Lennoton vuosi

Vuosi 2020 lähestyy loppuaan ja onhan se ollut monella tavalla erilainen kuin olisi koskaan voinut odottaa. Suurin henkilökohtainen mullistus on ollut tietysti vauvavuosi, mutta enpä olisi etukäteen uskonut, että vuodesta 2020 tulee myös elämäni ensimmäinen lennoton vuosi.

Matkustaminen on aina ollut olennaisessa osassa elämääni ja lentoja on kertynyt kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin pystyn edes muistamaan. Aktiivisimpina vuosina lentoja on ollut reilusti yli kymmenen vuodessa ja rauhallisempinakin vuosina vähintään kaksi. Vuoden 2019 alussa päätin alkaa systemaattisesti vähentämään lentämistäni kasvavan ilmastoahdistuksen takia. Enpä silloin olisi voinut uskoa, miten radikaalisti lentojeni määrä tulisi muuttumaan hyvin lyhyessä ajassa. 

Uuden-Seelannin Eteläsaaren yllä

Vuonna 2019 lensin kaksi lentoa. Yhden Rodokselle ja toisen sieltä takaisin Suomeen. Viimeisin lentoni oli syyskuussa 2019 ja sen jälkeen en ole lentänyt ollenkaan. Olin aina ajatellut, että elämä ilman ulkomaanmatkoja, ja niihin kiinteästi liittyviä lentoja, olisi todella ankeaa. Mutta kyllä siitäkin näköjään selviää, eikä ole oikeastaan edes tehnyt tiukkaa.

En ole koskaan pitänyt itse lentämisestä, päinvastoin se on aina kuulunut pakollisena pahana matkustamiseen. Pitkään lentäminen aiheutti minulle matkapahoinvointia ja nykyäänkään en pidä sitä miellyttävänä, vaikka pystynkin hallitsemaan pahoinvointia lääkkeiden avulla. En siis voi sanoa kaivanneeni lentokoneeseen, koska mielestäni laiva, juna ja auto ovat kaikki huomattavasti viihtyisämpiä matkustusvälineitä. Ja niillä kaikilla olen myös matkustanut vuonna 2020.

Laskeutumassa Los Angelesiin

Vaikka lentäminen on jäänyt, en koe että olisin kuitenkaan joutunut luopumaan matkustamisesta. Vaikka matkojen kohteet eivät ole olleet kovinkaan kaukana, on niistä saanut valtavasti iloa ja energiaa tämän omituisen vuoden keskelle. Tänä vuonna olemme viettäneet paljon aikaa mökillä, tehneet lukuisia lyhyempiä ja pidempiä reissuja Suomessa ja kesällä road trippailimme reilun viikon Virossa. Ja se on ollut ihan tarpeeksi tähän hetkeen ja uuteen elämäntilanteeseen vauvan kanssa. 

En voi väittää, ettenkö olisi kaivannut valoa vuoden pimeimpinä päivinä, auringon lämpöä hyytävän sateen keskellä tai kaikkia niitä värejä, tuoksuja, makuja ja kokemuksia, joita ulkomaanmatkat monesti antavat. Mutta samalla jaksan kuitenkin uskoa, että niidenkin aika taas koittaa elämässä. Ehkä jo ensi vuonna.

Majesteettinen Mount Everst matkalla Bhutaniin.

Eli ei, en ole kaivannut lentämistä tänä vuonna. Tavallaan koen, että on myös hyvä, että koronakriisi on vaikuttanut radikaalisti lentomääriin ja lentoyhtiöihin. Toivon sen luovan yrityksille ja valtioille vihdoin painetta kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja matkustaa myös lentoteitse. Fakta kun on se, että Suomi on maantieteelliseltä sijainniltaan niin pussin perällä, että täältä on lähes pakko lähteä ulkomaille joko lentäen tai laivalla, joka aiheuttaa myös valtavan paljon päästöjä. 

Tämä vuosi on tehnyt hyvää minun matkatottumuksille. Se on opettanut, että omassakin kotimaassa voi kokea mahtavia matkaelämyksiä. Toivon, että tämän vuoden myötä moni muukin on huomannut Suomen upeuden ja osaa arvostaa sitä uudella tavalla. Kun ulkomaille ei ole juuri ollut asiaa, eikä ulkomaalaiset turistit ole päässeet Suomeen, on ollut tärkeää tukea kotimaan matkailuyrittäjiä.

Malediivien atolleja

Eniten surettaa matkailuyritysten tilanne tässä ahdingossa, jolle he eivät voi mitään. Asia koskettaa minua henkilökohtaisesti sukumme matkatoimisto Olympian kautta. Mielestäni valtion on osoitettava tukensa niille yrityksille, joiden liiketoiminta on täysin jäissä koronan takia. On myös tärkeää, että asiakkaat osoittavat tukensa näille yrityksille ja ostavat matkoja, kun tilanne sen taas sallii. 

Uskon, että asiat eivät enää koskaan palaa samanlaisiksi kuin aikana ennen koronaa. Mutta sitä ei pidä ajatella pelkästään negatiivisena asiana. Nyt on mahdollisuus luoda uusia, entistä parempia tapoja matkustaa tai tehdä liiketoimintaa. Maailma on kehittynyt aina ja sen on kehityttävä myös nyt. Jotta meillä olisi vielä tulevaisuudessakin maapallo, jolla matkustaa.

Kanadan maisemia

Vielä ei ole tiedossa seuraavaa lentoa, mutta sekään ei ahdista. Kyllä senkin aika koittaa vielä. Olen lentänyt elämässäni niin paljon, että tauko tekee ihan hyvää. Toivon, etten enää ikinä pidä matkustamista itsestäänselvyytenä ja harkitsisin jokaista lentomatkaani entistä tarkemmin. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, milloin sinä olet lentänyt edellisen kerran?