Kapin niemimaan kierros, suloiset afrikanpingviinit ja Pöytävuoren valloitus

Huhheijaa, mitä hässäkkää elämä tällä hetkellä! Viikot matkan jälkeen ovat kuluneet tahdilla töihin ja muuttamaan, töihin ja järjestelemään jne. Pääsiäinen oli ainoa hengähdystauko, jonka pyhitimme pelkälle lomailulle mökillämme Porvoossa. Muuten ollaankin sitten paiskittu hommia hiki hatussa ja flunssassa, jonka onnistuin hankkimaan kaiken kukkuraksi. Blogi on taas jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta yritän ryhdistäytyä sen suhteen nyt, kun asumme uudessa kodissa ja nettikin toimii vihdoin. 

Bhutanin ja Nepalin kertomukset joutuvat vielä hetken odottamaan, koska löysin arkistoista julkaisemattomia kuvia Etelä-Afrikan reissulta. Joten palataan hetkeksi vielä Afrikkaan, Kapin niemimaalle, jota lähdimme ryhmän kanssa kiertämään ihanan aurinkoisena päivänä.

Kapin niemimaa, jossa myös Kapkaupunki sijaitsee, on 75 kilometriä pitkä, kallioinen niemimaa. Sen kasvillisuus kuuluu pitkälti fynbos kasvillisuusvyöhykkeeseen, jonka päälajeja ovat puuvartiset kasvit, kuten kanervat ja proteat sekä erilaiset ruohomaiset kasvit. Alueella kasvaa noin 8000 eri kasvilajia, joista kahta kolmasosaa ei esiinny missään muaalla maailmassa. Sen takia koko fynbosin alue on määritelty Unescon maailmanperintökohteeksi.

Ajoimme heti aamusta niemimaan eteläpäähän, jossa sijaitsevat Cape Point ja Hyväntoivonniemi. Sää oli onneksemme täysin kirkas, joten maisemat olivat todella kauniita. Cape Pointille nousimme monoraililla ja kävelimme alas kivetettyjä kävelypolkuja pitkin. Tuuli oli melko kovaa, mikä teki valokuvaamisesta hieman jännittävää. Hyväntoivonniemellä kippistimme kuohuvalla saavutettuamme Afrikan mantereen lounaiskärjen, jota hyvin usein virheellisesti luullaan mantereen eteläisimmäksi kolkaksi. Se kuitenkin sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Cape Agulhasissa. 

Hyväntoivonniemeltä jatkoimme matkaamme niemimaan ympäri suunnaten kohti lounasta ja Boulders Beachia. Boulders Beach on yksi parhaimmista paikoista nähdä suloisia afrikanpingviinejä. Vuonna 1982 rannalle tuotiin pesimään kaksi pingviinipariskuntaa ja nykyään rannalla elelee noin 3000 yksilön pingviinilauma.

Afrikanpingviinit ovat kooltansa melko pieniä. Ne kasvavat noin 70 senttiä pitkiksi ja painavat 2-4 kiloa. Tuolloin marras-joulukuussa niillä oli käynnissä sulkasato, jolloin ne eivät ole kaikista edustavimmillaan. Toisaalta sillon ne pysyttelevät rannalla, eivätkä ole merellä ruokailemassa, joten niitä on mahdollisuus nähdä paljon enemmän.

Afrikanpingviinit ovat erittäin uhanalaisia ja niitä uhkaavat monet eri tekijät. Kaupallinen kalastus on vähentänyt niiden ravinnonsaantia, ne ovat erittäin alttiita alueiden öljysaasteille, niiden luonnollisia pesimäalueita on enää vähän jäljellä ja niistäkin ne joutuvat kilpailemaan usein hylkeiden kanssa. Afrikanpingviinien suojelemiseksi on tehty monia toimenpiteitä ja täytyy toivoa, että ne takaisivat lajin säilymisen myös tulevaisuudessa.

Afrikanpingviinit ovat kyllä jotenkin niin suloisa eläimiä, että niitä olisi voinut katsella vaikka koko päivän. Meidän oli kuitenkin jatkettava matkaa takaisin Kapkaupunkiin, koska kuulimme, että hissi Pöytävuorelle oli avattu tuulen laannuttua edellisestä päivästä. 

Saavuimme hissille hyvään aikaan, emmekä joutuneet jonottamaan lähes olenkaan. Köysirataa pitkin nousimme Kapkaupungin maamerkin päälle 1084 metrin korkeuteen. Koska olimme viettäneet koko päivän kovassa tuulessa, odotin, että myös huipulla tuulisi. Siellä oli kuitenkin täysin tyyntä ja aurinko paistoi edelleen paahtavan kuumasti. 

Lähdimme hiljalleen kiertämään Pöytävuoren tasaista lakea, jolla on leveyttä noin kolme kilometriä. Vuoren toiselta laidalta avautuivat upeat maisemat Kapkaupunkiin ja toiselta taas oli hyvät näkymät koko Kapin niemimaalle. Pöytävuorella elää paljon kalliotamaaneja, jotka lähestyivät rohkeasti ihmisiä ruuan toivossa. Eipä ihan heti uskoisi, että näiden söpöjen palleroisten lähin sukulainen on norsu!

Pöytävuoren valloitus oli loistava päätös päivälle, joka sisälsi niin paljon kauniita maisemia, että niistä meinasi tulla melkein ähky. Minulle itselle tuo vierailu Pöytävuoren päällä oli erityisen tärkeä kokemus, koska en sitä edellisellä reissullani päässyt tekemään. Lähtiessäni silloin reilu kolme vuotta sitten Kapkaupungista vannoin vielä palaavani kaupunkiin ja valloittavani Pöytävuoren. Nyt on sekin lupaus täytetty. 

Kapkaupunki on edelleen yksi lempikaupungeistani ja oli ihanaa päästä sinne uudelleen. Matkan aikana mielessäni pyöri useaan otteeseen vapaaehtoistyöni suloisten lasten parissa. Ikävä kyllä tämän matkan aikataulu oli sen verran kiireinen, etten pystynyt vierailemaan koululla, jossa työskentelin syksyllä 2014. Pala sydäntäni on pysyvästi tuossa kaupungissa ja toivon, että elämä kuljettaa minut Kapkaupunkiin vielä tulevaisuudessakin.

Nyt jatkan taas kodin järjestelemistä, jotta voisimme jossakin vaiheessa asua muussakin kuin kaaoksessa. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! :)