Uutta arkea ja juhlaa

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa ihan perinteisesti siitä, mitä elämääni on oikein kuulunut viime aikoina. Kuluneet kolme kuukautta ovat pitäneet sisällään paljon uuteen arkeen totuttelua, mutta myös lukuisia juhlia. Niistä viimeisimpiä vietimme 8.2, kun rakas poikamme kastettiin ja hän sai nimekseen Aarni Johannes <3 Samana päivänä meillä tuli miehen kanssa 4 vuotta täyteen seurustelumme alusta. Niin kiitollinen ja onnellinen näistä vuosista, jotka olen saanut viettää mieheni kanssa <3

Aika Aarnin syntymän jälkeen on toisaalta mennyt todella nopeasti ja toisaalta päivät ovat välillä tuntuneet vuosilta. Jotenkin koko elämä on hakenut kovasti uutta muotoaan, mikä on varmasti ihan luonnollista noin suuren elämänmuutoksen jälkeen. Vaikka olen aivan korviani myöten rakastunut tuohon meidän pikkuiseen, niin on nämä ensimmäiset kuukaudet olleet myös todella uuvuttavia ja rankkoja. Kaikki on niin uutta ja kun siihen lisätään vielä hirveä univaje ja melko itkuinen vauva, niin on tässä ollut jaksamista.

Onneksi viisi ensimmäistä viikkoa saimme olla koko perhe yhdessä, kun mies piti yhteen putkeen isyysvapaat ja joululoman. Jotenkin sitä oli alkuun niin kiinni vauvassa, että oli ihanaa, kun mies huolehti kaikesta muusta täällä kotona ja hoiti siinä samalla myös poikaa kiitettävävästi. Meille oli alusta asti täysin selvää, että olemme yhdessä tässä vanhemmuudessa ja kannamme molemmat vastuun pojastamme tasavertaisina vanhempina. On liikuttavaa nähdä, miten kiintyneitä isä ja poika jo toisiinsa ovat <3 En voisi toivoa parempaa isää lapselleni ja parempaa miestä itselleni <3

Meidän perhe <3

Etenkin joulukuu kului ihan hujauksessa, kun ensin kaikki läheiset kävivät ihmettelemässä meidän uutta perheenjäsentä ja siinä samalla vietettiin itsenäisyyspäivä, joulu, parit synttärit ja vielä vuodenvaihde. Myös tammikuuhun mahtui useampia juhlia, kuten omat kolmekymppiset ja parit muut synttärit. Vierailulla kävivät myös monet ystävämme.

Itsenäisyyspäivän kattausta

Tätä söpöläistä en olekaan blogissa vielä esitellyt, hän on vanhempieni labradorinnoutajan pentu <3

Yksisarviskakkua kolmekymppisyyden kunniaksi!

Tammikuussa aloimme totutella uuteen arkeen, kun mies palasi töihin ja minä jäin päivisin kahdestaan Aarnin kanssa. Onneksi miehellä on lyhyehköt työpäivät ja vanhempani ovat myös auttaneet innokkaasti viidennen lapsenlapsensa hoidossa, niin olen saanut välillä ihan omaakin aikaa. Päivisin käyn yleensä Aarnin kanssa kävelyllä tai jossakin asioilla. Välillä olen myös pyörinyt kaupungilla, kahviloissa ja museoissa kuluttamassa aikaa. Alkupäivät menevät yllättävän nopeasti, kun taas iltapäivät ja illat ovat yleensä niitä raskaampia aikoja.

Olen yrittänyt huolehtia omasta jaksamisestani mahdollisimman hyvin. Liikkua raittiissa ilmassa, syödä hyvin, levätä mahdollisimman paljon, käydä hieronnassa ja kampaajalla. Silti tuntuu, että voimat ovat jatkuvasti aivan lopussa. Toivon kuitenkin, että olokin tästä piristyy, kunhan Aarni vähän kasvaa ja valoisuus lisääntyy myös kodin ulkopuolella kevään myötä.

Rehellisyyden nimissä olen kyllä herkutellut luvattoman paljon. Imettäminen kun tuntuu aiheuttavan jatkuvan nälän!

Tosiaan nyt helmikuussa vietimme vielä yhtiä juhlia, kun Aarni kastettiin ja samalla hänen nimi julkistettiin. Vietimme kastejuhlaa kotonamme rennoissa merkeissä. Paikalla oli 25 läheistämme ja pappina toimi mieheni kaveri, joka myös siunasi avioliittomme. Aarni sai itselleen kuusi kummia, parhaan ystäväni Viivin ja hänen miehensä, veljeni Jaakon ja hänen vaimonsa sekä mieheni serkun puolisoineen.

Aivan ihanaa, että meidän ja poikamme elämässä on niin paljon rakkaita ihmisiä, jotka haluavat meille pelkkää hyvää. Minulle oli erityisen tärkeää, että 88-vuotias mummini pääsi myös mukaan juhliin, koska hänellä on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Mummini uskalsi ensimmäistä kertaa pitää Aarnia sylissään ja tuo ihana suvun vanhimman ja nuorimman kohtaaminen saatiin ikuistettua liikuttaviin kuviin  <3

Tarjoilut ristiäisiin tilasimme Happy Friends -ravintolasta, jonka ruokiin rakastuimme sen vielä sijaitessa Lauttasaaressa. Sekä suolaiset että makeat herkut olivat aivan mielettömän hyviä, en voi muuta kuin suositella, jos kaipaa pitopalvelua juhliinsa.

Opiskelut ovat olleet aika hunningolla koko tämän lukuvuoden, mutta en jaksa ottaa siitä turhaa stressiä. Joulukuussa sain onneksi suoritettua yhden tentin valveunessani ja tällä viikolla sain tehtyä eteenpäin erään toisen kurssin tehtäviä miehen ollessa hiihtolomalla. Syksyllä on tarkoitus tehostautua taas opintojen suhteen, kun mieheni jää kotiin hoitamaan Aarnia.

Vietimme tosiaan tämän viikon lähes kokonaan mökillämme Porvoossa, mikä teki kyllä todella hyvää. Tällä hetkellä sitä on niin paljon kiinni täällä kodissa, että maisemanvaihdos piristi kummasti, vaikka Aarni olikin melko kipeä rota-rokotteen jälkimainingeissa. Ilmat olivat kyllä niin surkeat, kun lähes jatkuvasti satoi vaan vettä. En muista, että koskaan hiihtoloman aikaan olisi ollut noin huonoa säätä. Muutenkin tämä "talvi" on ollut kyllä säiden puolesta todella ankea. Jotenkin sitä on jo alkanut mielessään odottaa kevättä, kun ei sitä lunta nyt näytä millään tänne etelään tänä vuonna saapuvan.

Säästä huolimatta ulkoilimme, vietimme mukavaa aikaa yhdessä, söimme hyvin, saunoimme ja yhtenä päivänä kävimme idyllisessä vanhassa Porvoossa. Sen kadut ja liikkeet ovat näin talviaikaan ihanan tyhjiä verrattuna kesäajan turistisesonkiin. Kävelimme ympäriinsä ja kävimme herkuttelemassa ihanassa Tee- ja kahvihuone Helmessä.

Poikien jatkaessa kärryttelyä kävin itse katsastamassa museokortilla Vanhan raatihuoneen museon ja sen vieressä sijaitsevan Holmin talon. Juuri sopiva yhdistelmä historiaa ja taidetta. Ehdin myös tehdä vähän ostoksia juuri avautuneessa Viivin kosmetiikkapuodissa ja tietysti Brunbergin herkkulaareilla.

Tämmöistä kaikkea on siis mahtunut viimeiseen kolmeen kuukauteen.
Mitä teille muille kuuluu? :)