Kyliä ja rantoja Rodoksen itärannikolla

Ehdinpäs sittenkin istahtaa hetkeksi blogin ääreen ennen vuodenvaihdetta ja päätin kirjoitella vielä vähän meidän syyskuisesta Rodoksen matkasta. Tuntuu hassulta katsoa näitä reissukuvia, jossa olen vielä raskaana, aika menee niin nopeaan. Nyt tuo pikkuinen on jo tuhissut reilun kuukauden täällä kotosalla <3

Majapaikkamme Alia Luxury Suites sijaitsi pienessä Harakin kylässä, Rodoksen itärannikolla. Kylä oli juuri sopivan kokoinen viikon lomareissulle. Todella rauhallinen, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kaupat, ravintolat ym.). Lähes kaikki päivät nautimme hotellimme ihanasta uima-altaasta, mutta yhden päivän vietimme myös Harakin rannalla, josta vuokrasimme aurinkotuolit.

Kylän reunalla, korkealla mäen päällä sijaitsivat Feraklos Castlen rauniot, jotka valaistiin upeasti aina iltaisin. Se toi kylään aivan erityistä tunnelmaa. Viikon aikana ehdimme syödä lähes kaikissa kylän ravintoloissa ja emme kokeneet yhtäkään pettymystä. Kreikkalainen ruoka on vain käsittämättömän hyvää ja pakko oli välillä sortua rikkomaan raskaudenaikaisia ruokasuosituksia fetan ja tsatskin muodossa.

Yhtenä päivänä lähdimme vuokra-autolla tutustumaan myös itärannikon muihin rantoihin. Ensin ajoimme Anthony Quinn Bayhin, joka oli erittäin kaunis kirkkaan turkoosine vesineen. Ranta oli kuitenkin niin täynnä, että päädyimme jatkamaan matkaamme muutaman valokuvan jälkeen. 

Loppupäiväksi asettauduimme Tsambika Beachille, joka oli huomattavasti isompi hiekkaranta. Parkkipaikalla meitä odottivat vuohet, joita tuntui olevan Rodoksella kaikkialla. Vuokrasimme aurinkotuolit ja nautimme auringosta ja uimisesta pitkälle iltapäivään.

Toisena päivänä teimme retken läheiseen Lindoksen kylään, jota pidetään yhtenä Rodoksen kauneimmista. Kylä koostuu hurmaavista valkoisista taloista ja sen yläpuolelle kohoaa komea akropolis. Kylä oli ikävä kyllä vielä syyskuussakin todellinen turistihelvetti, josta jäi hieman ristiriitainen olo.

Jo pelkästään parkkipaikan löytäminen oli hyvin tuskastuttava operaatio, mutta vihdoin saimme jätettyä auton parkkiin ja lähdimme kävelemään alas kohti kylää. Lindoksen kujat ovat pääosin hyvin kapeita ja ahtaita, ja kun siihen yhdistää vielä tukalan kuumuuden ja valtavat turistimassat, niin ahdistus oli varmaa. 

Meinasin jo luovuttaa lähes alkumetreillä, mutta jatkoimme päättäväisesti kulkua pois ihmismassasta. Lopulta pääsimmekin avarammille ja väljemmille kulkuväylille, josta aukesivat idylliset maisemat Lindoksen rannalle. Istuimme drinkeille pieneen kuppilaan ja totesimme yksimielisesti, että tämä riittäisi meille Lindoksesta ja päätimme palata takaisin Harakin rauhaan.

Kuvittelin Harakissa sijatsevan Feraklos Castlen raunioiden olevan niin korkealla, etten jaksaisi kiivetä niille enää raskauden viimeisellä kolmanneksella. Miehet kuitenkin kävivät kipuamassa raunioille eräänä iltapäivänä ja totesivat nousemisen yllättävän kevyeksi. Niinpä mekin Viivin kanssa rohkaistuimme ja lähdimme kaikki nelistää kipuamaan kohti Feraklosta auringonlaskun aikaan.

Aluksi kuljimme linnoituksen alapuolella olevien luolien läpi ja sitten lähdimme kipuamaan kohti korkeuksia. Askelten kanssa sai olla aika tarkkana, mutta muuten 85 metrin nousu raunioille oli yllättävän kevyt ja helppo. Ja maisemat ylhäältä olivat todellakin vaivannäön arvoiset.

Parasta tuossa oli se, että saimme nauttia noista näkymistä lähes keskenämme. Raunioilla oli vain muutamia muita ihmisiä lisäksemme. Kiipeäminen kannattaa ehdottomasti ajoittaa myöhäiseen iltapäivään, jolloin päivän paahtavin helle on jo hiipumaan päin ja ylhäällä pääsee nauttimaan upeasta auringonlaskusta.

Rodos oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys ja saarella olisi varmasti riittänyt tarjottavaa pidemmäksikin aikaa. Saimme nauttia rentouttavasta lomasta aikuisten kesken ja pitkittää kesää vielä viikolla. Ihania muistoja, jotka lämmittävät mukavasti näin talven keskellä.

Leppoisaa vuoden viimeistä sunnuntaita kaikille! :)