Epäonninen hiihtoloma Tahkolla

Vietimme viime viikon hiihtolomaa Tahkon talvisissa maisemissa. Vanhempani olivat vuokranneet mökkimajoituksen ja myös molemmat veljeni perheineen olivat mukana reissussa. Lapsella riitti siis mukavasti seuraa neljästä serkusta. 

Tämä oli toinen kertamme Tahkolla hiihtoloman aikaan, mutta tällä kertaa meillä oli paljon epäonnea matkassa. Jo heti menomatkalla mieheni sai suru-uutisia ja ajomatka kului melko apeissa tunnelmissa. Aarni ei myöskään nukkunut hetkeäkään koko ajomatkasta, joten siihen kului pysähdyksineen lähes koko päivä lumimyrskyssä ajellen.

Perille päästyämme fiilis oli kuitenkin hyvä, mutta sitä kesti vain seuraavaan aamuun. Silloin ensimmäinen 12 hengen seurueestamme alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä ja siitä eteenpäin joka aamu joku meistä heräsi kuumeisena ja huonovointisena. Sairastelu latisti lomatunnelmaa aika paljon ja aiheutti tietysti lisäsäätöä päivän ohjelmiin. 

Mutta kaikesta ikävästä huolimatta viikkoon mahtui myös monia kivoja hetkiä. Itse pääsin lähes joka päivä ulkoilemaan tavalla tai toisella ja ilmat olivat pääasiassa hyvät. Tahko tarjoaa mainiot puitteet talviliikuntaan ja alueella on myös paljon tarjontaa sisäaktiviteeteissa. Polveni ovat tällä hetkellä sen verran huonossa kunnossa, että laskettelun jätin suosiolla väliin, mutta nautin talvimaisemista kävellen ja hiihtäen. 

Yhtenä päivänä ajoimme Tahkon huipulla sijaitsevalle näkötornille ihastelemaan lumen kuorruttamia maisemia. Samalla herkuttelimme pullalla ja kaakaolla. Lapsen mielestä parasta oli tornissa oleva istuin ja tien varressa oleva varoituskyltti. 

Viikon aikana tuli käytyä useammankin kerran porotuvalla syöttämässä sarvipäitä. Tällä kertaa poroajelut olivat sen verran varattuja, ettemme päässeet reen kyytiin. 

Torstai oli erittäin tuiskuinen päivä ja silloin kulutimme useamman tunnin Tahko Spassa, jossa oli hirveä ryysis, mutta lapsi viihtyi yllättävän hyvin minikokoisessa lastenaltaassa. Hotellissa olisi ollut myös Superpark ja keilaradat, mutta ne jäivät nyt toiseen kertaan.

Viimeisenä kokonaisena päivänä kävelimme jäätietä pitkin Aholansaareen, jossa on kahvila ja muutamia historiallisia rakennuksia. Saari toimii myös seurakunnan leiripaikkana. Saareen pääsee myös hiihtäen ja kesäisin sinne on laivayhteys. 

Vanhempieni koira oli mukana matkassa ja häntä ulkoilutin melko paljon viikon aikana, kun minua innokkaammat huitelivat laduilla ja rinteissä. Lisäksi kävimme joitakin kertoja pulkkamäessä lasten kanssa. 

Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä ja huokaisimme kyllä koko perhe helpotuksesta, kun saavuimme viikonloppuna takaisin kotiin. Isolla porukalla matkustamisessa on hyvät ja huonot puolensa, ikävä kyllä tällä kertaa matkaan osui enemmän niitä ikäviä puolia. Nyt sekä joulu- että hiihtoloma ovat kuluneet sairastellessa isolla porukalla. Saas nähdä, milloin uskalletaan seuraavan kerran nähdä tällä kokoonpanolla.

Tahko on oiken sopiva kohde hiihtolomailuun ja siellä voisin hyvin lomailla joku kerta myös kesällä. Tosin ihan heti ei ole hinkua uuteen reissuun, mutta eiköhän aika kultaa nämäkin muistot.

Vietätkö sinä hiihtolomaa tänä vuonna?