Terveisiä Los Angelesista, jossa olemme viettäneet muutamat viime päivät. Ajattelin ensin kirjoitella kuulumisia täältä, mutta päädyin nyt kumminkin kirjoittamaan vielä viimeiset jutut meidän Kanadan karavaanarielämästä, jotta postaukset etenevät edes jotenkin kronologisesti. Päivät Losissa ovat menneet nopeasti ja olemme ottaneet ne myös tietoisesti levon kannalta, koska olimme aika uuvuksissa tuon Kanadan osuuden jälkeen. Siksi en ole jaksanut kirjoitella blogiakaan, vaan olen mieluummin käyttänyt sen ajan tuijottamalla suomalaisia Reality-ohjelmia, mikä tuntuu ihan luksukselta monen viikon tauon jälkeen :D tänään jatkamme matkaa Tahitille ja siellä minulla on toivottavasti kunnolla aikaa kirjoitella blogi taas ajantasalle. Mutta nyt siis vielä Kanadaan.
Jasperista lähdimme ajamaan hyvin talvisissa maisemissa takaisin kohti Vancouveria. Paluureittimme kulki jälleen Brittiläisen Kolumbian halki ensin Kamloopsiin, jossa vietimme yhden yön ja sitten tietä 99 pitkin Whistleriin, jossa yövyimme kaksi yötä.
Kamloops sijaitsee melko lähellä Kelownaa, jossa vierailimme menomatkallamme Albertaan. Nämä kuvat ovat sieltä, koska Kamloopsin keskustassa emme ehtineet käydä ollenkaan.
Kelowna on yksi Brittiläisen Kolumbian suurimmista kaupungeista suur-Vancouverin ulkopuolella ja siellä asuu reilut 100 000 ihmistä. Se sijaitsee kauniilla paikalla Okanaganjärven rannalla.
Kelownan keskustassa oli paljon viihtyisiä puisto- ja ranta-alueita, joissa kävelimme ennen kuin siirryimme nauttimaan perjantaipizzojamme. Vaikka teimmekin melkein kaikki ruuat asuntoautossa itse, välillä soimme itsellemme myös pientä hemmottelua ravintolaruuan muodossa.
Whistlerissa vietimme tosiaan kaksi yötä. Se sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vancouverista ja on erittäin suosittu talviurheilukeskus. Myös Vancouverin olympialaisten useat kisapaikat sijaitsivat juurikin Whistlerissa vuonna 2010.
Whistlerissa meitä hemmoteltiin upeilla syyspäivillä, jotka innostivat kiertämään kaupungilla ja luonnossa. Voi, kun tuollaisia päiviä olisi osunut vähän useampi meidän matkan varrelle. Laskimme, että 20 reissupäivästämme vain 4 oli täysin sateetonta.
Teimme Whistlerissa myös vajaan kymmenen kilometrin vaelluksen Cheakamus-järvelle. En voi kyllä suositella sitä asuntoauton kanssa liikkuville, koska reitin alkuun päästäkseen täytyy ajaa 7 kilometriä todella huonokuntoista ja jyrkkää tietä ja olin ihan varma, että Big Ned hajoaa tielle. Muutenkin aloin tuossa vaiheessa olla jo niin uuvuksissa karavaanarielämästä, etten oikein pystynyt nauttimaan koko vaelluksesta, vaikka maisemat olivatkin kauniit.
Koko reittimme Jasperista Vancouveriin kulki jälleen kerran ihan käsittämättömän upeissa maisemissa. En vieläkään meinaa uskoa, miten kauniit näkymät avautuivat joka päivä auton ikkunasta <3
Viimeiseksi päiväksi ja yöksi ajoimme Vancouveriin leirintäalueelle, joka sijaitsi aivan lähellä Lions Gate Bridgea ja Stanley Parkia. Kyseinen silta on valmistunut vuonna 1938 ja se muistuttaa rakenteeltaan saman aikakauden kuuluisampaa siltasisartaan Golden Gate Bridgea. Kävelimme upean sillan päästä päähän aurinkoisessa säässä ja ihastelimme vielä kerran näkymiä Vancouverin kaupunkiin ja Tyynelle valtamerelle vesitasokoneiden lentäessä ylitsemme. Loppuillan vietimme rentoutuen leirintäalueen porealtaassa juhlistaen Kanadan karavaanareitaipaleemme loppua. Niin paljon uskomattomia maisemia ja ikimuistoisia hetkiä mahtui tuohon kahteen viikkoon ja lähes 3000 kilometriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti