Oulusta jatkoimme matkaa autolla kohti Kuusamoa, jossa mieheni sukulaisilla on mökki, johon olimme saaneet kutsun muutamaksi päiväksi. Säätiedotus lupasi melko sateista säätä visiittimme ajaksi, mutta lopulta saimme nauttia yllättävänkin aurinkoisista rerkipäivistä Kuusamon kauniissa maisemissa.
Edellisestä visiitistä Rukalle ja Kuusamoon olikin vierähtänyt lähemmäs kymmenen vuotta. Oli mahtavaa, kun meillä oli paikallisoppaat neuvomassa sopivia vaellusreittejä, joita pystyi toteuttamaan myös Aarni kantorinkassa heiluen.
Ensimmäisen päiväretken teimme aivan Rukatunturin juurella, jossa oli silti todella paljon korkeuseroja. Kävelimme mm. hiihdon maailmancup-rinnettä ylös, jota en kyllä ikimaailmassa itse pääsisi suksilla ylös. Kävimme myös kauniin Talvijärven rannalla ja hyppyrimäkien alapuolella. Ukkospilvet pistivät vauhtia töppösiin ja selvisimme ihme kyllä kuivina takaisin autolle.
Seuraavana päivänä ajoimme autolla Rukan rinnettä ylös ja kävelimme aluksi ihastelemaan upeaa Juhannuskalliota. Sen päältä aukesi mahtavat näkymät Kuusamon jylhiin maisemiin. Elokuun puolivälissä ihmisiä ei Rukan alueella ollut ruuhkaksi asti ja nautimmekin täysillä luonnonrauhasta. Maaruskaa alkoi olla jo jonkin verran, mikä maalasi maisemat punaisen sävyillä.
Juhannuskalliolta jatkoimme kohti Rukatunturin huippua. Sade kiersi jälleen meidät ja sen sijaan saimme ihastella satenkaarta. Alueella oli myös valtavasti nokkosperhosia.
Viimeisenä päivänä ajoimme Oulangan kansallispuistoon ja teimme kävelyn upealle Kiutakönkäälle. Villinä kuohuva koski yhdistettynä auringossa hohtavan punaisina loimuaviin kallioseinämiin oli lumoavan kaunis näky.
Kävelyretken jälkeen nautimme vielä lounasta Oulangan luontokeskuksessa, jonka pihalle ilmeistyi myös kaksi suloista poroa. Poroja oli Kuusamossa jotenkin todella paljon ja niitä tuli ihasteltua useamman kerran päivässä.
Iltapäivästä lähdin vielä tuolihissillä uudestaan kohti Rukan huippua. Halusin nimittäin päästä laskemaan siellä olevan kesäkelkkaradan, mikä ei onnistunut edellisenä päivänä kovan tuulen takia. Kelkan vauhtia pystyi helposti säätelemään itse ja sen kyydissä sai nauttia hienoista maisemista ja lapsenmielisestä riemusta. Nousu ylös hissillä ja lasku alas maksoivat 12 euroa eli saman verran, jos koko matkan olisi taittanut hissin kyydillä.
Seuraavana päivänä jätimme hyvästit sukulaisille ja Rukalle ja lähdimme ajelemaan kohti Rovaniemeä. Koska autoyöjuna Helsinkiin lähti vasta illalla, menimme kuluttamaan aikaa Joulupukin pajakylään, mistä olin tietysti innoissani tämmöisenä jouluhulluna.
Ja pitihän sitä Joulupukkiakin käydä moikkaamassa. Aarni ei pelännyt yhtään ja vastaili innokkaasti Joulupukin kysymyksiin. Hän sattui myös löytämään lattialta joulukuusesta pudonneen koristeen, jonka saimme ottaa mukaan. Se pääsee kunniapaikalle tänä jouluna omaan kuuseemme.
Loputtomalta tuntuneen päivän jälkeen pääsimme viimein yöjunaan ja Aarni nukahti onneksi tosi hyvin junaan ja nukkui ilman heräyksiä. Rakastan yöjunia, vaikka en nykyään enää osaa nukkua niissä kovin hyvin. Niissä on aivan oma tunnelmansa ja niihin liitty niin paljon hyviä muistoja. Myös Aarni oli innoissaan aamulla, kun tajusi meidän olevan junassa, hän on nimittäin todella kova junafani.
Semmoinen oli meidän kesän viimeinen road trip. Olo reissun jälkeen oli kyllä kaikkensa antanut ja sen jälkeen olemmekin keskittyneet nauttimaan vain lähiseuduista. Niistä kirjoittelen enemmän joku toinen kerta.
Ihana lopoureissu ollut. 🥰💖💕
VastaaPoistaJoulupukin pajakylää olen itsekkin ajatellut, että vierailemme joskus. Se olisi todella elämys päästä itsekkin näkemään ihan paikan päälle. 🥰💖
Pajakylä oli kyllä mukava kohde ja paljon kivaa jäi vielä kokematta :)
PoistaNämä on hienoja kohteita ympäri vuoden, olimme noissa maisemissa sekä viime helmikuussa ja ruska-aikaan syksyllä. Rukalla olimme vielä joulukuussakin. Iso suositus noille seuduille myös talviaikaan, todella kauniit maisemat myös silloin!
VastaaPoistaHaaveissa olisi päästä Rukan ja Kuusamon maisemiin vielä joskus myös talvella. Varmasti aivan maagisen kaunista!
Poista