Vuonoristeily utuisella Milford Soundilla

Reissua on enää jäljellä reilu viikko, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Blogi on hiljentynyt merkittävästi, koska minulla meni lopullisesti hermo tähän kännykällä bloggaamiseen. Kaksi kuukautta jaksoin, mutta nyt olen halunnut vain keskittyä nauttimaan loppumatkasta ilman paineita blogin päivittämisestä. Kyllä sitä ehtii sitten kotonakin kirjoitella, pelkkä ajatus tietokoneesta tuntuu tällä hetkellä luksukselta. Mutta nyt palataan taas hetki ajassa taaksepäin, Uuden-Seelannin Eteläsaarelle ja mystisen kauniille Milford Soudille, joka oli ehdottomasti yksi Eteläsaaren upeimmista paikoista. 

Jo pelkkä ajomatka vuonolle oli todellinen elämys halki jylhien vuoristomaisemien. Kun pysähdyimme kuvaamaan maisemia, saimme myös tehdä tuttavuutta vuoristopapukaija keojen kanssa, jotka olivat kyllä ehkä hulluimpia lintuja ikinä. Keat olivat todella kesyjä ja yrittivät jatkuvasti tunkea autoihin, varastaa ruokaa ja yksi niistä jopa kulki liikkuvan auton katolla pitkän matkaa. Hassuja tapauksia. 

Olimme ostaneet etukäteen liput vuonoristeilylle, joka lähti kolmen aikaan. Paketti sisälsi parin tunnin opastetun risteilyn, kierroksen vedenalaisessa observatoriossa ja retkilounaan. Tuollainen retki maksoi 80 Uuden-Seelannin dollaria eli noin viisikymmentä euroa. Risteilyitä löytyy paljon eri hintaisia ja sellaiselle kannattaa ehdottomasti lähteä, muuten tuosta upeasta vuonosta näkee vain murto-osan.

Milford Soundilla on vuodessa lähes kaksisataa sadepäivää, joten voimme laskea itsemme onnekkaiksi, kun saimme nauttia koko risteilyn ajan sateettomuudesta. Ilma oli mystisen utuinen ja melko tuulinen. Mukaan kannattaa siis ehdottomasti ottaa paljon tuulen ja sateen pitävää vaatetta.

Kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle, se on oikeasti vielä paljon upeampi. Vesiputousten ystävälle se on todellinen paratiisi, kun lukuisat putoukset virtaavat vehreitä vuorenseinämiä pitkin vuonon syvyyksiin. Hyvällä tuurilla risteilyllä voi myös bongata hylkeitä ja suloisia sinipingviinejä.

Oli myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan pinnan alle vedenalaisessa observatoriossa, jossa näimme mm. harvinaista mustaa korallia (joka on oikeasti valkoista ), paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä.  

Lopulta oli aika palata takaisin rantaan ja siirtyä yöpymään retkeilyalueelle automme takakonttiin. Seuraavana päivänä saimme sitten kokea sitä Milford Soundin sadetta, kun lähdimme ajamaan takaisin kohti Te Anauta. Vuorien rinteet olivat täynnä vesiputouksia ja näky oli ihan uskomaton. Milford Sound on kyllä todellakin upea kohde, millä tahansa säällä, kunhan on varustautunut tarpeeksi hyvin. 

Teimme pikaisen kävelyn pauhaavalle  Chasmin vesiputoukselle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Te Anauhun, jossa vietimme seuraavat kaksi yötä. Sää oli ikävä kyllä vierailumme aikana hyvin sateinen, joten päivät kuluivat pitkälti auton takakontissa sarjoja katsellen. Teimme yhden lyhyen kävelyn ja vierailimme Te Anaun lintutarhassa, jossa oli paljon Uuden-Seelannin alkuperäislintuja. Ja minä pääsin myös vihdoin silittämään suloisia karitsoja, joita olin ihastellut kymmeniä kertoja auton ikkunasta <3 

Mutta tosiaan, jos jäi vielä kaiken hehkutuksen jälkeen epäselväksi, niin ehdottomasti suosittelen risteilyä Milford Soundilla, kerrassaan mykistävän kaunis paikka.