Viikko lammaspaimenena Houtskarissa

Yksi viime kesän odotetuimmista jutuista oli viettää viikko lammaspaimenina Houtskarissa. Olin jo useampana vuonna katsellut Metsähallituksen järjestämiä lammaspaimenviikkoja, mutta niihin tuntui olevan aina sellainen tunku, etten uskonut arpaonnen koskaan osuvan kohdalle. Alkuvuodesta bongasin Facebookin kautta Houtskarin lammastilan ilmoituksen, jossa etsittiin lammaspaimenia tilalle. Varasin meille viikon tilalta lähes siltä istumalta ja ilmoitin muulle perheelle, että juhannuksen jälkeen lähdetään sitten lammaspaimeniksi Houtskariin.

Ja niin me sitten lähdettiin kohti Turun saaristoa keksikesän juhlinnan jälkeen. Yövyttiin yksi yö Turussa, jossa ehdittiin nähdä Emilyn perhettä Kupittaan puistossa, kun olivat samaan aikaan käymässä Englannista. Samalla saimme lyhennettyä ajomatkoja hieman, mikä oli todella tärkeää taaperon viihtymisen kannalta. Siltikin saimme matkaan Turusta Houtskariin kulumaan nelisen tuntia. Ajoimme ensin Saariston Rengastietä pitkin Paraisille, josta siirryimme lautan kyydissä Nauvoon. Nauvon läpi ajettuamme jatkoimme seuraavalla lautalla Korppooseen. Emme pysähtyneet ollenkaan Nauvossa tai Korppoossa, ainoastaan satamissa jouduimme jonkin aikaa aina odottelemaan lauttoja. Lopulta pääsimme Korppoosta lautalla Houtskariin, jonka sisällä teimme vielä lyhyen lossimatkan. 

Päivä oli jo kääntymässä iltaan, kun saavuimme vihdoin majapaikaamme. Majoituimme pienessä mökissä meren rannalla ja pihapiiriin kuului myös saunarakennus kammareineen ja ulkohuussi. Mökissä oli sähköt, mutta vesi pumpattiin kaivosta. Ensimmäisenä iltana emme ehtineet käydä lampaiden luona. Söimme ja kävimme vain iltauinnilla ennen nukkumaan menoa.

Mökin sijainti oli aivan ihana, mutta kesähelteet tekivät mökkeilystä melkoisen tuskaista. Ensimmäisen yön yritin nukkua lapsen kanssa saunan viereisessä kammarissa. Lämpötila oli huoneessa varmaan lähemmäs 35 astetta ja hyttysiä inisi kymmeniä joka puolella. Lisäksi uloskäynnin päällä oli ampiaispesä, mikä sekin aiheutti lisästressiä. Kolmelta yöllä meni lopulta hermot valvomiseen ja raahasin lapsen ja itseni päämökkiin, jossa mies oli nukkumassa. Tosin siinä vaiheessa hän oli jo siirtynyt autoon nukkumaan, jossa oli edes vähän viileämpi. 

Saimme lopulta nukutta kolmisen tuntia ja aamulla olin vakuuttunut siitä, että meidän on vain pakko lähteä kotiin. Niin sietämättömältä tuo ensimmäinen yö tuntui. Päätimme kuitenkin vielä yrittää ja lähdimme ensitöiksi kauppaan hankkimaan ruokatarpeita ja hyttysverkkoa, jotta pystyimme edes pitämään mökin ikkunaa auki. Seuraavat yöt sujuivatkin onneksi jo huomattavasti paremmin. Kauppareissun jälkeen lähdimme tervehtimään meidän 82:ta hoidokkilammasta, joiden hyvinvoinnista huolehtisimme seuraavan viikon ajan.

Kaikki lampaat olivat tämän kevään karitsoja eli iältään noin kolmisen kuukautta. Tärkein tehtävämme olikin totuttaa heitä ihmisiin. Lisäksi täytimme ja puhdistimme vesikaukaloita, tarkistimme lampaiden yleiskunnon ja yritimme laskea ne. 82:n lampaan laskeminen korkeasta kasvistosta oli kaikkea muuta kuin helppoa hommaa. Yhden kerran osallistuimme myös viikon aikana lampaiden siirtoon laitumelta toiselle. 

Kävimme lampaiden luona kahdesti päivässä, aamuisin ja iltapäivisin. Aluksi kävimme laitumella aina koko porukan voimin. Kun taaperon alkuinnostus lampaita kohtaan alkoi hiipua, kävimme laitumella koko perheenä aamuisin ja iltapäivän hoitovuoron teki jompi kumpi meistä aikuisista yksin. Laitumelle kertyi matkaa mökiltä noin 700 metriä suuntaansa, minkä talsiminen 30 asteen helteessä oli jo itsessään melko uuvuttavaa. Sen takia emme jaksaneet viettää ihan niin paljon aikaa lampaiden kanssa kuin olisimme toivoneet. Ennen ja jälkeen laidunreissun kävimme yleensä vilvottelemassa meressä, mikä auttoi edes vähäsen.

Lampaat veivät kyllä sydämeni täysin. Suurin osa heistä oli melko säikkyjä, mutta sitten oli muutamia rohkeita, jotka tulivat heti alusta asti lähelle. Viikon aikana yhä useampi lammas uskaltautui rapsuteltavaksi ja välillä syliin oli ihan tungosta. Kiinnyn eläimiin todella herkästi ja itkuksihan ne viimeiset päivät sitten menivät, kun piti sanoa ihanille palleroille hyvästit.

Houtskarin lammastilan emäntä Katja oli aivan ihana ja teki kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä olla. Saimme häneltä myös tuulettimen lainaan, jonka avulla selvisimme hikisten öiden läpi jotenkuten. Yhtenä päivänä pääsimme myös tutustumaan tilaan ja sen muihin eläimiin, kuten kanoihin, kukkoihin ja viiriäisiin. 

Etukäteen pelkäsin, että sataisi koko viikon. No ei satanut tipan tippaa, vaan kärvistelimme kolmenkympin helteissä melkein koko viikko. Säähän ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta olisihan tuo viikko varmasti ollut aika paljon helpompi vähän viileämmissä olosuhteissa. Ikimuistonen se oli näinkin ja ehdottomasti suosittelen Houtskarin lammastilaa, jos viikko lammaspaimenena kiinnostaa. Tosin ötökkäkammoinen ei kannata olla, viikon aikana riesana olivat niin hyttyset, paarmat, ampiaiset kuin punkitkin. Iho kymmenistä hyttysenpistoista paukamilla oli aika mukavaa palata kotisaarelle, jossa ei ollut itikan itikkaa.

Päivät saaristossa kuluivat lopulta nopeasti ja hellekin helpotti viimeisiksi päiviksi. Viimeisenä iltana pystyimme vihdoin lämmittämään jopa saunan, mikä ei tullut aiempina päivinä edes mieleenkään. Lampaiden paimentamisen lisäksi ehdimme tehdä kivoja päiväretkiä Houtskarissa. Näistä kerron enemmän omassa postauksessa.

Kiinnostaisiko sinua lähteä lammaspaimeneksi saaristoon?