tekemälläkään, mutta päädyin siitä huolimatta osallistumaan facebookissa kulovalkean tavoin leviävään arkikuvahaasteeseen. Viime aikoina ärsytyskertoimeni FB:tä kohtaan on ollut erityisen korkealla ja ajattelinkin jo irtisanoutua koko hommasta. Päätin kuitenkin antaa sille vielä viimeisen mahdollisuuden arkikuvahaasteen muodossa. Ja pääsinhän siinä samalla myös kiusaamaan ihmisiä ja avautumaan asioista, jotka minua facebookissa ärsyttävät. Muita kuvia en ole tällä viikolla ottanut, joten samat kuvat toimikoot viikkoni kuvauksena täällä bloginkin puolella.

Maanantaina palautin graduni yliopistolle ja suuntasin äidin ja Mindin kanssa kohti Helsinkiä. Olen vain niin uskomattoman helpottunut, että se projekti alkaa vihdoinkin olla ohi (mitä nyt kypsyysnäyte ja verkkoartikkeli vielä odotavat kirjoittajaansa!). Helsingin päässä sain oikean juhla-aterian, kun isi paistoi pitkästä aikaa kunnon pihvit ja tarjolla oli myös muita herkkuja, kuten graavilohta ja parsaa, nam! Myöhemmin sain vielä upeat kukat ja shampanjaa lapsuudenystäväni äidiltä, mikä oli jo aivan liikaa. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka olette minua muistaneet gradun valmistumisen johdosta tavalla tai toisella. Se todella merkitsee minulle paljon <3

Tiistain ohjelma koostui pitkälti sohvalla makaamisesta Mindin ja Dextereiden seurassa. En tiedä, olenko aikaisemmin hehkuttanut kyseistä sarjaa, mutta se kuuluu ehdottomasti lempisarjoihini. Suosittelen tutustumaan, jos et sitä vielä ole tehnyt, paitsi jos olet todella herkkä väkivallalle ja verelle. Toinen löhöpäivieni ilahduttaja on ollut Kumman kaa-sarja, jonka katsomiseen en myöskään kyllästy varmaan koskaan. Se on vain yksinkertaisesti yksi kaikkien aikojen hauskimmista sarjoista, mitä Suomessa on koskaan tehty. Vaikka olisin kuinka huonolla tuulella, saavat Annen ja Ellun jutut repeämään kerta toisensa jälkeen.

Tiistaina näin myös vihdoin Viivin, jonka kanssa hengailimme aluksi perinteisesti ärrällä ja siitä siirryimme sohvalle katsomaan häröjä tv-ohjelmia ja höpöttämään kaikesta maan ja taivaan välillä. Vaikeina hetkinä sitä todella huomaa, ketkä oikeasti välittävät ja ketkä eivät. Olen niin onnekas, kun minulla on Viivi ja monta muuta läheistä ihmistä, jotka tukevat minua silloin, kun askeleeni ovat hatarat <3

Keskiviikona Mindi aiheutti jälleen sydämentykytyksiä, kun se aamusta alkoi aristella jalkojaan ja käveli todella horjuvasti. Saimme ajan eläinlääkäriin vasta viiden aikoihin, joten koko päivä kului Mindin kanssa lepäillessä ja huolehtiessa sen voinnista. Onneksi Mindin kävely kuitenkin muuttui normaaliksi jo ennen lääkäriä ja selvisimme tällä kertaa vain säikähdyksellä. Tuon tilanteen jälkeen Mindin vointi onkin taas ollut huomattavasti parempi ja se on ollut pirteämpi kuin pitkään aikaan. Toivon eniten maailmassa, että Mindin voinnin suhteen ei tulisi enää yhtäkään takapakkia.

Äiti otti Mindin eläinlääkärin jälkeen, joten pääsin hetkeksi nauttimaan aurinkoisesta ulkoilmasta ja yksinolosta. Viime aikoina olen ollut lähes koko ajan muiden ihmisten seurassa, minkä takia en ole pystynyt kunnolla käymään läpi ajatuksiani. Jo pienikin hetki yksinoloa raikkaassa ilmassa helpotti oloani. Mahdoin olla vaan aika huvittava näky, kun haahuilin saapikkaissa ja Guessin laukku käsivarrella ympäri metsiä ja kallioita. Välillä on kuitenkin vaan pakko päästä luonnon keskelle, asusteista riippumatta :D

Eilinen oli minulle paras päivä pitkään aikaan. Ensinnäkin pääsin 5 kuukauden tauon jälkeen kampaajalla, jossa sain uudet ihanat hiukset. Niistä kuitenkin erikseen vielä jossakin vaiheessa lisää. Sen lisäksi näin Tuomasta, Anua ja suloista Fylliä pitkästä aikaa, joka oli taas kasvanut hurjasti sitten viime näkemän. Mindi oli reippaana koko päivän ja pikästä aikaa tuntui, että elämä saattaisi olla taas lähtemässä oikeille urille. Illan tv-antikin oli loistava, kun Salkkareiden lisäksi ohjelmistossa oli myös Klikkaa mua (jälleen yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista). Päädyin siihen päälle valvomaan vielä Euroviisujen semifinaalitkin, joista Suomi onneksi pääsi jatkoon. Yleisesti taso oli kyllä aika kammottava, tuntuu että niissäkin mennään alaspäin vuosi vuodelta. 

Tänään päivä on kulunut taas tiivisti neljän seinän sisällä, mutta illalla pääsen onneksi Viivin kanssa ulos tuulettumaan. Tänään on myös arkikuvahaasteeni viimeinen päivä ja lopullisen facebook-tuomioni aika. Päivien aikana olen avautunut muun muassa tykkääjistä, turhanpäiväisistä FB-kavereista, mainostulvasta ja negatiivisia ajatuksia herättävistä FB-kirjoituksista. Olen poistanut kolmasosan FB-kavereistani, yrittänyt hillitä mainontaa etusivullani ja vaatinut En tykkää-nappia facebookiin. 

Viimeisen viiden päivän aikana facebook onkin mielessäni muuttunut taas vähän paremmaksi paikaksi, mutta se ei riitä. Siltikin se on pinnallinen yhteisö, joka levittää liikaa mielipahaa ja etäännyttää ihmisiä toisistaan todellisessa elämässä. Niinpä aloitan FB-lakon vähintään viideksi seuraavaksi päiväksi. Voi olla, että lakko kestää pidempäänkin, ehkä jopa ikuisesti. Avautumiset on nyt avauduttu ja on aika antaa tekojen puhua puolestaan. Helppoa se tuskin tulee olemaan, sen verran tehokkaasti olen itsenikin siihen onnistunut koukuttamaan, mutta tahto on ainakin kova. Blogissa jatkan kuitenkin avautumista entiseen malliin, täällä kun omasta elämästään pystyy kertomaan kaikkine rosoineen eikä vain kiiltokuvamaisesti, kuten facebookissa.

Mukavaa (toivottavasti facebookitonta) viikonloppua kaikille :)

Arkikuva 5/5: Viimeinen sanani facebookille :D