Terveisiä Tahitilta, jonne palasimme Moorealta torstaina. Asumme täälläkin Airbnb-asunnossa, joka on ihan uskomattoman siisti ja hieno jättipihoineen ja uima-altaineen. Asunnon omistaja on myös ihan äärettömän mukava. Hän muun muassa haki meidät lauttarannasta, vei meidät ruokakauppaan, tarjosi meille ateriat mäkkärissä ja antoi meille vielä tuoreita hedelmiä puutarhastaan. Ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on täällä ihan hämmentävää.
Olemme viettäneet viikonlopun kämpällä rentoutuen ja matkasuunnitelmia tehden. Reissun alussa jouduimme kuluttamaan aikaa Papeetessa, joka ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, joten olemme mieluummin keskittyneet keräämään voimia Uuden-Seelannin roadtripille ja rapsutelleet asunnon omistajan suloista koiraa, joka on lähes muuttanut meille. Täällä on myös ollut aikaa pysähtyä miettimään tätä matkaa ja elämää ylipäätään, mikä tekee välillä tosi hyvää.
Toisaalta tuntuu, että olemme olleet reissussa jo ikuisuuden ja kaikki kotiasiat tuntuvat hyvin kaukaisilta. Reiluun kuukauteen on mahtunut ihan mieletön määrä kokemuksia ja tapahtumia kolmessa eri maassa. Siksi tuntuukin ihan hullulta, että meillä on matkaa edessä vielä melkein kaksi kuukautta. Vaikka paljon on jo takana, niin ihan hirveästi on myös vielä edessä. Onneksi tämä kahden viikon rentoutuminen tropiikissa on tehnyt tehtävänsä ja olo on taas paljon energisempi kuin tänne tullessa. Vaikka tänne olisi ihanaa jäädä, niin mielenkiinnolla odotan myös Uuden-Seelannin seikkailuja. Kanadan karavaanarielämän ryytymisen jälkeen, olemme suosiolla varanneet myös majapaikkoja matkan varrelle, jotta emme joudu nukkumaan koko kuukautta auton takaosassa.
Jotenkin aina, kun olen kaukana kotoa, alan hirveästi miettiä elämääni Suomessa ja mitä kaikkea haluan siinä muuttaa tai saavuttaa. Tämä matka ei ole siinä poikkeus. Mielessä ovat pyörineet niin opiskelu- ja työasiat, elämäntavat, perheasiat, ihmissuhteet, toiveet, haaveet ja unelmat. Mihin kaikkeen sitä haluaa tässä yhdessä ja ainutlaatuisessa elämässään panostaa ja mitä saavuttaa? Ehkä ne asiat selkiytyvät minulle vielä tämän matkan aikana. Huomenna reissussamme kääntyy jälleen uusi lehti, kun lennämme Aucklandiin. Saa nähdä, mitä kaikkea Uusi-Seelanti tuo eteemme.
Olemme viettäneet viikonlopun kämpällä rentoutuen ja matkasuunnitelmia tehden. Reissun alussa jouduimme kuluttamaan aikaa Papeetessa, joka ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, joten olemme mieluummin keskittyneet keräämään voimia Uuden-Seelannin roadtripille ja rapsutelleet asunnon omistajan suloista koiraa, joka on lähes muuttanut meille. Täällä on myös ollut aikaa pysähtyä miettimään tätä matkaa ja elämää ylipäätään, mikä tekee välillä tosi hyvää.
Toisaalta tuntuu, että olemme olleet reissussa jo ikuisuuden ja kaikki kotiasiat tuntuvat hyvin kaukaisilta. Reiluun kuukauteen on mahtunut ihan mieletön määrä kokemuksia ja tapahtumia kolmessa eri maassa. Siksi tuntuukin ihan hullulta, että meillä on matkaa edessä vielä melkein kaksi kuukautta. Vaikka paljon on jo takana, niin ihan hirveästi on myös vielä edessä. Onneksi tämä kahden viikon rentoutuminen tropiikissa on tehnyt tehtävänsä ja olo on taas paljon energisempi kuin tänne tullessa. Vaikka tänne olisi ihanaa jäädä, niin mielenkiinnolla odotan myös Uuden-Seelannin seikkailuja. Kanadan karavaanarielämän ryytymisen jälkeen, olemme suosiolla varanneet myös majapaikkoja matkan varrelle, jotta emme joudu nukkumaan koko kuukautta auton takaosassa.
Jotenkin aina, kun olen kaukana kotoa, alan hirveästi miettiä elämääni Suomessa ja mitä kaikkea haluan siinä muuttaa tai saavuttaa. Tämä matka ei ole siinä poikkeus. Mielessä ovat pyörineet niin opiskelu- ja työasiat, elämäntavat, perheasiat, ihmissuhteet, toiveet, haaveet ja unelmat. Mihin kaikkeen sitä haluaa tässä yhdessä ja ainutlaatuisessa elämässään panostaa ja mitä saavuttaa? Ehkä ne asiat selkiytyvät minulle vielä tämän matkan aikana. Huomenna reissussamme kääntyy jälleen uusi lehti, kun lennämme Aucklandiin. Saa nähdä, mitä kaikkea Uusi-Seelanti tuo eteemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti