Kuluneen viikon olenkin viettänyt ihan kotosalla yli kolmen viikon reissuelämän jälkeen. Toisaalta on ollut ihanaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan pitkästä aikaa. Toisaalta taas on ollut ihan epätodellinen olo, kun ympärillä ei olekaan ihmisiä, eikä mitään tapahdukaan koko ajan.
(Lukuunottamatta perjantai-iltaa, jolloin tein suuren virheen ja suuntasin cittariin. EI ENÄÄ KOSKAAN! Huutavat kakarat, poikittain olevat ostoskärryt, loputtomat jonot, keskelle käytävää pysähtyvät ja ryysivät ihmiset. Prahan turistimassat tuntuivat ihan pieneltä tuohon verrattuna ;D)
Kotona ollessa myös arki alkaa hivuttautua väkisinkin mielen perukoille ja olenkin kärsinyt pienestä LOMA LOPPUU PIAN!!! -ahdistuksesta. Miten saan ikinä otettua itseäni niskasta kiinni kolmen kuukauden ihanan lomaelämän jälkeen ja potkittua itseni taas takaisin kouluhommiin, sijaisuuksiin, siivoamiseen ja terveellisiin elämäntapoihin?
Yritys arkiminän esille kaivamiseen on ollut kova, mutta maailmankaikkeus on lähettänyt minulle monia selviä merkkejä siitä, että minun kuuluu lomailla vielä vähintään kaksi viikkoa.
Tässä niistä muutamia:
(Pahoittelut muuten kuvien kökkölaadusta, kamerakin on kenkkuillut, sekään ei varmaan halua lopettaa lomailua, joten piti tyytyä surkeaan kännykameraan)
Maailmankaikkeus on antanut minulle huollettavaksi maailman anovimman katseen omaavan koiran, joka suorastaan vaatii minua jäämään joka päivä pötköttelemään sänkyyn tai sohvalle itsensä kanssa.
 |
| Ei kukaan vaan voi vastustaa tuollaista söpöyttä! |
Maailmankaikkeus lähetti lattialleni kolmen viikon reissukamoista muodostuneen möykyn (kuvassa olen jo raivannut siitä puolet), jotta en voisi siivota asuntoani.
Niinpä päätin, että voin yhtä hyvin siirtää siivoamisen vasta siihen, kun oikeasti palaan pysyvästi kotiin eli vähintään ensi viikkoon.
Sitä paitsi kyllähän kolmen viikon reissukamojen purkamiseen menee vähintään se samat kolme viikkoa, eikö? ;D
Maailmankaikkeus päätti, etten voi aloittaa kesäkilojen laihdutusta ainakaan ennen kesän loppua. Tässä todistusaineistoa.
Lauantaina päätin aloittaa kesäkilojen laihduttamisen, joten valmistin kanasalaattia koko viikonlopuksi ja zumbasin pitkästä aikaa Wii:llä.
Mutta.
Sitten löysin sattumalta matkalta ylijääneitä nallekarkkeja ja suklaata ja pakkohan ne oli syödä pois kuleksimasta.
Sunnuntaina päätin aloittaa projektin uudestaan, joten kävin pitkällä lenkillä ja söin kanasalaattia.
Mutta.
Jostain laukkujen perukoilta käsiini osui New Yorkista ostettu Nutella&Go!-purnukka. Melkein hypin riemusta, kun löysin vielä tuota herkkua, johon en ole ainakaan Suomessa törmännyt. Paketissa on siis leipätikkuja ja nutellaa, johon tikkuja dippaillaan, voi nam! Ei tuota vaan voinut jättää syömättä.
 |
| Miksei tätä ihanuutta myydä Suomessa? Terveisin nimimerkki "en ainakaan dippaillut sormeani nutellaan leipätikkujen loputtua" ;D |
Maanantaina ajattelin, että olikin täysin älytön idea aloittaa terveellisiä elämäntapoja viikonloppuna. Nehän kuuluu aloittaa vasta viikon alussa.
Koska olin syönyt kaikki kaappini tyhjiksi, suuntasin kauppaan ajatuksenani ostaa vain terveellisiä asioita, kuten puuroa, rahkaa ja mehukeittoa.
Ruuaksi päätin tehdä savulohiperunasalaattia, mikä ei sekään ollut mikään maailman epäterveellisin vaihtoehto.
Mutta.
Kaikki meni hyvin, kunnes kävelin suklaahyllyn ohi. Cittarin pirulaiset olivat laittaneet Fazerin makusuklaat tarjoukseen kahden kappaleen erässä!
Melkein pääsin kävelemään hyllyn ohi, kunnes käännyin kannoillani ja päätin puolustaa naisten oikeutta ostaa kaksi suklaalevyä ihan vain itselleen! Sitä paitsi toinen levy oli tummaa suklaata, joten tein lähestulkoon terveysteon siis ;D
 |
| Jokaisella naisella on oikeus kahteen suklaalevyyn, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa! |
Tiistaina luovuin lopulta turhasta terveysintoilusta ja ryhdyin hyvällä omallatunnolla takaisin lomapossuksi. Yhden pienen ihmisen on ihan turha nousta kapinaan maailmankaikkeuden tahtoa vastaan.
Tänään olin laihtunut 1,5 kiloa viime perjantaista :O Suklaa, dieteistä rakkaimpani <3
Maailmankaikkeus suorastaan huusi, ettei minun kuulu vielä aloittaa kouluhommia.
Yritin totuttautua arkeen kävelemällä Mindin kanssa lenkillä ollessani yliopiston kautta. Noin sata metriä ennen Edua alkoi sataa kaatamalla ja kastuimme litimäriksi.
 |
| Mindi ei pitänyt... |
 |
| ...valkoiset tossuni eivät pitäneet... |
 |
| ...ja etenkään minä en pitänyt, joten... |
 |
| ...rakas Edu, saat odotella paluutani vielä hetken! |
Kun olimme päässet noin sata metriä Edusta kotiin päin, sade lakkasi ja aurinko tuli takaisin, joten kyseessä oli selvä merkki maailmankaikkeudelta ;D
Ajattelin myös, että voisin tällä viikolla ottaa sijaisuuksia, jos niitä ilmaantuisi. No, kun sähköpostiin ilmestyi ensimmäinen pyyntö, menin täysshokkiin, poistin viestin ja leikin ettei sitä ollut tapahtunut. Ja tuohon en edes keksinyt mitään hyvää merkkiä maailmankaikkeudelta.
Oikeasti, tarvitsen jonkun elämäntapavalmentajan pistämään itseni taas ruotuun tai en saa koskaan aloitettua arkista aherrusta uudestaan.
Arkiahdistusta olen tappanut suklaan syönnin, vastuunpakoilun ja Mindin kanssa röhnöttämisen lisäksi muun muassa:
Näkemällä ihanaa kummipoikaani ja hänen heinäkuussa syntynyttä suloista pikkuveljeä <3
Mikään ei piristä enempää kuin heittäytyminen lapseksi. Vesi- ja autoleikit, trampoliinilla hyppiminen, muovailuvaha ja lastenlaulut, parhautta!
Katsomalla Tough Love-sarjaa. Ohjelma, jossa ylitekoruskettunut heteroa esittävä homo neuvoo kuvankauniita naisia, miltä heidän pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä, jotta he löytäisivät unelmiensa miehen, ei vaan voi olla muuta kuin laatuviihdettä parhaimmillaan ;D
 |
| Uskoisitko tämän miehen vinkkejä miehen metsästyksestä? Kuva: Wikipedia |
Katsomalla yleisurheilun mm-kisoja. Sillä saa yllättävän hyvin ajan kulumaan, vaikka suomalaisia ei juuri mukana olekaan. Tänään jopa heräsin 8.30 katsomaan keihäänheiton karsintaa ja kyllä kannatti, hyvä Tero ja Andreas! Finaalia odotellessa :)
Yllättämällä itseni bloginäppääryydellä, kun sain luotua blogiini välilehden maista, joissa olen käynyt, hurraa! Käykääpä ihastelemassa :D
Lievittämällä ikävääni tupputuristina olemisesta kuvaamalla lähikirkkoa.
Kuuntelemalla jälleen lähes tauotta musiikkia. Tällä viikolla olen rakastunut täysillä taas uudestaan moniin vanhoihin miehisiin suomisuosikkeihini, kuten Eppuihin, Leeveihin, Juiceen, Apulantaan ja Sonata Arcticaan. Jotkin kappaleet, bändit ja artistit ovat vaan aina yhtä täydellisiä riippumatta siitä, miten paljon niitä kuuntelee. Anteeksi naapurit, olen taas soittanut samoja biisejä uudestaan ja uudestaan varmaan kyllästymiseen asti.
Löytämällä jälleen lisäsyyn rakastaa Turkua entistä enemmän. Lenkillä ollessani keskellä lähiöympäristöä törmäsin yhtäkkiä valtavaan auringonkukkapeltoon ja sen vieressä olevaan kyltiin: kaupunkilaisten silmäniloksi ja poimittavaksi. Aina, kun kuvittelen, ettei tätä kaupunkia voi enää rakastaa enempää, se yllättää <3
Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumpi minä vei voiton tässä kamppailussa, lomaminä tietysti! Niinpä suuntaan huomenna Helsinkiin ensin ihmettelemään luokkakokouksen ihmeellistä maailmaa ja siitä toivottavasti jatkan matkaani vielä maalle löhöilemään viikoksi. Ehkä se gradumotivaatio löytyy vihdoin sieltä.
Tai sitten tilaan gradun netistä ;D
Tiedän, en saisi hehkutella täällä loman ihanuutta, kun varmaan kaikki muut ovat jo kiroamassa töitä tai kouluaan. Mutta on vaan pakko, niin paljon olen tästä kesästä ja lomasta nauttinut. Ja odottakaa vaan, kyllä tää mun hehkutus pian taas angstailuksi muuttu, kunhan saan itseäni niskasta kiinni.
Tsemppiä kaikille teille ahkerille puurtajille, nauttikaa ainakin viikonlopun riemuista. Ja te, omituisten otusten kerholaiset, jotka oikeasti nautitte työstänne tai koulustanne, riemuitkaa sydämenne kyllyydestä. Jos taas joukosta löytyy muita kaltaisiani lusmuilijoita, niin nauttikaa täysillä ja tehkää juuri sitä mitä haluatte tai olkaa tekemättä yhtään mitään. Oikestaan toi viimeinen koskee kyllä kaikkia, elämä on aivan liian lyhyt muiden miellyttämiseen!
Tuosta ajatuksesta syntyi mielessäni jokin runontapainen, jonka jaan, halusitte tai ette, teidän kanssa:
Tänään on mun päivä
ja saan tehdä mitä haluan.
Ei mun tartte sua kuunnella,
mähän oon syntynyt vapaana.
Älä yritä mua kahlita,
kun et voi mua omistaa.
En oo sun tänään, enkä huomenna.
Turha mua on siit tuomita.
Tänään on mun päivä,
ethän tuu sitä pilaamaan.
En tarvii sua kertomaan,
miten asunto siivotaan.
Älä yritä mua vahtia
tai pilata mun tahtia.
Olen tyytyväinen juuri nyt,
kiitos siitä, että olet lähtenyt.
Tänään on mun päivä
ja mä tiedän, miten vietän sen.
Päivässäni vain yksi tavoite:
yrittää olla onnellinen.
Okei, ehkä ois oikeasti aika lopettaa jo lomailu, kun luovuuskin alkaa nostaa päätään pelottavasti. Seuraavaksi löydän itseni varmaan kutomasta sukkia!
Oikeesti, auttakaa nyt joku :D
Löytämällä jälleen lisäsyyn rakastaa Turkua entistä enemmän. Lenkillä ollessani keskellä lähiöympäristöä törmäsin yhtäkkiä valtavaan auringonkukkapeltoon ja sen vieressä olevaan kyltiin: kaupunkilaisten silmäniloksi ja poimittavaksi. Aina, kun kuvittelen, ettei tätä kaupunkia voi enää rakastaa enempää, se yllättää <3
Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumpi minä vei voiton tässä kamppailussa, lomaminä tietysti! Niinpä suuntaan huomenna Helsinkiin ensin ihmettelemään luokkakokouksen ihmeellistä maailmaa ja siitä toivottavasti jatkan matkaani vielä maalle löhöilemään viikoksi. Ehkä se gradumotivaatio löytyy vihdoin sieltä.
Tai sitten tilaan gradun netistä ;D
Tiedän, en saisi hehkutella täällä loman ihanuutta, kun varmaan kaikki muut ovat jo kiroamassa töitä tai kouluaan. Mutta on vaan pakko, niin paljon olen tästä kesästä ja lomasta nauttinut. Ja odottakaa vaan, kyllä tää mun hehkutus pian taas angstailuksi muuttu, kunhan saan itseäni niskasta kiinni.
Tsemppiä kaikille teille ahkerille puurtajille, nauttikaa ainakin viikonlopun riemuista. Ja te, omituisten otusten kerholaiset, jotka oikeasti nautitte työstänne tai koulustanne, riemuitkaa sydämenne kyllyydestä. Jos taas joukosta löytyy muita kaltaisiani lusmuilijoita, niin nauttikaa täysillä ja tehkää juuri sitä mitä haluatte tai olkaa tekemättä yhtään mitään. Oikestaan toi viimeinen koskee kyllä kaikkia, elämä on aivan liian lyhyt muiden miellyttämiseen!
Tuosta ajatuksesta syntyi mielessäni jokin runontapainen, jonka jaan, halusitte tai ette, teidän kanssa:
Tänään on mun päivä
ja saan tehdä mitä haluan.
Ei mun tartte sua kuunnella,
mähän oon syntynyt vapaana.
Älä yritä mua kahlita,
kun et voi mua omistaa.
En oo sun tänään, enkä huomenna.
Turha mua on siit tuomita.
Tänään on mun päivä,
ethän tuu sitä pilaamaan.
En tarvii sua kertomaan,
miten asunto siivotaan.
Älä yritä mua vahtia
tai pilata mun tahtia.
Olen tyytyväinen juuri nyt,
kiitos siitä, että olet lähtenyt.
Tänään on mun päivä
ja mä tiedän, miten vietän sen.
Päivässäni vain yksi tavoite:
yrittää olla onnellinen.
Okei, ehkä ois oikeasti aika lopettaa jo lomailu, kun luovuuskin alkaa nostaa päätään pelottavasti. Seuraavaksi löydän itseni varmaan kutomasta sukkia!
Oikeesti, auttakaa nyt joku :D
 |
| LOMALOMALOMA <3<3<3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti