Apinointia Batu Cavesilla ja viimeiset KL:n haahuilut

Tässä olisi sitten vielä viimeiset palat Kuala Lumpurista. Tiistaina lähdimme aluksi käymään China Townissa, jossa riitti elämää, niin kuin niissä aina. Ainoa huono puoli oli melko rasittavasti tavaroitaan tyrkyttävät ei kiinalaiset myyjät, joten emme viihtyneet alueella kovin pitkään. China Townin katuja kävellessä tunnelma oli jo lähempänä Bangkokin katuja ja erosi selvästi keskusta-alueen siistityistä kaduista, jotka taas muistuttivat enemmän Singaporea.

 

Lounastettumme China Townissa harhailimme hetken päämäärättömästi aistien paikallista tunnelmaa ja nähden muun muassa hienon moskeijan. Emme kuulleet muuten kertakaan edes rukouskutsuja, joten en tiedä ovatko ne olenkaan käytössä Malesian muslimeilla. Katukuvassa näkyi vain muutamia kokomustia burkhia ja yleisesti ottaen paikallisten naisten pukeutuminen oli peittävistä vaatteista ja hunnuista huolimatta todella värikästä, iloista ja persoonallista.



 

Päivän vaihtuessa iltaan nappasimme allemme junan, jolla suuntasimme noin 11 km KL:n keskustan ulkopuolella sijaitseville Batu Cavesille. Taksilla/järjestetyllä kyydillä matka olisi tullut monta kertaa kalliimmaksi, joten kannattaa ehdottomasti valita juna, jos sinne päin suuntaa. Juna oli todella siisti, ilmastoitu, nopea ja sen pääteasema sijaitsi aivan luolien lähellä. Lisäksi naisille oli varattu ihan omat vaunut, joihin jotkut urpot miehet yrittivät silti eksyä :D

Batu Cavesissa sijaitsee hindujen temppeli ja alueella näkyikin vahvasti hindulaisuus väreineen, äänineen ja tuoksuineen. Itse luolat ja temppeli sijaitsivat korkealla kallioseinämän sisällä, jonne kiivettiin portaita pitkin. Matkan varrella oli paljon veikeitä apinoita, jotka varastivat ihmisiltä ja suostuivat poseeraamaan vaihtelevalla menestyksellä. Hauska tapa yhdistää nähtävyydet, kuntoilu ja eläintarha, ja vielä täysin ilmaiseksi!

Luolat olivat ihan hieno kokonaisuus, joka kannattaa käydä katsastamassa, koska KL:n alueella ei kauheasti muita kovinkaan erikoisia nähtävyyksiä tuntunut olevan. Palasimme keskustaan vielä ennen pimeää ja ajattelimme kerkeävämme KL Toweriin ihailemaan maisemia ennen auringonlaskua. Toisin kuitenkin kävi!

 

Hortoilimme loputtoman pitkään ympäri kaupunkia nähden tornin koko ajan, mutta emme vain löytäneet sinne johtavaa tietä. Välissä oli pakko pysähtyä syömään ja onneksemme eksyimme suoraan Hard Rock Cafen eteen. Niinpä pidimme välitankkauksen nachojen parissa, jonka jälkeen jatkoimme taivallustamme. Kun vihdoin löysimme tornille johtavan tien ja kipusimme koko mäen ylös, meille ilmoitettiin, että torni oli sulkeutunut 5 minuuttia ennen tuloamme.

 

 

Onneksi mukava henkilökunta osasi neuvoa meidät läheisen Pacific Hotellin kattobaariin, josta näimme ihan hyvin KL:n Skylinea, samalla kuin nautimme drinkeistä ja huikeasta baarimiljööstä. Suureksi yllätykseksi kolmikkomme viimeinen yhteinen ilta pitkään aikaan sujui maltillisesti ja suuntasimme jo ennen yhtätoista takaisin hotellille.

Keskiviikkona oli tehotriomme eron aika, kun me suuntasimme Emilyn kanssa kohti Koh Mukia Camillan lähtiessä takaisin koti-Suomeen. Kaksi viikkoa kului aivan uskomattoman nopeasti! Täyden kympin reissu, huipputyttöjen kanssa, nuo hetket ja naurut eivät vaan unohdu koskaan <3 Emilyhän jatkaa matkaansa Australiaan puoleksi vuodeksi, joten tällä kokoonpanolla tulemme olemaan yhdessä aikaisintaan vasta loppukesästä. Aika haikeaa, vaikkei sitä vielä oikein ymmärräkään, kun tuo Emily kököttää tuossa vieressä.

Reissummehan sujui täysin yli odotusten ja koko matkan ajan meitä tuntui ympäröivän hyvän onnen taikarinki. Niinpä pelkäsimme tuon taian raukeavan, kun joukkomme eroaisi. Ja niinhän siinä juuri kävikin, ainakin Emilyn ja minun tapauksessa! Tuosta katastrofireissusta, salaperäisestä Mr. Harrisista ja Koh Mukin paratiisista lisää ensi postauksessa.

Palaamisiin!