Loput palat Prahasta + Kutná Horan luukirkko

Tässä tulisi sitten loputkin Viivin ja minun Prahan matkasta. Vaikka on mukavaa olla taas pitkästä aikaa ihan vaan kotosalla, niin kuvia katsellessa tulee kauhea hinku takaisin tuonne upeaan kaupunkiin parhaimmassa seurassa. Viidessä päivässä kerkesi taas tottua siihen, että Viivi on koko ajan kädenulottuvilla ja nyt huomaan vaan puhuvani itsekseni seinille, peilille ja koiralle :D No, onneksi olemassa on sentään häröpuhelut ja -tekstarit ja perjantaina taas näemmekin Helsingin päässä. No joo, sitten itse asiaan.

Maanantai 5.8.2013 "Päivä, jolloin sekosimme shoppailusta, maisemista ja ruusuista"

 

Maanantaina päätimme pitää virallisen shoppauspäivän. Aluksi suuntasimme markkinakojuille tutkailemaan turistikrääsiä ja siitä jatkoimme suoraan taivaaseemme, jota myös NewYorkeriksi kutsutaan. Sieltä mukaani tarttui kolme paitaa ja kaksi alusasusettiä. Nuo kaikki irtosi alle 50 eurolla.

Sen jälkeen pysähdyimme mäkkäriin, jossa sain tutustua tsekkiläisten käsitykseen BigMac-ateriasta. Tilasin BigMac mealin ja en ollut uskoa silmiäni, kun kassa alkoi latoa kamaa tarjottimelleni. Ensin tuli hampurilainen, sitten jättiranskikset, valtava kokis, vesipullo, friteerattuja katkaravunpyrstöjä ja lopuksi vielä kokislasi. Olin niin hämmentynyt tilanteesta, että otin kiltisti koko lastin vastaan ja siirryin ihmettelemään sitä pöytään. Tsekissä näköjään mikään ei ole pientä, etenkään BigMac-ateria ;D

Ruuan jälkeen siirryimme kenkäkauppaan, jonka olimme bonganneet jo aikaisemmin. Kauppa oli täynnä toinen toistaan ihanampia kenkiä edullisilla hinnoilla, joten olisin mielelläni ottanut koko kaupan sisällön omakseni. Kenkiä sovitellessa kirosin moneen kertaan käsimatkatavaroilla matkustamisen alimpaan helvettiin ja teimme sopimuksen, että jos vielä tulemme Prahaan, niin otamme mukaan mahdollisimman isot matkalaukut. No, kaksi paria tuosta ihanasta kaupasta oli kuitenkin saatava mukaan vaikka väkisin + kiiltäväpintainen musta minilaukku, jonka meinasin epähuomiossani varastaa kaupasta. Sandaalit maksoivat noin 10 euroa, korkkarit noin 20 euroa ja laukku 5 euroa eli eipä taas hinnat päätä huimannut. 

Shoppailupäivän iloa!

Sitten olikin aika jälleen suunnata hotellille ottamaan välikuolema, jotta jaksaisimme illemmasta lähteä hortoilemaan kohti Petrinin kukkulaa.

Tarpeeksi lepäiltyämme kiskoimme itsemme taas liikkeelle ja suuntasimme kohti Petrinin kukkulalle nousevaa köysiratajunaa. Matkan varrella saimme jälleen ihastella toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Lippu köysiratajunaan maksoi noin euron ja sillä pääsi kätevästi kukkulan huipulle asti. Matkalla huipulle saimme myös nauttia saksalaisnaisen takapuolenheilutteluesityksestä, joten saimme viihdettä koko rahan edestä ;D

Kohti Petrinin kukkulan huippua, kiitos!

Huipulle päästyämme saimme ihastella muun muassa kaunista ruusutarhaa, upeaa kirkkoa, pikku-Eiffeliä ja muita hienoja rakennuksia.

Petrinin kukkulan ihania ruusuja ja rakennuksia

Kukkulalta aukesi todella kauniit maisemat yli Prahan kaupungin, joista nautiskelimme kävellessämme alas mutkittelevaa tietä. Petrinin kukkula on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja ihanan rauhallinen verrattuna vanhan kaupungin ihmisvilinään. Valtavat puut suojaavat katuja, joten ilmakin on paljon viileämpää ja siedettävämpää. Kiitos Anulle loistavasta vinkistä!

Upeita näkymiä kukkulalta yli kaupungin

Päästyämme alas Petrinin kukkulalta päätimme suunnata Kaarlensillan kautta syömään. Kamerastani loppui tuolloin akku, joten loput kuvat oli otettava kännykällä. Matkalla sillalle bongasimme Suomen suurlähetystön, joka olikin varmaan ainoa hetki matkalla, kun intoilimme Suomesta. Muuten minulla/meillä on matkustaessa jotenkin älyttömän suuret antipatiat suomalaisia kohtaan. Itse en ainakaan lähde koskaan ulkomaille tavatakseni suomalaisia, saan heistä jo kyllikseni kotona ollessani. Sen takia jälleen kerran koko matkan toimimme Viivin kanssa tuttuun tyyliimme eli, jos kuulimme lähellämme suomea, loimme toisiimme merkitsevän katseen ja vaivuimme syvään hiljaisuuteen, kunnes tilanne oli ohi ;D Ja noita tilanteita tuli kyllä aivan liikaa!

Suomijee ja muuta fiilistelyä!

Suuntasimme syömään tsekkiläiseen olutravintolaan, koska halusimme saada käsityksen paikallisesta ruuasta. Olutta emme kumpikaan juo, joten vähän kyllä nolotti tilata vettä oluttuoppien keskellä, mutta minkäs sitä makuaistilleen voi. Minä söin possua friteeratun perunaletun sisällä sekä kaalisalaattia ja Viivi otti itselleen gulassia, joka tarjoiltiin leivän sisällä. Molemmat annokset veivät kielen mennessään, joten suosittelen lämpimästi tsekkiläiseen keittiöön tutustumista. 

Illan kruunasi ihana tarjoilija, joka antoi meille ruusut ennen lähtöämme. Vinkki miehille: jos haluatte saada naiset helpolla sekaisin, iloiseksi ja tärähtäneiksi, niin antakaa heille ruusu. Tosin tämä saattaa toimia vain naisiin, jotka ovat kipeästi romantiikan tarpeessa (eli kaikkiin ;D). Loppu ilta kuluikin iloisissa tunnelmissa tärähtäneitä ruusukuvia ottaen. Miten vaikeaa on ottaa kaunista ja herkkää kuvaa kahdesta tytöstä ja kahdesta ruususta? Vastaus: MAHDOTONTA!!!

Yritimme ihan tosissamme ottaa kauniita kuvia, mutta lopputulos oli aina tota luokkaa! Syytämme huonoa kameraa, huonoa valaistusta, hikistä päivää, rasvaisia hiuksia ja vaikka mitä muuta, paitsi itseämme ;D

Tiistai 6.8.2013 " Päivä, jolloin muutuimme herrantertuista horoiksi junamatkan aikana"

Viimeisen kokonaisen matkapäivämme päätimme viettää Prahan ulkopuolella. Olin etukäteen ottanut selvää noin tunnin junamatkan päässä olevasta Kutná Horan kaupungista, jossa sijaitsi kuuluisa Sedlecin luukirkko. Koska pääsisimme samalla fiilistelemään reilitunnelmia junaan, oli lopullinen päätöksenteko helppoa.

Matkamme rautatieasemalle kulki muun muassa Venceslauksen aukion ja kansallismuseon ohitse, kunnes vihdoin pääsimme perille. Totesimme taas, että molempien muistikuvat reilistä olivat todella hatarat, koska kumpikaan ei muistanut rautatieasemaa. Se oli paljon isompi kuin muistimme ja täynnä kauppoja, lähes kuin ostoskeskus siis.

Venceslauksen aukio, kansallismuseo, oopperatalo ja rautatieasema

Lippujen osto ja laiturin löytäminen sujuvat yllättävän hyvin (ammattilaiset kun oli liikkeellä ;P). Pääsimme oikeaan junaan ja löysimme jopa istumapaikat itsellemme. Ja tietysti suomalaisten vierestä!!! Reilasimme kuukauden, jonka aikana törmäsimme vain yhteen suomalaiseen junassa ja hänkin oli asunut Italiassa jo vaikka kuinka kauan eikä puhunut enää hyvin suomea. Mutta tottakai päädyimme nyt heti istumaan suomalaisten viereen, mitä kohtalon ivaa! Onneksi nuoripari oli yhtä shokissa meistä kuin me heistä ja tajusivat hyvin pian siirtyä muualle, rauha oli taas maassa.

Junassa on tunnelmaa!

Junamatka meni rattoisasti tsekkiläisistä maalaismaisemista nauttien, junafiilistellen, jutellen, nauraen ja hikoillen. Ihmettelimme taas, miten olemme selvinneet kuukauden rinkkojen kanssa tuollaisessa paahteessa ja kuumuudessa ja vielä paljon paksummilla vaatteilla. 

Kun pääsimme perille Kutná Horaan oli tietysti jälleen otettava kaikki ilo irti surkeasta huumoristamme, joten päädyimme ottamaan horokuvia juna-aseman eteen ;D

Prahan herrantertut muuttuivat junamatkalla Kutná Horan horoiksi ;D

No, onneksi päästiin sitten vihdoin siihen ihan oikeaan asiaan, kun pienen kävelyn jälkeen saavuimme Sedlecin luukirkolle. Kirkko itsessään oli melko pieni ja sympaattisen oloinen ulkopuolelta ja sitä ympäröi kaunis hautausmaa. Se, mikä tekee kirkosta kuuluisan löytyi vasta sisältä kirkon kappelista. Alun perin kappeli rakennettiin vanhoista haudoista kaivettujen 40 000 ihmisen luiden säilytyspaikaksi, mutta 1800-luvun loppupuolella Frantisek Rint järjesti luut nykyiseen malliinsa ja rakensi niistä muun muassa kattokruunun, vaakunan, kastemaljoja ja muuta koristusta kappeliin.

Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen ja todella mielenkiintoinen, erikoinen ja vähän karmivakin. Jotakin, mitä en  ole itse ainakaan koskaan aikaisemmin nähnyt. Joten, jos Prahassa viettää pidemmän aikaa suosittelen päivävisiittiä kirkolle ehdottomasti. Itse emme jaksaneet helteestä johtuen kävellä kaupungin keskustaan, vaan söimme lounasta ja suuntasimme junalla takaisin kohti Prahaa. 

Sedlecin luukirkon kalloilua

Koska olimme takaisin hotellilla vasta viiden aikoihin, päätimme levähtää hetken ja nauttia viimeisestä ilasta hotellillamme. Olimme kuvitelleet, että hotellissamme syöminen olisi kallista, mutta onneksi huomasin kyltin, jossa mainostettiin kolmen ruokalajin illallista 175 korunalla eli 7 eurolla!!! Joten pakkohan se oli mennä kokeilemaan. Emmekä joutuneet pettymään. Itse söin kukkakaalikeittoa, pasta carbonaran ja jäätelöpallon kermavaahdolla ja jokainen ruoka oli erittäin makoisa.

Ihana hotelli, ihana seura, ihana ruoka, ihana juoma, ihana ilma, ihanat maisemat, ihana tunnelma. Tuollaisina iltoina elämä on vain yksinkertaisesti täydellistä! <3

Ruuan jälkeen päätimme siirtyä aurinkokannelle nauttimaan vielä maisemista, lämpimästä illasta ja vetää överikännit (eli yhdet drinkit ;D). Mojito oli makoisaa ja ilta oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Päätimme siirtyä huoneeseen juuri oikeaan aikaan, koska pian sen jälkeen ukkosmyrsky raivosi taas ulkona. Loppuilta kuluikin naureskellen huoneessa ja keskareita heilutellen ohi lipuville laivoille ja yöllä nautiskelimme Massimo-tyynyistä viimeistä kertaa ;D

Ilta pimeni yöksi drinkkiemme aikana. Kaiholla muistelen noita maisemia, kun tuijotan taas koti-ikkunasta toisen talon seinää :/

Keskiviikko 7.8.2013 "Päivä, jolloin oli aika jättää haikeat jäähyväiset Prahalle"

Aivan liian nopeasti koitti matkamme viimeinen aamu. Kirjauduimme hotellista ulos jo yhdeltätoista, mutta lentomme lähtöaika oli vasta puoli kymmeneltä illalla, joten meillä oli vielä koko päivä aikaa kierrellä Prahassa. Kulutimme aikaa muun muassa viimeisiä ostoksia tehden, syöden ja hotellin aulassa padikuosaillen. Päätimme myös tehdä vielä uuden kävelyretken Kaarlensillalle, jotta saisin kunnollisia kuvia siitä kamerallani.

Kaarlensilta, Prahan linna ja jokinäkymiä Vltavalle

Kaarlensillalla

Päivä tuntui loputtoman pitkältä, koska ei ollut enää huonetta, johon mennä tekemään välikuolemaa. Lopulta puoli seitsemän aikoihin päätimme suunnata kohti lentokenttää. Tällä kertaa emme tosiaan meinanneet kuluttaa rahojamme taksiin, vaan hyppäsimme metroon ja sen jälkeen bussiin, jolla pääsimme lentokentälle. Hintaa matkalle tuli vähän päälle euro, joten jos tavaraa ei ole mukana älyttömästi ja julkiset kulkevat, kannattaa ehdottomasti hyödyntää siirtymiseen tämä vaihtoehto.

Lentokentällä söimme ylihintaisessa ravintolassa, jossa oli yliylpeä tarjoilija, ostimme lopuilla korunoillamme mässättävää ja totuttelimme henkisesti Suomeen paluuseen, kun joka puolella oli suomalaisia, eikä kommentteja ihmisistä, asioista ja fiiliksistä voinutkaan enää heitellä yhtä huolettomasti kuin matkan aikana. 

Lopulta pääsimme koneeseen, jossa jouduimme jälleen etsimään ikuisuuden laukuillemme tilaa matkatavarahyllyiltä (miksi ihmiset ei vaan opi!). Haikein mielin jätimme hyvästit tuolle kauniille ja ihanalle kaupungille. Ei voi muuta kuin toivoa, että Praha pysyy tulevaisuudessakin yhtä upeana ja että sinne pääsee vielä uudelleen. Lento sujui aika väsyneissä tunnelmissa ja olimme perillä Helsingissä vasta puoli yhden aikaan yöllä. Onneksi isi jaksoi tulla vastaan ja pääsimme mahdollisimman nopeasti nukkumaan.

Praha oli juuri niin upea kuin muistimmekin, hinnat olivat edelleen lähes kaikessa edullisia ja ihmiset ystävällisiä. Matkaseuraa taas ei riitä kuvaamaan edes tuhat sanaa! Kiitos Viivi unohtumattomasta matkasta ja vuoden nauruista. En voi ymmärtää, miksi ikinä menimme pitämään yhdessä matkustamisessa viiden vuoden tauon, kun se on silkkaa parhautta. Seuraavaa matkaa emme kyllä odota noin kauan!

Koska olemme luonnonkauneuden puolestapuhujia, lopuksi vielä mörrimöykkykauneutta heti aamutuimaan. Tehokaksikko kiittää, kuittaa ja esittää pahoittelut kaikille niille joita saatoimme häiritä tai loukata (NOT!)