Minä muistan sinut

365 päivää ilman sinua ovat olleet elämäni raskaimmat. Vuosi sitten saatoin sinut viimeiselle matkalle eläinlääkärin lattialla ja maailmani synkkeni. Aluksi sydämeni oli vain suuri, musta aukko, joka veti minut sisälle suruun ja tuskaan joka ikinen päivä. Ajan kuluessa alkoi tulla myös päiviä, jolloin tuo musta aukko ei saanut minusta enää ylivaltaa joka päivä. Silti yhä edelleen tulee hetkiä, jolloin ikävä sinua kohtaan kasvaa niin suureksi, että tunnun musertuvani sen alle. Se on välillä niin kovaa, etten saa henkeä ja mieleni tekee vain huutaa kivusta. 

Sinä olit minulle tärkeämpi kuin moni muu tässä maailmassa, eikä elämä vieläkään tunnu löytäneen uomaansa kuolemasi jälkeen. Sinä olit minun piristävä aurinkoni, jota ilman on niin kovin vaikeaa päästä irti ikävistä tunteista. Aika auttaa aina, mutta toisaalta se myös hukuttaa muistoja. Pelkään, että edessä on vielä se päivä, kun en pysty enää muistamaan sinua juuri sellaisena kuin olit. 

Haluan, että muistan aina kuinka...

...jaksoit nuolla loputtomasti kaikkia ja kaikkea. Etenkin vastarasvattuja kehonosia ja hikisiä jalkoja.

...tulit iloisena vastaan eteiseen riipumatta siitä, olinko ollut poissa monta tuntia tai vain muutaman minuutin.

...lähdit joka päivä innoissasi ulos ovesta ja olit aina valmis uuteen seikkailuun kanssani.

...vaivuit heti automatkoilla rauhalliseen uneen.

...kuorsasit joka yö kovempaa kuin aikuinen mies.

...hurmasit kaikki tutut ja tuntemattomat iloisella hännän heiluttelulla ja ihanalla olemuksellasi.

...rakastit syödä ruohoa, keppejä ja käpyjä, vaikka meinasit lähes aina tukehtua niihin.

...suostuit hyvin harvoin noutamaan asioita.

...painit tai "paneskelit" lempilelujesi kanssa.

...et haukkunut juuri koskaan, mutta sinusta pääsi muita ääniä, kuten röhkintää, aivastuksia, ulinaa ja murinaa.

...halusit aina olla siellä, missä ihmisetkin olivat.

...jaoimme aina huulirasvan yhdessä.

...jahtasit lintuja, lentäviä lehtiä ja lumihiutaleita ilmasta.

...etsit sopivaa kakkapaikkaa loputtoman pitkiä aikoja töpötellen.

...kuuntelit tarkkaavaisena, mitä sinulle puhuttiin.

...tottelit hienosti käskyjä, jopa silloin, kun olit jo lähes kuuro.
... turkkisi oli kuin pehmeää samettia  etenkin kun se oli leikattu lyhyemmäksi. 

...nuolit kyyneeleet kasvoiltani ja muutit suruni iloksi.

...saatoit välillä pitää kolmen päivän paastoja ja välillä taas ahmia kolmen päivän edestä.

...pelkäsit hassuja asioita, kuten vappupalloja.

...rakastit seurata maailman menoa parvekkeelta tai ikkunasta.

...pidit lähes ainoastaan muista cavaliereista ja collieista.

...nautit silityksistä, rapsutuksista ja hellyydestä täysillä.

...korvasi kääntyivät usein hassusti lurpalleen.

...kävit tonkimassa omatoimisesti herkku- ja ruokakasseja.

...et pitänyt lääkkeiden ottamisesta, harjaamisesta, kynsien leikkuusta tai suihkusta, mutta alistuit aina  kiltisti kohtaloosi.

...inhosit uimista, mutta rakastit kahlaamista rantavedessä kaislojen ja keppien perässä.

...olit todella taitava kaikissa älypeleissä.

...harrastit mielelläsi uusia juttuja, kuten jäljestystä ja agilitya.

...toimit esimerkillisesti ja aina ystävällisesti kaverikoirana vanhuksille.

...olit mukana luokkaretkillä ja kaikki oppilaat fanittivat sinua.

...asetuit mielelläsi ihan lähelle nukkumaan, välillä jopa vatsan päälle tai samalle tyynylle.

...söit salaa korvatulppia yöpöydältä

...jäit rauhallisesti syömään kanakierrettä, kun lähdin kotoa, paitsi jos olin mielestäsi ollut liikaa poissa, silloin tuijotit minua syyllistävästi.

...inhosit, jos naamasi puhalsi ja yritit tukahduttaa ilmavirran asettumalla naamani päälle makaamaan.

...pyysit lupaa päästä sänkyyn tai sohvalle.

...sinulla oli lukuisia ilmeitä aina iloisesta surulliseen ja häpeävästä ylpeään.

...kävit hakemassa maistiasiraksun kupistasi matolle ennen kuin ryhdyit syömään ruokaasi kunnolla.

...suostuit syömään tiettyjä herkkuja vain tiettyyn aikaan päivästä.

...paljon sinua rakastin. Ja rakastan edelleen.

Toivottavasti sinulla on hyvä olla, missä ikinä oletkin. Ja että vielä joskus koittaa se päivä, kun saamme olla aina yhdessä ilman surua ja kipua. Minulla on niin valtava ikävä sinua, mamman rakkain Mindi-kulta <3

Kapin niemimaan kierros, suloiset afrikanpingviinit ja Pöytävuoren valloitus

Huhheijaa, mitä hässäkkää elämä tällä hetkellä! Viikot matkan jälkeen ovat kuluneet tahdilla töihin ja muuttamaan, töihin ja järjestelemään jne. Pääsiäinen oli ainoa hengähdystauko, jonka pyhitimme pelkälle lomailulle mökillämme Porvoossa. Muuten ollaankin sitten paiskittu hommia hiki hatussa ja flunssassa, jonka onnistuin hankkimaan kaiken kukkuraksi. Blogi on taas jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta yritän ryhdistäytyä sen suhteen nyt, kun asumme uudessa kodissa ja nettikin toimii vihdoin. 

Bhutanin ja Nepalin kertomukset joutuvat vielä hetken odottamaan, koska löysin arkistoista julkaisemattomia kuvia Etelä-Afrikan reissulta. Joten palataan hetkeksi vielä Afrikkaan, Kapin niemimaalle, jota lähdimme ryhmän kanssa kiertämään ihanan aurinkoisena päivänä.

Kapin niemimaa, jossa myös Kapkaupunki sijaitsee, on 75 kilometriä pitkä, kallioinen niemimaa. Sen kasvillisuus kuuluu pitkälti fynbos kasvillisuusvyöhykkeeseen, jonka päälajeja ovat puuvartiset kasvit, kuten kanervat ja proteat sekä erilaiset ruohomaiset kasvit. Alueella kasvaa noin 8000 eri kasvilajia, joista kahta kolmasosaa ei esiinny missään muaalla maailmassa. Sen takia koko fynbosin alue on määritelty Unescon maailmanperintökohteeksi.

Ajoimme heti aamusta niemimaan eteläpäähän, jossa sijaitsevat Cape Point ja Hyväntoivonniemi. Sää oli onneksemme täysin kirkas, joten maisemat olivat todella kauniita. Cape Pointille nousimme monoraililla ja kävelimme alas kivetettyjä kävelypolkuja pitkin. Tuuli oli melko kovaa, mikä teki valokuvaamisesta hieman jännittävää. Hyväntoivonniemellä kippistimme kuohuvalla saavutettuamme Afrikan mantereen lounaiskärjen, jota hyvin usein virheellisesti luullaan mantereen eteläisimmäksi kolkaksi. Se kuitenkin sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Cape Agulhasissa. 

Hyväntoivonniemeltä jatkoimme matkaamme niemimaan ympäri suunnaten kohti lounasta ja Boulders Beachia. Boulders Beach on yksi parhaimmista paikoista nähdä suloisia afrikanpingviinejä. Vuonna 1982 rannalle tuotiin pesimään kaksi pingviinipariskuntaa ja nykyään rannalla elelee noin 3000 yksilön pingviinilauma.

Afrikanpingviinit ovat kooltansa melko pieniä. Ne kasvavat noin 70 senttiä pitkiksi ja painavat 2-4 kiloa. Tuolloin marras-joulukuussa niillä oli käynnissä sulkasato, jolloin ne eivät ole kaikista edustavimmillaan. Toisaalta sillon ne pysyttelevät rannalla, eivätkä ole merellä ruokailemassa, joten niitä on mahdollisuus nähdä paljon enemmän.

Afrikanpingviinit ovat erittäin uhanalaisia ja niitä uhkaavat monet eri tekijät. Kaupallinen kalastus on vähentänyt niiden ravinnonsaantia, ne ovat erittäin alttiita alueiden öljysaasteille, niiden luonnollisia pesimäalueita on enää vähän jäljellä ja niistäkin ne joutuvat kilpailemaan usein hylkeiden kanssa. Afrikanpingviinien suojelemiseksi on tehty monia toimenpiteitä ja täytyy toivoa, että ne takaisivat lajin säilymisen myös tulevaisuudessa.

Afrikanpingviinit ovat kyllä jotenkin niin suloisa eläimiä, että niitä olisi voinut katsella vaikka koko päivän. Meidän oli kuitenkin jatkettava matkaa takaisin Kapkaupunkiin, koska kuulimme, että hissi Pöytävuorelle oli avattu tuulen laannuttua edellisestä päivästä. 

Saavuimme hissille hyvään aikaan, emmekä joutuneet jonottamaan lähes olenkaan. Köysirataa pitkin nousimme Kapkaupungin maamerkin päälle 1084 metrin korkeuteen. Koska olimme viettäneet koko päivän kovassa tuulessa, odotin, että myös huipulla tuulisi. Siellä oli kuitenkin täysin tyyntä ja aurinko paistoi edelleen paahtavan kuumasti. 

Lähdimme hiljalleen kiertämään Pöytävuoren tasaista lakea, jolla on leveyttä noin kolme kilometriä. Vuoren toiselta laidalta avautuivat upeat maisemat Kapkaupunkiin ja toiselta taas oli hyvät näkymät koko Kapin niemimaalle. Pöytävuorella elää paljon kalliotamaaneja, jotka lähestyivät rohkeasti ihmisiä ruuan toivossa. Eipä ihan heti uskoisi, että näiden söpöjen palleroisten lähin sukulainen on norsu!

Pöytävuoren valloitus oli loistava päätös päivälle, joka sisälsi niin paljon kauniita maisemia, että niistä meinasi tulla melkein ähky. Minulle itselle tuo vierailu Pöytävuoren päällä oli erityisen tärkeä kokemus, koska en sitä edellisellä reissullani päässyt tekemään. Lähtiessäni silloin reilu kolme vuotta sitten Kapkaupungista vannoin vielä palaavani kaupunkiin ja valloittavani Pöytävuoren. Nyt on sekin lupaus täytetty. 

Kapkaupunki on edelleen yksi lempikaupungeistani ja oli ihanaa päästä sinne uudelleen. Matkan aikana mielessäni pyöri useaan otteeseen vapaaehtoistyöni suloisten lasten parissa. Ikävä kyllä tämän matkan aikataulu oli sen verran kiireinen, etten pystynyt vierailemaan koululla, jossa työskentelin syksyllä 2014. Pala sydäntäni on pysyvästi tuossa kaupungissa ja toivon, että elämä kuljettaa minut Kapkaupunkiin vielä tulevaisuudessakin.

Nyt jatkan taas kodin järjestelemistä, jotta voisimme jossakin vaiheessa asua muussakin kuin kaaoksessa. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! :)