Synttäreiden viettoa ja onnenkyyneleitä

Onneksi kirjoitin koko muun tekstin jo valmiiksi eilen, koska aamulla minulle saapui maailman ihanin uutinen Suomesta, joka vei kaiken keskittymiskykyni: minusta tuli nimittäin TÄTI!!! Pieni prinsessa (51cm/3,705kg) ei päättänyt syntyä laskettuna aikanaan 23. päivä eli minun synttäreinä, vaan täysin omanaan 26.1 klo 22.44. Koko aamu menikin onnenkyyneleitä pyyhkiessä ja voipi olla, että Pattayan kojut tyhjenevät entisestään, kun tämä uunituore täti lähtee shoppailemaan veljentyttärelleen!

Ainiin, olisihan tässä se muukin teksti, jonka saan nyt vihdoin tänne blogiinkin nettikahvilasta käsin, kun asunnon netti lopetti kokonaan toimintansa viime torstaina. Kukaan ei oikein tunnu myöskään tietävä, koska se korjataan, jos korjataan. Taas näitä asioita, jotka ajavat raivon partaalle täällä Thaimaassa. Eipä siinä muuta, mutta tekeminen kämpillä loppuu hyvin äkkiä ilman nettiä, olisi ihan kiva pystyä päivittelemään helpommin blogia ja hoitaa käytännön asioita netin kautta ja haluan myös nähdä sukumme uusimman tulokkaan mahdollisimman pian Skypessä. Toivon siis todella, että se tulisi pian kuntoon, mutta nyt niihin loppuviikon tapahtumiin.



Torstaina täytin siis 23 vuotta toisen kerran (vaikka joku saattoikin luulla minun täyttäneen 24 :P), minkä takia loppuviikko sisälsikin taas monenlaista puuhaa vaijerilaskeutumisesta suklaakakkuun ja upeasta illallisesta Walking Streetin ihmettelyyn. Ensimmäistä kertaa vietin synttäreitäni jossakin muualla kuin lumen ja pakkasen keskellä, mikä oli ihan hauskaa vaihtelua. Onneksi synttäreitä ei tarvinnut sentään vietellä yksin, vaikka läheiset olivatkin Suomen kylmyydessä. Loppuviikko kuluikin etenkin H:n, mutta myös muiden harjoittelijoiden kanssa.

 



Torstaina suuntasin heti koulun jälkeen läheiseen kauneushoitolaan hemmottelemaan itseäni manikyyrillä ja pedikyyrillä. Lopputulos oli mieleinen ja hintaa hoidoille tuli yhteensä 400 bahtia (noin 10 euroa!). Myöhemmin lähdimme H:n kanssa läheiseen Phum Puy ravintolaan syömään, jossa ruoka on aina yhtä taivaallista. Järkyttävässä ähkyssä lähdimme vyörymään kohti Pattaya Toweria, joka on 240 metriä korkea näköalatorni. Onneksi torniin ei tarvinnut kiivetä portaita pitkin, vaan ylös pääsi hissillä 200 bahtin (5 e) hintaan. Itse kuitenkin maksoin 400 bahtia (10 e), jotta pääsin laskeutumaan tornista vähän hauskemmalla tavalla.

Itse torni oli sisältä todella kämänen ja nuhjuinen, joten pelkästään sen takia en suosittele torniin menemään. 55. kerroksen ikkunat olivat todella likaiset, mutta 56. kerroksen tasanteelta aukesi ihan hyvät näkymät ympäri Pattayaa. Emme viihtyneet itse tornissa kovinkaan pitkään, vaan suuntasin lähes heti sen hauskimman osion, eli laskeutumisen, pariin.

Tornista oli hissin lisäksi mahdollista laskeutua kolmella muulla tavalla, joista valitsin tietysti sen jännimmän eli laskeutumisen yksin vaijeria pitkin. Vauhti ei kuitenkaan tuossakaan päätä huimannut, joten jännin vaihe olikin vain tasanteen reunalta liikkeellelähtö. Oli kuitenkin mahtava tunne päästä kokeilemaan taas jotain aivan uutta ja ihailla samalla ympärillä näkyviä maisemia. Onneksi kuulin H:lta, joka jäi ylös räpsimään kuvia ja huolehtimaan tavaroistani, vasta laskeutumisen jälkeen, että turvavaljaista vastanneet työntekijät olivat hörppineet huipulla kirkasta viinaa! Muuten olisi saattanut jännittää vähän enemmän :D



Onneksi selvisin kuitenkin hengissä ja jatkoimme synttäreiden viettoa Pan Pan kahvilassa, jonka kakku- ja jätskivalikoimat saivat kuolan valumaan melko tehokkaasti. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin suussa sulavaan suklaakakkuun. H osti minulle matkalla kauniin ruusun ja oli loihtinut jostakin vielä kynttilänkin kakun koristeeksi, ihana päätös ihanalle päivälle <3



 

Herkkuhetken jälkeen suuntasinkin jo kämpille, jossa suomenpään onnittelijat odottivat jo Skypessä. Kiitos myös kaikille muita kautta muistaneille, olette ihania :) Onneksi netti kesti kahden tärkeimmän puhelun ajan hyvin, mutta niiden jälkeen se lopettikin sitten toimintansa kokonaan. Ehkä se ei kestänyt sitä kaikkea onnittelutulvaa :D

Perjantaina oli normaali koulupäivä, jonka aluksi lähdimme 0-4 luokkalaisten kanssa Buddha Hillin leikkipuistoihin liikkumaan. Lasten riemusta intoutuneena päädyin itsekin keinumaan, kiipeilemään ja leikkimään ympäri puistoa. Ei paljon edellispäivänä karttunut lisävuosi painanut harteita, kun heittäytyi taas vähän lapseksi!



Illalla suuntasimme H:n kanssa lähellämme sijaitsevaan Cabbages & Condoms ravintolaan, jossa syöminen oli kyllä todellinen elämysmatka. Ravintolaan käveltiin tunnelmallista viidakkopolkua pitkin, jonka varrella oli muun muassa puroja, pientä rekvisiittaa, lyhtyjä ja mietelauseita. Matkan varrella ihastelimme myös muun muassa samassa yhteydessä olevan hotellin upeaa uima-allasta, vapaana pomppivia pupuja sekä kondomeilla päällystettyjä ukkeleita (joihin ravintolan nimikin viittaa, kaikki on mahdollista Pattayalla :D).



 

Itse ravintola oli rakennettu osittain puiden keskelle ja se sijaitsi aivan meren rannassa. Vaikka emme olleet varanneet etukäteen pöytää, saimme varmasti yhden koko paikan parhaimmilla näkymillä varustetun pöydän. Pöydästä aukesi huikean kaunis näkymä merelle ja auringonlaskuun. Ravintola muodosti aivan oman maailmansa ja hetkeksi unohti täysin olevansa Pattayalla, vaikka olimme vain noin 700 metrin päästä kotioveltamme. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, miten hyvää ruoka oikein oli, se oli taivaallista!

Illallisen jälkeen tapasimme muut harjoittelijat ja siirryimme heistä yhden luokse aloittelemaan iltaa. Oli kiva päästä tutustumaan toisiin harjoittelijoihin taas vähän paremmin, kun koululla keskustelut jäävät aika pikaisiksi. Yhdentoista aikoihin lähdimme kohti Pattayan keskustaa ja pahamaineista Walking Streetiä. Tiesin suunnilleen, mitä odottaa, mutta todellisuus oli vielä kuviteltuakin karumpaa. Minne tahansa katseensa käänsikin näki jotain, mitä ei todellakaan olisi halunnut nähdä, kuten sisäänheittäjiä mainostamassa toinen toistaan inhottavampia asioita tai hädin tuskin puettuja naisia lasittunein katsein tyrkyttämässä itseään oksettaville kaljamahaisille miehille. En edes kyennyt kuvaamaan alkua pidemmälle, koska siitä kaikesta ei vain tehnyt mieli saada muistoja.



Menimme kuuntelemaan livemusiikkia yhteen baariin, joka vaikutti hyvältä siihen asti, kunnes tuli aika tilata juomat. Ajateltiin tyttöjen kanssa tilata ihanat värikkäät drinkit ja näytimme tarjoilijalle kyseisen drinkin kuvaa. Tarjoilija kysyi, haluammeko sen isona vai pienenä ja pyysimme isona. Hetken kuluttua tarjoilija palasi ja ilmoitti, ettei kyseistä drinkkiä saa kuin pienenä. Suostuimme sitten ottamaan ne pieninä. Meni hetki ja eteemme ilmestyi shottilasissa jotakin tummaa kahviliköörin tyyppistä juomaa, jonka päällä oli kermavaahtoa. Yritimme aikamme selittää tarjoilijalle, että se ei todellakaan voinut olla tilaamamme drinkki, mutta täällä on aivan turha väittää paikallisia vastaan. He ovat aina oikeassa, vaikka olisivat väärässä, joten maksoimme vähän päälle 10 euroa drinkeistä, joita emme pystyneet juomaan. Onneksi seurueemme mieshenkilö teki selvää shoteista, etteivät sentään täysin hukkaan menneet.

Fiilis laski aika paljon kaikesta säädöstä johtuen, joten yritimme etsiä jonkun hyvän tanssipaikan. Etsintä päättyi tuloksetta, koska kaikissa niissä paikoissa, jossa soitettiin hyvää musiikkia ei ollut ollenkaan porukkaa ja päinvastoin. Totesimmekin lopulta, että emme selvästikään olleet Walking Streetin kohdeyleisöä, istuskelimme hetken aikaa rauhallisessa baarissa ja suuntasimme vähän kahden jälkeen kohti kotia. Tulipahan sekin nyt sitten ainakin nähtyä, eikä toiselle kerralle todella ole tarvetta!

Loppu viikonloppu sujuikin sitten tosi rennoissa ja laiskoissa merkeissä. Lauantaina sain kammettua itseni rannalle hetkeksi  ja illemmasta lähdimme H:n kanssa keskustaan tarkoituksenamme suunnata elokuviin. Teattereissa ei kuitenkaan pyörinyt mitään kiinnostavaa, joten päädyimme kiertelemään kauppoja ja tulipahan siinä samalla minunkin käytyä ensimmäistä kertaa Starbucksissa.
 

Sunnuntai vasta löysä päivä olikin, en saanut tehtyä paljon muuta kuin vain maattua, syötyä ja tehtyä pienen kävelylenkin (vohveleille!) H:n kanssa. Odotinkin maanantain olevan lähes yhtä ankea kuin yleensä Suomessakin, mutta aamuiset uutiset saivat vireystilani aivan uuteen uskoon ja päivä onkin ollut tuota netin kiroamista lukuun ottamatta hyvinkin onnistunut :)