Sivut

tiistai 30. lokakuuta 2018

Luonnonihmeitä, hobitinkoloja ja kuninkaallisia

Päivät juoksevat sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä, etenkään täällä blogissa. Eilen saavuimme jo Eteläsaarelle, jossa seikkailemme seuraavat kaksi viikkoa. Nyt kuitenkin vielä takaisin Pohjoissaarelle, jossa koimme vaikka ja mitä reilussa viikossa. 

Coromandelin niemimaalta ajelimme Rotoruaan, joka on tunnettu geotermisestä toiminnastaan. Alueelta löytyy kuumia lähteitä, geysireitä, kuplivia muta-altaita ja vaikka mitä muuta ihmeellistä. Näihin luonnonihmeisiin tutustuimme lähemmin Te Puian geotermisessä laaksossa. Samalla pääsimme myös tutustumaan mielenkiintoiseen maorikulttuuriin esitysten ja käsitöiden kautta. Puistossa oli myös mahdollista nähdä kiwi-lintuja. Te Puia oli mielestäni hyvä kokonaisuus, jossa sai käsityksen Rotoruan alueen keskeisimmistä osa-alueista yhdessä päivässä. 


Myöhemmin iltapäivällä teimme vielä lyhyen kävelyn Rotoruan keskustassa. Kaupungit ja rakennukset täällä Uudessa-Seelannissa ovat pääosin todella tylsiä ja rumia, joten keskityimme kulkemaan puistoissa, joissa ihastelimme kevään kaunista kukkaloistoa.


Seuraavaksi matkamme jatkui Matamataan, missä sijaitsee Hobbiton, jossa on kuvattu Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti-elokuvat. Teimme kuvausalueella kolmen tunnin kierroksen, joka sisälsi runsaan ja monipuolisen lounaan. Kierroksen päätteeksi  saimme vielä nauttia Vihreän Lohikäärmeen herkullisista juomista,  jotka myös kuuluivat hintaan.  Kierros oli  mielenkiintoinen ja hobitinkolot suloisia vehreän luonnon keskellä. Kierroksen järkyttävin tieto oli se, että neljäkymmentä prosenttia Hobbitonin kävijöistä ei ole nähnyt yhtään siellä kuvattua elokuvaa. 


Hobittilasta ajoimme vielä yöksi Waitomoon, jonka kiiltomatoluoliin lähdimme tutustumaan seuraavana päivänä. Ostimme liput Spellbound Glowworm & Cavesin retkelle, jonka osallistujamäärä on maksimissaan kaksitoista henkilöä. Retket tehdään myös yksityisissä luolissa, joissa oli ainoastaan meidän ryhmä koko retken ajan. Ymmärsin,  että suurin osa retkistä tehdään muutamaan luolaan isoissa ryhmissä, jossa on varmasti vaikeampi keskittyä nauttimaan luolien maagisesta tunnelmasta. Retken aikana kävelimme ja liikuimme veneellä pimeässä luolassa kymmenientuhansien kiiltomatojen loistaessa päämme yläpuolella tähtitaivaan tavoin. Ihan mielettömän upea näky. Toisessa luolassa taas keskityimme enemmän tippukivimuodostelmiin ja alueen geologiseen historiaan asiantuntevan oppaan johdolla. Suosittelen lämpimästi kyseistä firmaa, jos sattuu matkaamaan tuonne päin ja kiiltomadot kiinnostavat.


Seuraavaksi kahdeksi yöksi majoituimme autoomme Uuden-Seelannin suurimman järven, Taupon, rannalle DeBretts Spa Resortin leirintäalueelle. Toisen päivän pidimme täysin lepopäivänä nauttien majapaikkamme geotermisestä kylpylästä ja muutenkin mukavista olosuhteista. Toisena päivänä taas ajoimme vuolaana virtaaville Huka Fallseille, josta jatkoimme Taupon kauniita rantoja pitkin matkaamme Tongariro National Parkiin. Siellä meitä odottikin todellinen vaelluskoitos, johon palaan erikseen omassa postauksessa. 



Viimeiset päivät Pohjoissaarella vietimme Uuden-Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa, joka ei sekään aiheuttanut kaupunkina  suuria riemunkiljahduksia. Iloisen yllätyksen Wellingtoniin toivat kuitenkin Prinssi Harry ja Meghan, jotka sattuivat olemaan kaupungissa juuri samana päivänä kuin mekin. Kun he vielä tulivat tervehtimään ihmisiä juuri sen sotamuseon eteen, jossa mieheni halusi  ehdottomasti käydä, oli meidän päiväohjelma selvä. Tunnin odotus palkittiin, kun Harry ja Meghan kävelivät iloisesti tervehtien ja vilkuttaen aivan läheltämme. Molemmat heistä vaikuttivat todella symppiksiltä ihmisiltä ottaen yleisön ja fanit sydämellisesti huomioon. (toivottavasti video näkyy täällä blogissakin) 
Ihan häkellyttävän paljon mahtui vajaaseen kahteen viikkoon. Niin paljon upeaa luontoa, kauniita maisemia, mielenkiintoisia vierailukohteita, ihania majapaikkoja ja mukavia kohtaamisia. Pohjoissaari nosti riman kyllä todella korkealle, joten saa nähdä, pystyykö Eteläsaari sen ylittämään. Alku on ollut melko sateinen ja harmaa, mutta ehkä se tästä vielä kirkastuu :) 

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Coromandelin niemimaan lumoavaa kauneutta

Vajaa viikko sitten saimme allemme oman avaruusaluksen, Sycorax Shipin, jolla lähdimme ajamaan Aucklandista kohti Coromandelin niemimaata. Maisemat muuttuivat heti vehreän kumpuileviksi ja tiet kapenivat, mitä pidemmälle etenimme niemimaalla. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja Aucklandin harmaus oli enää pelkkä muisto vain. Leiriydyimme kahdeksi yöksi Waikawau Bayn leirintäalueelle, joka oli lähes tyhjä ja josta oli lyhyt kävelymatka kauniille hiekkarannalle. 

Alkuun jaoimme rannan toisen pariskunnan kanssa, mutta hyvin pian koko ranta oli autio meitä lukuunottamatta. Kävelimme hiekkarannan melkein päästä päähän ihastellen sen kauniita maisemia, simpukoita, erilaisia lintuja ja laskuveden muodostamia hiekkasaaria. Auringonlaskun jälkeen taivaan valaisivat kuu ja kirkkaana loistavat tähdet, joita olisi voinut ihastella loputtomiin. Lopulta kömmimme automme takaluukkuun nukkumaan ensimmäistä kertaa. 

Seuraavana aamuna heräsimme aikasin ilman ollessa jälleen lämmin ja aurinkoinen. Lähdimme ajamaan yhä edemmäs Coromandelin niemimaata  kapeita, mutkittelevia sorateitä pitkin. Jätimme auton Stony Bayn leirintäalueelle ja jatkoimme matkaa kävellen.
 

Coromandel Coastal Walkway on niemimaalla  kulkeva vaellusreitti, joka on helppokulkuinen ja ainakin tähän aikaan vuodesta se oli myös hyvin rauhallinen. Kuljimme reitistä vain noin puolet, koska meillä ei ollut varmuutta, olisiko reitin toisesta päästä kuljetusta takaisin Stony Bayhin.


Reitti kulki mahtavassa metsässä, joka oli täynnä erilaisia puita ja kasveja. Välillä polku kulki aukeampiin kohtiin,  josta avautuivat upeat näkymät merelle. Kuljimme reittiä reilun tunnin ja pysähdyimme evästauolle kaatuneen puun rungolle, joka oli ihan mahtava taukopaikka. Parasta oli se, että saimme nauttia tuosta ihanasta paikasta ilman muita ihmisiä kuullen ainoastaan lintujen ihmeellisiä ääniä.


Seuraavana päivänä ajoimme Hahein kylään, josta otimme vesitaksin Cathedral Covelle. Ranta ja sen kalliomuodostelmat olivat upeita, mutta muita ihmisiä oli makuuni liikaa. Lähdimmekin melko nopeasti kävelemään takaisin Haheihin, jälleen kerran hienoissa maisemissa. Kävimme pikaisesti myös Hot Water Beachilla, jonne saavuimme liian myöhään, emmekä enää pystyneet kaivamaan omaa lämpöallasta. Illaksi ajoimme vielä Rotoruan, jossa vietimme pari yötä motellissa, jotta emme väsähtäisi autoelämään.  Vaikka olimme yöpyneet vasta kaksi yötä autossa, tuntui ihanalta luksukselta käydä lämpimässä suihkussa ja nukkua kunnon sängyssä.
  

Leirielämä on sujunut tähän asti oikein hyvin, koska sää on ollut lämmin ja aurinkoinen. Sen ansiosta olemme voineet laajentaa reviiriämme auton ulkopuolelle. Riippumatto, heräteostoksemme Tahitin lentokentältä, on jo päässyt käyttöön tarjoten mukavan lekottelupaikan. Lintuja on joka paikassa todella paljon ja olemmekin joutuneet jo käymään sotaa sorsia vastaan, jotka olivat liian innokkaita ruokiamme kohtaan.
Rotoruasta ja sen jälkeisistä paikoista kirjoittelen taas joku toinen kerta. Bloggaaminen alkaa käydä yhä hankalammaksi,  koska sen lisäksi, että teen sitä kännykällä, on kännykästäni nyt myös osittain hajonnut kosketusnäyttö. Tekniikka, elämäni rakkaus, NOT! :D

lauantai 20. lokakuuta 2018

Auckland - Ensikosketus Uuteen-Seelantiin

Lensimme maanantaiaamuna Tahitin lämmöstä Aucklandin kotoisempiin lämpötiloihin. Lento kesti kuusi tuntia, mutta perille saavuimme tiistaina iltapäivällä. Hämmentäviä nämä aikaerot ja vuorokausihyppelyt. 

Tullitarkastus Uuteen-Seelantiin oli hyvin tarkka ja vaelluskengätkin saivat ilmaisen puhdistuksen siinä yhteydessä. Lopulta kuitenkin pääsimme lähtemään huoneistohotelliimme, joka sijaitsi aivan Aucklandin ytimessä. 


Illalla teimme vain lyhyen kävelyn syömään harmaassa säässä ja sen perusteella Auckland ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta tai kauniilta kaupungilta. Paljon moderneja pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita joka kadunkulmassa.


Seuraavana päivänä päätimme kuitenkin antaa Aucklandille mahdollisuuden ja lähteä metsästämään sen kauniita paikkoja ja rakennuksia. Pakkohan niitäkin oli kaupungissa olla. Suuntasimme kävelymme yliopistoalueelle ja sen vieressä sijaitsevaan Albert Parkiin. Alueelta löytyikin aikamoinen kattaus eri aikakausien rakennuksia ja tyylejä.


Kierreltyämme tarpeeksi päätimme karistaa keskustan hälinän ja vilinän ja lähteä lautalla Aucklandin kauneimmaksi kutsuttuun kylään, Devonportiin. Alle vartin lauttamatka kuljetti meidät täysin toiseen todellisuuteen tarjoten samalla hienot näkymät keskustaan.
 

Mount Victorian päältä aukesivat maisemat yli Aucklandin ja siellä pääsi myös tutustumaan maan sotahistoriaan. Koko Devonport oli yhtä ihanaa puutaloidylliä höystettynä värikkäillä yksityiskohdilla.


Jokainen talo oli täynnä kauniita yksityiskohtia ja olisin voinut muuttaa niistä jokaiseen. Devonportissa oli myös paljon kivoja putiikkeja ja viihtyisiä kahviloita. Ihanaa pikkukylän tunnelmaa aivan keskustan vieressä. Suosittelen lämpimästi vierailua Devonportiin, jos on käymässä Aucklandissa.


Aucklandista saimme torstaina allemme avaruusaluksemme, jolla lähdimme ajelemaan kohti Uuden-Seelannin luontoa. Tuosta kertoilen enemmän seuraavassa kirjoituksessa. Sen verran voin paljastaa, että jos Auckland ei vielä ihan saanut kiljumaan riemusta, niin seuraavat päivät kyllä sen tekivät moneen kertaan. Palataan taas :) 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ajatusvirtaa Tahitilla

Terveisiä Tahitilta, jonne palasimme Moorealta  torstaina. Asumme täälläkin Airbnb-asunnossa, joka on ihan uskomattoman siisti ja hieno jättipihoineen ja uima-altaineen. Asunnon omistaja on myös ihan äärettömän mukava. Hän muun muassa haki meidät lauttarannasta, vei meidät ruokakauppaan, tarjosi meille ateriat mäkkärissä ja antoi meille vielä tuoreita hedelmiä puutarhastaan. Ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on täällä ihan hämmentävää.

Olemme viettäneet viikonlopun kämpällä rentoutuen ja matkasuunnitelmia tehden. Reissun alussa jouduimme kuluttamaan  aikaa Papeetessa, joka ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, joten olemme mieluummin keskittyneet keräämään voimia Uuden-Seelannin roadtripille ja rapsutelleet asunnon omistajan suloista koiraa, joka on lähes muuttanut meille. Täällä on myös ollut aikaa pysähtyä miettimään tätä matkaa ja elämää ylipäätään, mikä tekee välillä tosi hyvää.


Toisaalta tuntuu, että olemme olleet reissussa jo ikuisuuden ja kaikki kotiasiat tuntuvat hyvin kaukaisilta. Reiluun kuukauteen on mahtunut ihan mieletön määrä kokemuksia ja tapahtumia kolmessa eri maassa. Siksi tuntuukin ihan hullulta, että meillä on matkaa edessä vielä melkein kaksi kuukautta. Vaikka paljon on jo takana, niin ihan hirveästi on myös vielä edessä. Onneksi tämä kahden viikon rentoutuminen tropiikissa on tehnyt tehtävänsä ja olo on taas paljon energisempi kuin tänne tullessa. Vaikka tänne olisi ihanaa jäädä, niin mielenkiinnolla odotan myös Uuden-Seelannin seikkailuja. Kanadan karavaanarielämän ryytymisen jälkeen, olemme suosiolla varanneet myös majapaikkoja matkan varrelle, jotta emme joudu nukkumaan koko kuukautta auton takaosassa.


Jotenkin aina, kun olen kaukana kotoa, alan hirveästi miettiä elämääni Suomessa ja mitä kaikkea haluan siinä muuttaa tai saavuttaa. Tämä matka ei ole siinä poikkeus. Mielessä ovat pyörineet niin opiskelu- ja työasiat, elämäntavat, perheasiat, ihmissuhteet, toiveet, haaveet ja unelmat. Mihin kaikkeen sitä haluaa tässä yhdessä ja ainutlaatuisessa elämässään panostaa ja mitä saavuttaa?  Ehkä ne asiat selkiytyvät minulle vielä tämän matkan aikana.  Huomenna reissussamme kääntyy jälleen uusi lehti, kun lennämme Aucklandiin. Saa nähdä, mitä kaikkea Uusi-Seelanti tuo eteemme. 

torstai 11. lokakuuta 2018

Paratiisisaari Moorean upea luonto

Vietämme viimeistä päivää Moorealla, jossa kymmenen päivää ovat vierähtäneet ihan huomaamatta. Ensimmäisten päivien aikana olin aivan tajuttoman väsynyt. Jotenkin kuukauden aikana kertynyt reissuväsymys purkautui oikein toen teolla, kun vihdoin pysähdyimme pidemmäksi ajaksi yhteen paikkaan. 

Moorea on yksi Ranskan Polynesian lukuisista saarista ja se on yksi niistä harvoista, jonne on lauttayhteys Tahitilta. Se on myös yleiseltä hintatasoltaan edullisempi kuin esimerkiksi tunnetumpi Bora Bora. Turisteja on melko paljon, mutta ei todellakaan riesaksi asti. Paikalliset puhuvat yllättävän hyvin englantia ja ovat tuhat kertaa ystävällisempiä kuin ranskalaiset. Sää on ollut miellyttävä n aurinkoista tai puolipilvistä ja noin 25-28 astetta lämmintä. Sateita on ollut ajoittain, mutta ne ovat olleet hyvin lyhyitä. Ja mikä luonto täällä onkaan. Vehreänänä kohoavat vuoret, palmujen reunustamat rannat ja turkoosin sävyissä välkehtivä meri.


Kun tokenimme alun väsymyksestä, vuokrasimme auton, koska se on lähes välttämättömyys täällä. Koko saaren kiertää hyväkuntoinen tie, jolle tulee pituutta noin 60 kilometriä. Tie kulkee rannan tuntumassa. Yksi päällystetyistä teistä nousee Belvederen näköalapaikalle, jonne mekin ajoimme yhtenä päivänä. Saman tien varressa pääsee myös tutustumaan saaren historiaan kävelemällä erilaisten palvonta- ja seremoniapaikkojen luokse, jotka sijaitsevat vehreän metsän keskellä.


Belvederen näköalapaikalta aukeavat maisemat Moorean yli aina merelle asti ja sieltä näkyvät myös sen kaksi lahtea Cooks Bay ja Opunohu Bay, joista jälkimmäisen rannalla meidän Airbnb-asunto sijaitsee. Paluumatkalla kävimme vielä ihastelemassa ananaspeltoja, joita on täällä paljon.


Toisena päivänä ajoimme koko saaren ympäri ja teimme vaelluksen viidakon halki Afareaitu Fallsille. Korkeaa kalliota laskeutuva putous oli upea näky, vaikka vettä siinä ei tällä hetkellä ollutkaan kovin paljoa. Kävimme myös virkistäytymässä putouksen alla olevassa altaassa. Luulimme nauttivamme paikasta kahdestaan, kunnes huomasin meidän uimapaikan olevan puoli metrisen ankeriaan reviirillä. 


Tosiaan asumme budjettisyistä Airbnb-asunnossa, vaikka olisivathan ne veden päälle rakennetut bungalowit houkutelleet aika paljon. Kämppä sijaitsee kuitenkin ihan meren rannalla, meidän takapihana toimii koralliriutta värikkäine kaloineen ja maisemat ovat upeat, joten hyvin olemme täällä viihtyneet, vaikka itse asunto onkin aika vaatimaton. Asunnon omistaja asuu itse talon toisessa puolikkaassa ja on aivan älyttömän ystävällinen tyyppi. Hänen firma järjestää myös valasretkiä, johon osallistuimme eilen. Siitä tulikin sitten yksi elämämme parhaista päivistä. 


Maalla emme ole juuri villieläimiä nähneet, mutta kotieläimiä täällä on senkin edessä. Suloisia koiria on joka paikassa, vuohia, lehmiä ja hevosia on melko paljon ja kanoja ja kukkoja tepastelee jatkuvasti kaduilla. Myös muita lintuja on täällä paljon ja minimaalisen pieniä muurahaisia, jotka tunkeutuvat joka paikkaan ruuan perässä. Hyttysiä on ollut jonkin verran, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti.


Veden alla taas on elämää sitäkin enemmän ja siitä olemme päässeet nauttimaan monena päivänä. Moorea on todellinen snorklaajan paratiisi. Kävimme yhtenä päivänä laitesukeltamassa, mutta se on täällä aika kallista ja snorklaten näimme paljon enemmän kuin sukelluksilla.


Pelkästään kahden viime päivän aikana olemme nähneet lukuisia eri kaloja, merimakkaroita, kilpikonnia, sitruuna- ja riuttahaita, keihäsrauskuja, delfiinejä ja ryhävalaita. Niin paljon uskomattomia luontoelämyksiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Moorea tarjosi meille niin paljon enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa. On jotenkin todella haikeaa jättää taakse tämä paratiisi ja jatkaa matkaa taas eteenpäin. Mutta eiköhän edessäkin odota vielä hienoja paikkoja ja elämyksiä. Muutaman päivän vietämme vielä Tahitilla relaten ja matkasuunnitelmia tehden ja ensi viikolla alkaa kuukauden seikkailu Uudessa-Seelannissa. Olemme jo nyt kokeneet niin paljon, että välillä sitä unohtaa, että meillä on vielä kaksi kuukautta reissua edessä. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Riemua ja kauhua Hollywoodin Universal Studioilla

Sitten vielä viimeiset palat Losista, ennen kuin siirryn Moorealle täällä bloginkin puolella. Yhden päivän vietimme tosiaan kokonaan Universal Studioita kierrellen, joka oli ainakin minulle koko vierailun kohokohta. Olen aiemmin käynyt Universal Studioilla Orlandossa ja Singaporessa, mutta odotukset Hollywoodin Studioiden suhteen olivat korkealla, koska olimme kuitenkin elokuvien pääkaupungissa.


Ostimme yhdistelmäliput,  jotka oikeuttivat studioiden kiertämiseen kahdesta eteenpäin iltapäivällä ja sen lisäksi kahteen asti yöllä jatkuvan Halloween Horror Nightin. Ostimme hieman normaalilippuja kalliimmat Express-liput, joilla pääsimme kaikkiin laitteisiin, kierroksiin, esityksiin ja kauhuratoihin erillistä linjaa pitkin. Tämä oli todella kannattava sijoitus, koska normaalit jonot olivat n. 30-45 minuuttia ja me taas pääsimme hyvin vähällä jonottamisella.


Päästyämme sisään suuntasimme ensimmäisenä puiston Harry Potter-maailmaan, joka oli minulle, ikuiselle Potter-fanille, unelmien täyttymys. Alueelta löytyivät monet tutut paikat aina Tylypahkasta Viistokujan ja Tylyahon liikkeisiin.


Tylypahkan sisälle oli rakennettu 3D-vuoristorata, joka kuljetti vauhdikkaasti läpi kirjoista ja elokuvista tuttujen tapahtumien. Alueella oli myynnissä vaikka mitä teemaan liittyvää tavaraa ja herkkuja. Ollivandersilla oli mahdollista päästä seuraamaan taikasauvojen valintaa, kojuissa myytiin kermakaljaa ja Hunajaherttuan hyllyt notkuivat herkuista. Myös Kolmeen luudanvarteen oli mahdollista mennä syömään.


Olisin varmaan saanut kulutettua koko päivän riemuidioottina vain tuossa osassa puistoa, mutta nähtävää oli paljon, minkä takia jatkoimme matkaa Springfieldiin. Siellä kävimme Simpsons-teemaisessa vuoristoradassa, Moen baarissa ja söimme jättimäisen donitsin. 


Yksi päiväkierroksemme kohokohdista oli 45 minuutin kiertoajelu itse elokuvastudioilla, joissa oli nytkin käynnissä elokuvien ja sarjojen kuvauksia. Kierroksen aikana saimme kuulla paljon studioiden historiasta ja elokuvista, näimme lukuisia tunnettujen elokuvien lavasteita, rekvisiittoja ja kuvauspaikkoja sekä pääsimme kokemaan erikoistehosteiden vaikutuksia erilaisissa 3D-elämyksissä.

Päivän vaihtuessa iltaan, muuttuivat Studiot eläväksi kauhumaaksi, jossa pääsi kiertämään kymmenessä eri kauhuelokuvien tai -sarjojen innoittamassa sokkelossa. En ole mikään herkästi pelkäävä ihminen, mutta nuo radat oli toteutettu niin uskomattoman taitavasti, että kuljin koko ajan sydän kurkussa peläten mm. verenhimoisia hulluja, demogorgonia, zombeja, klovneja ja moottorisahamurhaajia. Minkä tahansa nurkan takaa saattoi hyökätä jokin kammotus, joka tuli niin lähelle, että väkisinkin päästi kiljahduksen ja kavahti kauemmas. Minä, joka en yleensä pelkää mitään, roikuin kauhuissani kiinni miehen kädessä ja en edes pystynyt juuri kuvaamaan, koska pelkäsin pudottavani kännykkäni seuraavan hirvityksen kohdalla.


Jokaisen sokkelon jälkeen ajattelin, etten pysty enää menemään seuraavaan, mutta jotenkin siihen adrenaliinin jäi koukkuun. Lopulta kiersimme kuusi kauhurataa, jonka jälkeen jalkamme olivat niin uuvuksissa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä kämpille nukkumaan. Ehdottomasti suosittelen ostamaan tuon yhdistelmälipun, jos on käymässä Studioilla syysaikaan. Vieläkin karmii selkäpiitä, kun muistelen noita hetkiä. 

torstai 4. lokakuuta 2018

Los Angelesia ristiin rastiin

Maanantaina saavuimme uuvuttavan reissaamisen jälkeen Moorealle, jossa olemme vielä viikon. Muutaman päivän relaamisen jälkeen alkaa taas olla sellainen fiilis, että jaksaa tänne blogiinkin jotain kirjoitella (edelleen joudun kirjoittamaan kännykällä, mihin alkaa jo todella mennä hermo!) Nyt kertoilen vähän meidän Los Angelesin visiitistä, missä vietimme neljä päivää viime viikolla.
 

Los Angeles ei kuulunut meidän alkuperäiseen matkasuunnitelmaan  vaan se tuli mukaan kuvioihin olosuhteiden "pakosta". Kanadasta kun ei ole suoria lentoja Tahitille, vaan lennot kulkevat Losin kautta. Niinpä päätimme viettää enkelten kaupungissa muutaman päivän, kun joka tapauksessa sinne lentäisimme.


Asuimme Airbnb-asunnossa, joka sijaitsi yhden korttelin päässä Hollywood Boulevardista ja oli varsin viihtyisä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme bongaamaan tähtiä Walk of Famelle, jota häiritsivät jatkuvat kiertoajeluiden tyrkyttäjät. Suomalaisena sitä vaan kokee tuollaisen jatkuvan keskeyttämisen todella ärsyttävänä ja omaa tilaa loukkaavana asiana.


Kävelyllä katsastimme myös monet muut Hollywoodin maamerkit Kiinalaisesta teatterista Roosevelt hotelliin. Yleinen tunnelma Hollywood Boulevardilla oli hyvin turistinen, melko nuhjuinen ja kodittomia oli kaduilla todella paljon. Aika kaukana siis glamourista. Muutenkin alue oli todella outo kokonaisuus, kun kaikki elämä oli keskittynyt Hollywood Boulevardille ja sitä seuraavat kadut olivat lähes autioita.


Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa sitten Los Angelesin loisteliaampiin alueisiin kiertoajelulla. Ajelimme Hollywood Hillseilla näköalapaikalle oppaan esitellessä meille tarkasti aidattuja ja vartioituja julkkisten ökytaloja. Kierroksen aikana kävimme myös Beverly Hillsissa, missä talot muuttuivat aina vain isommiksi. Ajelimme myös luksusliikkeitä pursuavalla Rodeo Drivella, mutta sielläkään emme bonganneet ketään julkkista. Kiertoajelu maksoi 35 dollaria ja oli ihan mielenkiintoinen katsaus siihen kuplaan, missä julkikset Los Angelesissa elävät. Tuntui ihan uskomattomalta, että se kaikki hulppeus on niin lähellä kaikkia niitä siivottomia ja kodittomia pursuilevia katuja.


Viimeisenä päivänä Losissa vuokrasimme auton, jolla ajellen kulutimme aikaa ennen myöhään illalla lähtevää lentoamme. Auton vuokraaminen ei ollutkaan mikään helppo operaatio, kun kaikki pitäisi nykyään osata varata etukäteen. Saimme kuitenkin lopulta auton ja lähdimme sillä kohti Griffithin tähtitornia.


Itse rakennus on todella hieno ja sieltä aukeaa upeat maisemat yli Los Angelesin ja myös Hollywood-kyltille. Ei mikään ihme, että siellä on kuvattu lukuisten elokuvien kohtauksia. Observatorioon oli ilmainen sisäänpääsy, mikä oli iloinen yllätys muuten kovin hintavassa kaupungissa. 


Tähtitornilta lähdimme ajamaan kohti Tyyntä valtamerta ja Santa Monicaa. Vaikka oli sunnuntai ja iltapäivä, oli liikennettä todella paljon. Automäärät Losissa olivat aivan käsittämättömät. En ikinä haluaisi asua tuollaisessa paikassa, missä suuri osa päivästä kuluisi autossa istuen. Sunnuntai on kyllä varmasti paras päivä autoilla kaupungissa, koska liikennettä on vähemmän kuin arkisin ja pysäköinti on monessa paikassa ilmaista.


Saavuimme Santa Monicaan vähän ennen auringonlaskua ja kävelimme rantaa pitkin sen kuuluisalle laiturille. Santa Monica Pier oli täynnä elämää ja ihmisiä, värejä ja valoja. Ihastelimme hetken auringonlaskua ja totesimme, että neljä päivää oli juuri sopiva aika tuossa hektisessä kaupungissa. Visiittimme paras osio oli ehdottomasti päivä Universal Studioilla, josta kirjoittelen  vielä oman postauksen. Los Angeles ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta olihan se ihan mielenkiintoista päästä näkemään ja kokemaan. Palaamisiin!