Australian aaltojen alla - snorklausta ja sukellusta Isolla valliriutalla

Vielä hetkeksi pulahdetaan Australian aaltojen alle ennen kuin siirryn matkakertomuksissa meidän viimeiseen kohteeseen Singaporeen. Veden alla olen kokenut monet upeimmat luontoelämykset ja jotenkin aika tuntuu aivan kuin pysähtyvän, kun pään laittaa pinnan alle. Olemme molemmat miehen kanssa vesi-ihmisiä ja meille oli selvää, että Iso Valliriutta olisi Australiassa koettava tavalla tai toisella. Lopulta päädyimme sekä snorklaamaan että sukeltamaan tuolla maailman suurimmalla koralliriutalla.

Kun riutalla on pituutta noin 2300 kilometriä, on vaikea valita, mitä osaa siitä lähtisi tutkailemaan. Ikävä kyllä jopa puolet Ison valliriutan koralleista arvellaan jo kuolleen ja loputkin ovat vaarassa tuhoutua ilmastonlämpenemisen myötä. Tämä on todella surullista, koska koralliriutat ovat kerrassaan upeita ekosysteemejä, joissa elää uskomaton lajikirjo. Monet paikalliset kertoivat meille, että riutta on paremmassa kunnossa, mitä pohjoisemmaksi on mahdollista mennä. Meidän pohjoisin kohde Australiassa oli Cairns ja siellä sitten vietimme sukeltamassa kokonaisen päivän eri osissa Isoa Valliriuttaa. Snorklaamaan taas päädyimme Airlie Beachilta käsin, kun teimme veneretken Whitsundayn saarille. 

Korallit olivat selkeästi paremmassa kunnossa Cairnsin alueella kuin Airlie Beachin lähistöllä. Snorklausretkeen kuului pysähdys alueella, jossa viihtyi paljon isoja kaloja. Tosin syykin selvisi aika pian, kun oppaat alkoivat heitellä kalanruokaa veteen. Olihan se ihan hauska kokemus uida kymmenien kalojen viuhuessa ihan silmien edessä, mutta itse arvostan enemmän aidompia luontoelämyksiä, joita ei voi etukäteen suunnitella.

Cairnsin sukellusretkeen sisältyi varusteet, kolme sukellusta ja oikein hyvä lounas ja se maksoi noin 170 euroa per nuppi. Australiassa sukeltaminen on kallista ja siksi teimmekin sitä vain yhden päiväretken verran. En kyllä olisi enempää jaksanutkaan, koska voimat alkoivat olla aika lopussa tuossa vaiheessa reissua. Kun olimme Moorealla nähneet ja kokeneet jo niin upeita elämyksiä veden alla, niin sukellukset ja snorklaukset Isolla valliriutalla olivat hienoisia pettymyksiä. Näimme kyllä paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita pieniä vesieläimiä. Mutta esimerkiksi kilpikonnia emme nähneet yhtään ja riuttahainkin vain vilaukselta. Ehkä odotin liikaa tai sitten satuimme vain vääriin paikkoihin väärään aikaan. Sitä, kun ei koskaan voi tietää, mitä pinnan alla odottaa sinne hypätessä. Se on sukeltamisen kiehtova, mutta välillä turhauttava puoli.

 

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pääsin nyt vihdoin ja viimein sukeltamaan Isolla valliriutalla. 2006 vuonna kun se jäi kokematta, koska olin flunssan kourissa. Nyt se on ainakin tehty, koska mitään takeita ei ikävä kyllä siitä ole, että Iso valliriutta säilyisi myös tulevina vuosikymmeninä elossa. Suuri osa sen koralleista on jo kuollut ja loputkin ovat haalistuneet merkittävästi. Toivon todella, että tuo hämmästyttävän suuri ekosysteemi säilyisi hengissä vielä tulevillekin sukupolville. 

Löytyykö lukijoista muita, joiden sydän sykkii vedenalaiselle maailmalle? :)