Katastrofimatka Koh Mukin paratiisiin Mr Harrisin seurassa

Keskiviikkona suuntasimme siis Emilyn kanssa takaisin kohti Thaimaata pienelle Koh Mukin saarelle. Tiesimme, että päivästä tulisi pitkä, koska ensin oli vuorossa lento KL:sta Krabille, sieltä parin tunnin ajomatka Trangiin ja sieltä venematka Koh Mukille. Sitä taas emme tienneet, kuinka monta säätöä ja sähellystä päivämme varrelle oikein mahtuisi.

Aamulla jätimme hyvästit Camillalle ja suuntasimme kohti halpalentoyhtiöille tarkoitettua erillistä lentokenttää. Pienellä sähellyksellä höystettynä saimme itsemme chekattua lennolle ja pääsimme eroon painavista laukuistamme. Sitten päätimmekin lähteä ostamaan juotavaa, jotta saisin otettua matkapahoinvointilääkkeeni. Olimme kerrankin saaneet kulutettua kaikki käteiset, mistä olimme todella tyytyväisiä, kunnes pääsimme juomatiskille. Juomat pystyi maksamaan vain käteisellä! Niinpä lähdimme etsimään pankkiautomattia, mutta siitä ei pystynyt nostamaan rahaa. Ajattelimme, että pakko täällä on jossain pystyttävä ostamaan kortilla, joten lähdimme kiertämään kuppiloita aina mäkkäristä lähtien, mutta vastaus oli aina sama.

Aika kuluikin yllättävän nopeasti lentokenttää kiertäessä ja lennon lähtöön oli enää alle puoli tuntia, kun päädyimme ostamaan juomat karkkikojusta, jossa pystyi maksamaan kortilla, jos tavaraa osti yli 25 MYR arvosta. Niinpä hamstrasimme karkkia ja keksejä vesien lisäksi, mutta sitten alkoikin taas odottaminen. Edelliset asiakkaat valkkailivat ostoksiaan vaikka kuinka kauan ja kun vihdoin pääsimme kassalle oli lennon lähtöön enää 20 minuuttia. Lisää aikaa kului vielä siihen, kun Emilyn kortti ei toiminutkaan, mutta onneksi saimme ostokset tehtyä kortillani.

Hörppäsin pikaisesti vedet ja matkapahoinvointilääkkeet naamaan ja rynnimme passintarkastukseen. Siellä hoputtava nainen kaappasi Emilyn läpi turvatarkastuksen huutaen, että lento on jo lähtenyt, minun jäädessä säheltämään tarkastukseen tietysti niiden pirun vesipullojen kanssa, jotka olimme suurella vaivalla hankkineet. Vesipullot jäivät sinne ja minä juoksin Emilyn perässä koneeseen, jossa muut matkustajat jo odottivat. Inhoan myöhästelijöitä, joten tuo hävetti kyllä niin paljon! No, lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan koneessa varmaan puoli tuntia saapumisemme jälkeen, joten kaikki sählinki olikin taas ihan turhaa.

Onneksi sain napattua pahoinvointitabletit, koska lento heilui noustessa ja laskeutuessa ihan älyttömästi, joten ilman niitä olisin varmasti oksennellut monta kertaa. Pääsimme kuitenkin hengissä Krabille asti ja saimme tavaratkin nopeasti. Seuraava takaisku odotti meitä infotiskillä, kun kysyimme, miten pääsisimme Koh Mukille. Päivän ainoa minivan-kuljetus oli jo mennyt, joten ainoa ja kallis tapa oli ottaa taksi Trangiin ja sieltä pitkähäntävene. Koska saarella ei ole pankkiautomaattia, lähdimme nostamaan rahaa Emilylle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Automaattireissun aikana Emily alkoi kutenkin ihmetellä, mikä lappu hänen laukussaan oikein oli. Menin katsomaan sitä ja suureksi hämmennykseksemme siinä lukikin Mr. Harris!!!

Emilyllä olikin siis vahingossa väärän ihmisen laukku, joka oli täysin samanlainen kuin hänen omansa. Palasimme äkkiä matkatavarahihnalle, mutta kaikki laukut olivat jo menneet, joten Mr. Harris oli ottanut Emilyn laukun matkaansa. Sitten seurasikin loputon määrä keskusteluja lentokentän henkilökunnan kanssa, puheluita, sähköposteja ja tuloksetonta odottelua. Kolmen tunnin pyörimisen jälkeen päätimme ottaa Mr. Harrisin mukaamme ja lähteä vihdoin kohti Koh Mukia.

 

Juuri kun olimme päässeet taksiin tuli Mr. Harrisilta onneksi viesti, että hän majoittuu Koh Lantalla, joka on lähellä Koh Mukia ja että hotellimme olivat jo sopineet laukkujen vaihtamisen huomiselle. Niinpä pääsimme nauttimaan loppumatkasta rauhallisin mielin, vaikka siitä tulikin todella kallis (taksi+vene yhteensä 3200 bahtia eli noin 80 euroa). Saimme kuitenkin nauttia ihanasta auringonlaskun värjäämästä taivaasta lipuessamme kohti Koh Mukia.

Kun vihdoin pääsimme saarelle oli kello jo yli seitsemän illalla, emmekä jaksaneet muuta kuin syödä hotellin ravintolassa ja ihmetellä hetken aikaa söpöä rantabungalowiamme. Sitten kävimmekin jo unille, joita säestivät muun muassa hyttyset, gegot, koirien tappelut, aallot ja tuhannet muut äänet. Eipä siis taas kauheasti tullut nukuttua, mutta ainakin olimme perillä.

Seuraavana aamuna heräsimme todelliseen paratiisiin, mitä emme olleet vielä illan pimeydessä huomanneet. Hotellimme on aivan rannassa, jonka vesi on todella turkoosia. Missään ei juurikaan ole kauheasti ihmisiä, vaan omasta rauhasta ja tilasta saa nauttia niin rannalla kuin uima-altaallakin. Ruoka ja juomat ovat hyviä ja edullisia ja koko hotellialue on todella viihtyisä. Lisäksi naapurissamme asui suomalaispariskunta, jotka osasivat neuvoa meille paljon hyödyllisiä asioita saaresta.

Kun Emily sai oman laukkunsa aamusta, kuluttelimme loppu päivän pitkälti maatessa ja polskiessa altaalla ja rannalla. Lisäksi opetin myös Emilyä snorklaamaan ja siinä ohessa ihastelin itsekin melko isoja kaloja, jotka viihtyivät ihan rannan tuntumassa.

Missasimme auringonlaskun, mutta onneksi ranta oli upea vielä iltahämärässäkin tuhansien tähtien syttyessä valaisemaan taivasta. Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä läheiseen baariin, mutta yöelämä on täällä huomattavasti väsyttävämpää kuin esimerkiksi Singaporessa. Emme edes juoneet mitään, kun väsyttävä musiikki tainnutti meidät jo vaakatasoon ihastelemaan tähtiä :D

Kun Emily alkoi muistuttaa muumiota, totesimme olevan aika lähteä nukkumaan, tai niinhän me luulimme. Kun pääsimme kämpillemme ja aloimme tehdä iltapuuhiamme lensi yhtäkkiä varmaan melkein 10 senttinen torakka vesaamme ja jouduimme ihan paniikkiin! Kello oli sen verran paljon, että respassakaan ei ollut enää henkilökuntaa, joten lukitsimme torakan vessaan ja toivoimme sen kadonneen aamuun mennessä. Ja onneksi niin kävikin. Varsinainen eläintarha siis tämäkin saari!

Uskomatonta, että maanantaina olen jo Suomessa! Se ajatus tuntuu vielä niin kaukaiselta täällä tropiikissa maatessa. Viimeiset Koh Mukin seikkailut kirjoittelen Bangkokissa, jonne siirrymme huomenna.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)