Australian aaltojen alla - snorklausta ja sukellusta Isolla valliriutalla

Vielä hetkeksi pulahdetaan Australian aaltojen alle ennen kuin siirryn matkakertomuksissa meidän viimeiseen kohteeseen Singaporeen. Veden alla olen kokenut monet upeimmat luontoelämykset ja jotenkin aika tuntuu aivan kuin pysähtyvän, kun pään laittaa pinnan alle. Olemme molemmat miehen kanssa vesi-ihmisiä ja meille oli selvää, että Iso Valliriutta olisi Australiassa koettava tavalla tai toisella. Lopulta päädyimme sekä snorklaamaan että sukeltamaan tuolla maailman suurimmalla koralliriutalla.

Kun riutalla on pituutta noin 2300 kilometriä, on vaikea valita, mitä osaa siitä lähtisi tutkailemaan. Ikävä kyllä jopa puolet Ison valliriutan koralleista arvellaan jo kuolleen ja loputkin ovat vaarassa tuhoutua ilmastonlämpenemisen myötä. Tämä on todella surullista, koska koralliriutat ovat kerrassaan upeita ekosysteemejä, joissa elää uskomaton lajikirjo. Monet paikalliset kertoivat meille, että riutta on paremmassa kunnossa, mitä pohjoisemmaksi on mahdollista mennä. Meidän pohjoisin kohde Australiassa oli Cairns ja siellä sitten vietimme sukeltamassa kokonaisen päivän eri osissa Isoa Valliriuttaa. Snorklaamaan taas päädyimme Airlie Beachilta käsin, kun teimme veneretken Whitsundayn saarille. 

Korallit olivat selkeästi paremmassa kunnossa Cairnsin alueella kuin Airlie Beachin lähistöllä. Snorklausretkeen kuului pysähdys alueella, jossa viihtyi paljon isoja kaloja. Tosin syykin selvisi aika pian, kun oppaat alkoivat heitellä kalanruokaa veteen. Olihan se ihan hauska kokemus uida kymmenien kalojen viuhuessa ihan silmien edessä, mutta itse arvostan enemmän aidompia luontoelämyksiä, joita ei voi etukäteen suunnitella.

Cairnsin sukellusretkeen sisältyi varusteet, kolme sukellusta ja oikein hyvä lounas ja se maksoi noin 170 euroa per nuppi. Australiassa sukeltaminen on kallista ja siksi teimmekin sitä vain yhden päiväretken verran. En kyllä olisi enempää jaksanutkaan, koska voimat alkoivat olla aika lopussa tuossa vaiheessa reissua. Kun olimme Moorealla nähneet ja kokeneet jo niin upeita elämyksiä veden alla, niin sukellukset ja snorklaukset Isolla valliriutalla olivat hienoisia pettymyksiä. Näimme kyllä paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita pieniä vesieläimiä. Mutta esimerkiksi kilpikonnia emme nähneet yhtään ja riuttahainkin vain vilaukselta. Ehkä odotin liikaa tai sitten satuimme vain vääriin paikkoihin väärään aikaan. Sitä, kun ei koskaan voi tietää, mitä pinnan alla odottaa sinne hypätessä. Se on sukeltamisen kiehtova, mutta välillä turhauttava puoli.

 

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pääsin nyt vihdoin ja viimein sukeltamaan Isolla valliriutalla. 2006 vuonna kun se jäi kokematta, koska olin flunssan kourissa. Nyt se on ainakin tehty, koska mitään takeita ei ikävä kyllä siitä ole, että Iso valliriutta säilyisi myös tulevina vuosikymmeninä elossa. Suuri osa sen koralleista on jo kuollut ja loputkin ovat haalistuneet merkittävästi. Toivon todella, että tuo hämmästyttävän suuri ekosysteemi säilyisi hengissä vielä tulevillekin sukupolville. 

Löytyykö lukijoista muita, joiden sydän sykkii vedenalaiselle maailmalle? :)

Viihtyisä Townsville ja kiehtova Magnetic Island

Matkustus on ollut tänä viikonloppuna taas vahvasti läsnä elämässäni. Perjantaina kävin Matkamessuilla imemässä uusia ideoita ja innostusta reissaamiseen. Viime vuonna olin töissä messuilla Olympian pisteellä, mutta tänä vuonna ehdin taas rauhassa kiertää messuilla. Mitään matkaa ei kuitenkaan tullut varattua, ainakaan vielä. Lauantaina puolestaan harrastin aikamatkustusta, kun näin pitkästä aikaa kahta lapsuudenystävääni, joiden kanssa meillä oli hyvin kiinteä trio etenkin ala-asteella. Oli kyllä niin hauskaa ja sai nauraa kyyneleet silmissä koko päivän. On ihan mielettömän hienoa, että elämässä on säilynyt edes muutamia ystäviä lapsuudesta asti, joiden kanssa juttu jatkuu luontevasti, vaikka ei nähtäisi pitkiin aikoihin. Tänään taas harrastin kotimaan matkailua, kun ajelin käymään kummipojan perheen luokse Naantaliin upeassa talvisäässä. Tämä reissupainotteinen viikonloppu onkin hyvä päättä vielä matkapostaukseen, joka sijoittuu edelleen Australian paahtavan auringon alle.

Yövyimme Airlie Beachilla kolme yötä ja jatkoimme sen jälkeen matkaa Townsvilleen, joka päätyi pysähdyspaikaksemme täysin sattumanvaraisesti. En ollut kuullut tai lukenut Townsvillesta ennestään mitään muuta kuin sen, että sen edustalla sijaitsee Magnetic Island, jossa saattaa nähdä koaloja luonnossa. Lisäksi se sijaitsi sopivasti Airlie Beachin ja Cairnsin puolivälissä. Kun sitten saavuimme perille Townsvilleen, saimme yllättyä iloisesti. Kuvittelin paikan mielessäni pikkukyläksi, jonka ainoa näkemisen arvoinen asia olisi sen edustalla sijaitseva saari. Vasta perillä minulle selvisi, että kyseessä on Pohjois-Australian suurin kaupunki, jossa asuu yli 160 000 asukasta. 

Kaupunki on perustettu jo vuonna 1864, mikä näkyi ilahduttavasti myös Townsvillen arkkitehtuurissa. Kauniita vanhoja rakennuksia oli yllättävän paljon ja muutenkin kaupunki oli todella viihtyisän oloinen. Se oli kuitenkin ainakin vierailumme aikaan myös todella hiljainen ja rauhallinen, mikä oli mukavaa vaihtelua suurempien kaupunkien jälkeen. Lämpötilan keikkuessa lähempänä neljääkymmentä astetta jäi meidän kaupunkikierros aika lyhyeen ja siirryimme ilmastoituihin sisätiloihin. Townsvillessa oli myös paljon hyviä kahviloita ja ravintoloita.

Tosiaan kaupungin edustalla sijaitsee Magnetic Island, jonne pääsee vajaassa puolessa tunnissa lautalla, joka kulkee aamusta myöhäiseen iltaan. Alunperin olimme suunnitelleet tutustuvamme saareen kävellen ja bussilla, mutta totesimme pian, että auton vuokraamalla ehtisimme nähdä paljon enemmän. Ajoimme lauttarannasta aluksi saaren toiselle puolelle Horseshoe Bayhin, jossa makoilimme lähes tyhjällä rannalla ja söimme retkievästä. Sen jälkeen ajoimme pienemmälle rannalle Alma Bayhin, jossa viihdyimme pidemmän aikaa uiden ja rantaelämästä nauttien. Keskipäivän pahimman paahteen loppuessa lähdimme kävelemään saarella sijaitseville ensimmäisen maailmansodan aikaisille linnoituksille.

Linnoitukset sijaitsevat alueella, jossa myös suurin osa saaren koalapopulaatiosta asustelee, joten tuijotimme niskat väärinä puiden latvuksiin toiveissamme nähdä edes pieni vilaus koalasta. Kävelimme ja kävelimme ja mitään ei näkynyt tai kuulunut. Kunnes yhtäkkiä aivan jalkojemme juuresta kuului ääntä. Käänsimme katseen puiden latvoista maahan ja siellä hän istui. Suloinen koala aivan vieressämme tapittaen suoraan meitä. Tuossa hetkessä oli jotain todella ainutlaatuista ja muistan sen varmasti aina. Aina ei siis kannata tuijotella pelkästään latvuksiin koaloja bongatessa.

Itse linnoitukset ja tykkiasemat eivät minua niinkään kiinnostaneet (toisin kuin miestä), mutta maisemat rakennuksista olivat kerrassaan upeat ympäri saarta ja merta. Auringon alkaessa lähestyä laskuaan lähdimme kävelemään takaisin autolle ilman ollen edelleen hiostavan kuuma. Pituutta kävelyllä on nelisen kilometriä ja siihen kannattaa varata aikaa 1,5-2 tuntia. Itse en tekisi kävelyä keskipäivällä, mutta suurin osa näytti niin tekevän. En kyllä tiedä miten, koska vielä neljänkin jälkeen hiki virtasi ja vettä kului todella paljon.

Auringonlaskua ajoimme ihailemaan Armand Waylle, josta oli hienot näkymät merelle ja Geoffrey Bayhin. Syy, miksi valitsimme katselupaikaksi juuri tuon, oli tien päässä sijaitsevat suuret kiviröykkiöt. Niissä nimittäin asustelee rock wallabien yhteisö, jotka uskaltautuvat ulos piiloistaan aina auringonlaskun aikaan. Nuo ovat siis vähän kuin minikenguruita ja ihan ylisöpöjä. Ikävä kyllä niistä oli myös erittäin vaikea saada kuvaa hämärässä, koska ne eivät tulleet kovin lähelle ihmistä.

Auringon laskettua palautimme auton vuokraamoon ja lähdimme lautalla takaisin Townsvilleen. Sekä Townsville että Magnetic Island yllättivät todella positiivisesti ja harmitti, ettei meillä ollut enemmän aikaa tutustua niihin. Kauniita rakennuksia, upeaa luontoa, rauhallisia rantoja, ihania eläimiä, auringonpaistetta ja hyvää ruokaa. Eli kaikkea, mitä ainakin minä haluan matkoiltani.

2019 - Kohti parempia valintoja

Uudenvuodenlupaukset eivät ole oikein koskaan olleet minun juttuni. Kuitenkin minusta on hauskaa ja mielenkiintoista aina vuoden alussa pohtia, millaisia asioita tuleva vuosi saattaa tuoda elämääni ja asettaa itselleni edes jonkinlaisia tavoitteita. Viime vuosi oli siitä ainutlaatuinen, että se piti sisällään monia suuria elämäntapahtumia, kuten muuton, opiskelupaikan saamisen, häät ja maailmanympärimatkan. Lähes nuo kaikki tapahtumat olivat jo vuoden alussa tiedossani. 

Nyt vuoden 2019 alussa minulla ei ole hajuakaan, mitä kaikkea tämä vuosi tulee sisältämään. Ennustan kuitenkin, että se tulee olemaan tavallista kiireisempi, kun aloitan taas päätoimisen opiskelun ja yritän työskennellä siinä sivussa. Tavoitteenani on suorittaa suurin osa yhteisöpedagogin opinnoista tämän vuoden aikana, mikä on varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Toivon myös, että yleinen vire pysyisi tänäkin vuonna positiivisena ja vuosi toisi tullessaan paljon mielenkiintoisia asioita ja onnellisia hetkiä.

Kiertäessäni maapalloa loppuvuodesta minulla oli aikaa pysähtyä miettimään elämääni oikein kunnolla. Mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän myös ahdistuin. Ahdistuin, koska ymmärsin, että ne asiat, joista nautin eniten, ovat myös niitä, jotka kuormittavat maapalloamme eniten. Ja tuon ahdistuksen myötä pintaan nousi ajatus siitä, mistä asioista olisin valmis luopumaan upean kotiplaneettamme hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

Syntilistani on pitkä ja en edes odota, että pystyisin muuttamaan kaikkia tottumuksiani paremmiksi silmänräpäyksessä. Joka tapauksessa haluan omistaa vuoden 2019 paremmille valinnoille ja elämäntavoille. Valitsin tälle vuodelle neljä suurempaa kokonaisuutta, joissa minulla on selkeästi parantamisen varaa. Niistä monet on myös listattu WWF:n suomalaisten vaikuttavimmiksi ilmastoteoiksi. Mitä kaikkea tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Matkustus

Ennen blogin aloittamista matkustin 1-3 kertaa vuodessa, josta kertyi maksimissaan kuusi lentoa vuoteen. Laskin kaikki blogin aikaiset lentoni yhteen lähes kuuden vuoden ajalta ja järkytyin niiden määrästä. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen lentänyt keskimäärin 11 lentoa vuodessa. Se on tuplasti enemmän kuin ennen blogia. Niiden lentojen ansioista olen saanut kokea monia elämäni hienoimmista hetkistä, oppinut uskomattoman  paljon maailmasta ja itsestäni, mutta myös aiheuttanut järkyttävät määrät hiilidioksidipäästöjä. Koen ehkä myös, että matkoilla olen täyttänyt jonkinlaista tyhjiötä elämässäni. Sinkkuaikoina matkat olivat yksi iso osa itsetunnon nostatusta ja muistuttivat siitä, miten upeita asioita elämässä voi kokea myös ilman kumppania. Viimeisen kahden vuoden aikana taas olen viettänyt paljon aikaa maailmalla, koska koti on tuntunut niin tyhjältä ja jopa ahdistavalta paikalta Mindin kuoleman jälkeen. Nyt vasta koti alkaa tuntua taas sellaiselta paikalta, jossa haluan todella viettää aikaa.

Tavoitteeni on tästä vuodesta lähtien palata matkustustahtiin ennen blogia eli lentää ihan maksimissaan kuusi lentoa vuodessa. Lisäksi aloitin lentopäästöjeni kompensoimisen hyvittämällä kaikkien viime vuoden lentojeni aiheuttamia päästöjä YK:n Climate Neutral Now palvelun kautta. Ja tätä aion jatkaa myös kaikkien tulevien lentojen kohdalla. Kotimaan lentämisen pyrin lopettamaan kokonaan ja lisäämään junamatkustusta. Myös autoilua pyrin vähentämään entisestään, etenkin lyhyillä matkoilla. Kävelyä ja pyöräilyä haluan lisätä huomattavasti. Kotimaan matkailua haluan ehdottomasti suosia enemmän. Minulla ei ole tälle vuodelle tiedossa vielä yhtäkään matkaa, mikä on minulle epätyypillistä, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Nyt on aika keskittyä täysillä arkeen pitkän loman jälkeen. Ja yleensä niitä reissujakin aina jostain ilmaantuu.

Ruoka

Tiedän varmasti, että minusta ei olisi vegaaniksi. Siksi en siihen myöskään pyri. Tavoitteenani on kuitenkin tämän vuoden aikana lisätä kasvisruuan määrä arjessani huomattavasti. Minulle se tarkoittaa sitä, että vähintään kaksi päivää viikossa ovat täysin lihattomia. Pyrin myös vähentämään ja korvaamaan ainakin osan maitotuotteista kasvipohjaisilla tuotteilla. Punaisen lihan syömisen haluan saada minimiin ja lisätä kotimaisten kalojen syöntiä. Lisäksi haluan suosia luomu- ja lähituotteita sekä vähentää hävikkiruuan määrää.

Tavaroiden ja vaatteiden kulutus

Kun katson ympärilleni, näen kodin täynnä tavaraa. Suurin osa minulle tärkeitä ja rakkaita asioita, mutta myös paljon sellaista, mille ei enää ole tarvetta. Tämän vuoden aikana haluan päästä lähemmäksi tilannetta, jossa kaikki omistamani tavarat olisivat minulle hyödyllisiä tai tuottaisivat iloa. Sen lisäksi haluan välttää heräteostoksia ja tehdä hankintoja ainoastaan tarpeeseen. Haluan tavaran sijaan panostaa elämyksiin, kokemuksiin, palveluihin ja ravintolaruokaan.

Etenkin vaatteiden suhteen aion suorittaa isomman inventaarion. Haastan itseni elämään vuoden ajan kapselivaatekaapilla, joka koostuu 23:sta vaatteesta. Saan vaihtaa vaatekaapin sisällön jokaisen vuodenajan lopussa (kolmen kuukauden välein) ja valita uudet 23 vaatetta vaatevarastostani. Täten toivon löytäväni ne vaatteet, joita todella käytän ja tarvitsen ja pystyväni luopumaan niistä, jotka vuodesta toiseen ainostaan täyttävät vaatehuoneeni hyllyjä. 

Sähkö, lämmitys ja vesi

Olen aina ollut valopoliisi, mutta mieheni taas ei. Etenkin tässä nykyisessä isommassa kodissa koen tärkeäksi, etteivät valot pala tyhjässä huoneessa. Niinpä kuljen jatkuvasti miehen perässä sammuttamassa valoja. Sähkösopimuksen halusin ottaa nykyiseen kotiimme Vihreän Älyenergian kautta, joka tuottaa fossiilivapata energiaa, missä ei käytetä ollenkaan fossiilisia polttoaineita. Energia tuotetaan vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla, jolloin hiilidioksidipäästöjä on minimimäärä. Sisälämpötila on meillä aina noin 21 astetta, välillä pitää laittaa villasukkaa jalkaan, mutta se on vaan mukavaa näin talviaikaa. Jos mieheni pitää valojen sytyttelystä, niin minä taas rakastan pitkiä ja kuumia suihkuja. Tänä vuonna haluan kuitenkin vähentää myös niitä ja muutenkin turhaa vedenkulutusta. Muutaman pitkän suihkuhetken haluan kuitenkin edelleen sallia itselleni kuukausittain.

Sellaisia tavoitteita tähän vuoteen. Olisi kiva kuulla, millaisia tavoitteita tai lupauksia te muut olette tehneet vuodelle 2019? :)

Rentoa rantaelämää Noosa Headsissa ja Whitsunday Islandilla

Tällä viikolla arki on oikein kunnolla lävähtänyt kasvoille superpitkän loman jälkeen. Olen aloitellut yhteisöpedagogin opintojani Humanistiseen ammattikorkeakouluun, joita pitäisi kevään aikana saada suoritettua 55 opintopistettä. En vaan yhtään tiedä miten. Ja tietysti onnistuin myös heti kättelyssä saamaan itselleni ihan kunnon flunssan kuumeineen ja yskäkohtauksineen, joka tietysti auttaa opiskeluintoa entisestään. Koska todellisuus ahdistaa tällä hetkellä ehkä hieman, ajattelin paeta sitä vielä hetkeksi Australian auringon lämpöön matkamuistelujen muodossa.

Sydneystä lensimme Queenslandiin Sunshine Coastille, koska muuten olisimme viettäneet lähes koko kolme viikkoa bussissa istuen. Australiassa välimatkat ovat käsittämättömän pitkiä ja moni kartalla lyhyeltä näyttävä matka saattaa olla lähemmäs tuhat kilometriä. Sen takia päädyimme ostamaan myös yhden maan sisäisen lennon. Emme yöpyneet Sunshine Coastilla, vaan jatkoimme siitä matkaa pienempään Noosa Headsiin, jossa meitä odotti viihtyisä Airbnb-asunto.

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia näille päiville, koska tarkoituksena oli vähän hidastaa tahtia hektisten suurkaupunkien jälkeen. Nautimme auringosta, lämmöstä ja uimisesta ihanan virkistävässä meressä ja Noosa Riverissa, jonka rannalla oli toinen toistaan isompia taloja. Noosa Heads oli sopivan pieni paikka, josta löytyi kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kuten meksikolainen ravintola, josta sai jättimäisiä mansikkamargaritoja :D)

Viimeisenä päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme sillä lähialueita. Sää oli poikkeuksellisen pilvinen, mikä mahdollisti myös muun kuin vesiliikunnan. Niinpä teimme pienen vaelluksen Noosa National Parkissa. Rantaa pitkin kulkeva reitti kulki välillä upeissa metsämaisemissa ja välillä siltä taas avautuivat kauniit maisemat lähes autioille rannoille. Kävelimme Fairy Poolseille asti, josta olin nähnyt upeita Instagram-kuvia ja tarkoituksenamme oli pulahtaa niissä. Todellisuus olikin aivan toinen, kun paikalla oli vain yksi "allas", johon aallot tyrskysivät täysillä ja joka oli täynnä turisteja. Niinpä palasimme takaisin ja siirsimme uimaretkemme toiseen paikkaan.

Noosa Headsista matkamme jatkui 15 tunnin bussimatkalla Airlie Beachille, mikä oli taas aikamoista tuskaa. Lohtua toi se, että tiesin loppujen bussimatkojen olevan huomattavasti lyhyempiä. Saavuimme Airlie Beachille kymmenen aikaan aamulla ja ihanaksi yllätykseksi meidän majoitus odotti jo valmiina, kun saavuimme Martinique Whitsundayhin. Meillä oli todella iso ja viihtyisä huoneisto, jossa oli parveke merinäköalalla. Parasta oli kuitenkin upea infinity pool, josta oli hienot näkymät yli Airlie Beachin, kiitos majapaikan korkean sijainnin. Tämä kuitenkin aiheutti myös hieman tuskan hikeä, kun oli aika lähteä ostoksille alas mäeltä ja kivuta se ylös lähes 40 asteen lämmössä. Sen takia vietimmekin lähes kaiken ajan nauttien majoituksestamme ja etenkin sen uima-ja porealtaasta, joissa saimme lillua lähes aina kahdestaan.

Airlie Beachilla kävin jo vuonna 2006 kielikurssin aikana, joten se oli minulle paikkana ennestään tuttu. Sen takia tiesin myös, että itse Airlie Beach ei ole kummoinen paikka, mutta se toimii porttina upeille luonto- ja rantaelämyksille. Sen takia varasimme yhdelle päivälle veneretken, jossa yhdistyi snorklaus, hienot maisemat ja upeat rannat. Snorklauksesta kertoilen enemmän omassa postauksessaan ja nyt keskityn vain upeisiin Whitsundayn saariin.

Vaikka ilma oli sumea (todennäköisesti läheisistä maastopaloista johtuen) mykistivät saaren rannat kauneudellaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja hiekka valkoisinta, jota olen koskaan nähnyt. Oli ihanaa vain lillua matalassa vedessä ja nauttia siitä kaikesta kauneudesta. Etenkin, kun tiesi, että vaihtoehtona olisi "nauttia" marraskuusta Suomessa. Koko tuo paikka tuntui jotenkin aivan epätodelliselta. Välillä tosin oli noustava vedestä pelastamaan tavaroitamme, jotka olivat kerta toisensa jälkeen jäämässä vuoroveden alle. 

Vaikka saarille tehdään paljon turistiretkiä, oli rannalla sopivan väljää ja omaa tilaa oli ihan tarpeeksi. Saarille tehdään myös useamman päivän kestäviä purjehduksia, mitkä ovat varmasti myös ihania elämyksiä. Meidän aikatauluun (ja budjettiin) sopi kuitenkin paremmin tällainen päiväretki, jossa kerkesi nähdä ja kokea sopivan paljon. Retki maksoi noin sata euroa per henki ja sisälsi snorklausvälineiden lisäksi monipuolisen buffetlounaan ja kuljetukset majapaikasta satamaan ja takaisin (joiden aikana meitä viihdytti hieman maanisesti vitsiä heittävä, mutta juuri siksi niin hauska kuski). Jos oikein muistan, niin kyseinen firma taisi olla nimeltään Red Cat Adventures.

Kyllä kelpaisi pulahtaa noihin vesiin tälläkin hetkellä. Sauna ja suklaa toimikoot tänään noiden paratiisirantojen korvikkeena. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Great Ocean Road ja Australian suloisia eläimiä

Hyvää uutta vuotta kaikille! :) Ennen katsetta tulevaisuuteen palataan vielä viime vuoden puolelle maailmanympärimatkamme viimeisille osuuksille Australiaan. Minulle ehdottomasti tärkein syy aloittaa Australian seikkailumme Melbournesta oli se, että sieltä käsin oli mahdollista tehdä päiväretki Great Ocean Roadille. Olin jo pidempään ihaillut kuvia tuon Victorian rannikkoa kulkevan 400 kilometriä pitkän maisematien varrelta, joten sinne oli päästävä tiukasta aikataulustamme huolimatta.

Koska mies oli tässä vaiheessa jo kaikesta ajamisesta aika uuvuksissa ja meillä oli ainoastaan yksi päivä varattuna Great Ocean Roadille, päätimme suosiolla ottaa valmiin päiväretken reitille Wild Wombat Escape Toursin kautta. Matkaan lähdimme jo ennen seitsemää aamulla välttääkseemme Melbournen keskustan aamuruuhkan. Matkaa taitoimme pienessä kahdentoista hengen ryhmässä mukavan oppaamme Chrisin kertoessa sopivasti faktaa ja fiktiota ohikiitävistä paikoista ja maisemista. Juuri tuolle päivälle osui vielä ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, jolloin maisemat pääsivät todella oikeuksiinsa. 

Matkalla tien päänähtävyydelle eli Kahdelletoista Apostolille teimme muutamia pysähdyksiä maisemien ja eläinten bongaamista varten. Teimme myös lyhyet kävelyt kauniille Split Point Lighthouselle ja halki vehreän sademetsän. Retkilounaan jälkeen jatkoimme ajelua vaihtelevissa maisemissa ja lopulta saavuimme Kahdentoista Apostolin luokse. Kyseessä on siis upea kalkkikivimuodostelma, joka koostuu useammasta merestä nousevasta kivestä. Kahtatoista niitä ei ole koskaan ollutkaan ja meri tietysti kuluttaa jäljellä olevia jatkuvasti aalloillaan.

Twelve Apostles on Great Ocean Roadin suosituin nähävyys, mikä näkyi myös turistien määrissä. Tien varrelta löytyy kuitenkin myös muita upeita kallikivimuodostumia, jotka kannattaa käydä katsastamassa samalla reissulla. Ainakin The Razorback, Island Arch, Loch ja Gorge sekä London Bridge olivat todella näkemisen arvoiset

Great Ocean Road oli todella upea kokemus ja jälkikäteen harmittaa ainoastaan se, ettei sille ollut enemmän aikaa. Sen maisemia, luontoa, eläimistöä ja pikkukyliä ihastellen olisi helposti saanut kulumaan kokonaisen viikon. Mutta tuollaisella kahdentoista tunnin päiväretkelläkin ehti nähdä yllättävän paljon, vaikka suurin osa ajasta kuluikin autossa istumiseen.

Tuon päivän aikana teimme myös Australian ensimmäiset eläinbongaukset. Kenguruita pysähdyimme tarkkailemaan paikallisen golfkentän reunalle ja näimme myös yhden puussa nukkuvan koalan sekä erilaisia lintuja.

Australian suloisiin eläimiin tutustumista jatkoimme Sydneyssä, jossa vietimme yhden päivän Featherdale Wildlife Parkissa. Puistossa pääsi seuraamaan kenguruita, koaloja ja monia muita eläimiä aivan lähietäisyydeltä. Puistossa on ainoastaan Australian luonnossa eläviä lajeja aina vompateista krokotiileihin ja emuista pingviineihin.

 

Liput puistoon maksoivat 32 Australian dollaria per aikuinen. Eläimillä vaikutti olevan puistossa hyvät oltavat ja siellä oli myös mukavan vähän ihmisiä verrattuna esimerkiksi keskustan Taronga Zoohon, jossa kävin edellisellä Sydneyn vierailullani. Tietysti kulkeminen puistoon kesti pidempään, koska se sijaitsee kauempana keskustasta juna- ja bussimatkan päässä. Mutta kaiken kaikkiaan voin suositella Featherdalea, jos haluaa saada hyvän kokonaiskatsauksen Australian upeaan eläimistöön.

Monta kertaa Australiassa mietin, miksei Suomessakin voisi olla kaikkia suloisia ja mielenkiintoisia eläimiä, joita näkisi ihan arkisilla kävelylenkeillä. Toisaalta olen ihan onnellinen, että kaikki  Australian myrkkykäärmeet ja -hämähäkit, meduusat, hait ja krokotiilit eivät ole luonnossamme. Mutta yhden koalan olisin voinut ottaa mukaan, ne ovat vain niin käsittämättömän söpöjä otuksia <3

Ihan hassua, kun tuntuu, että tuosta kaikesta olisi jo kulunut ikuisuus, kun sitä on jo niin vahvasti takaisin täällä Suomen elämässä. Reissussa tuntui, ettei Suomeen paluu koita koskaan ja nyt taas siltä, että tapahtuiko tuo kaikki todella meille. Onneksi täällä blogissa pääsee palaamaan tuon upean matkan tunnelmiin vielä monta kertaa. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)