Tilausjunalla Venäjän halki

Olen aina pitänyt junamatkustamisesta, siinä on jotakin todella rauhallista ja miellyttävää verrattuna auto- tai lentomatkailuun. Trans-Siperia on maailman pisin rautatie, ja sillä matkustaminen on ollut yksi matkustushaaveistani jo pidemmän aikaa. Siksi en kauaa miettinyt, kun minua pyydettiin avustavaksi matkanjohtajaksi tuolle reissulle.

Sain kokea tuosta rautatiestä matkan aikana vain osan (noin 5048 km) ja kieltämättä kutkuttaisi vielä joskus kokea tuo loppuosakin. Yleensä Trans-Siperia radalla edetään venäläisten junien kyydissä, mutta Olympian matkalla kulkuvälineenä toimi saksalaisomisteinen Zarengold-juna. Ilman kokemusta venäläisistä junista uskallan väittää, että olosuhteet Zarengoldin kyydissä peittoavat paikallisjunien olosuhteet moninkertaisesti.

Majoitus junassa oli kahden hengen hyteissä, joissa oli kaksi alavuodetta samassa tasossa (mitoiltaan noin 68x185 cm). Hytissä oli pieni pöytä sänkyjen välissä, vuodevaatteet ja pyyhkeet. Hytissä ei ollut kaappeja ja muutenkin säilytystilat olivat pienessä hytissä rajalliset. Siksi laukuksi kannattaa ottaa pehmeä laukku, jonka saa mahtumaan sängyn alle. Päivisin sängyt toimivat sohvina ja illallisen aikana junan henkilökunta petasi ne yötä varten. Hytin oven sai sisäpuolelta lukkoon ja tarvittaessa konduktöörit pystyivät lukitsemaan hytin oven ulkopuolelta. Itse en nähnyt tähän tarvetta, koska konduktöörit päivystivät vaunussa vuorokauden ympäri.

Yöksi hytin sai pimennettyä täysin ja korvatulppien kanssa sain itse nukuttua hyvin junan keinuttaessa rauhoittavasti. Koska matkustimme idästä länteen päin useamman aikavyöhykkeen ylitse, sai lähes jokaisena junayönä yhden tai kaksi lisätuntia yöuniin.

Hytissä odotti tällainen selvitysmispakkaus :)

Yhdessä vaunussa oli yhdeksän kahden hengen hyttiä ja konduktöörin hytti. Vaunun kummassakin päässä sijaitsi wc, joissa oli myös pesuallas. Wc:t siivottiin tunnin välien ja ne toimivat moitteettomasti (kuten junan vessoilla on tapana!). Suihkuhuone sijaitsi myös meidän vaunussa ja sen jakoivat useamman vaunun matkustajat keskenään. Suihkuhuone oli todella tilava ja suihku toimi hyvin koko matkan ajan. Siellä oli myös shampoo ja suihkusaippua valmiina. Suihkuvuoro varattiin etukäteen ovessa olevasta listasta, jossa oli suihkuvuoroja 15 minuutin välein. Varaussysteemi oli toimiva ja itse pääsin suihkuun aina silloin, kun halusin. Käytävällä oli 220 V pistorasiat, jossa sai tarvittaessa ladattua kännykkää tai kameraa.

Näitä käytäviä tuli viiden päivän aikana huojuttua aika monta kertaa.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, välimatkat junan sisällä olivat yllättävän pitkiä ja huojuminen omasta hytistä seitsemän vaunun päässä sijaitsevaan ravintolavaunuun oli aikamoinen suoritus 28 oven avaamisineen ja sulkemisineen. Helpointa se oli silloin, jos pääsi mukaan pidemmän ihmisletkan keskiosaan, jossa ei tarvinnut huolehtia ovista. 

Ryhmämme söi koko junamatkan ajan samassa ravintolavaunussa neljän hengen pöydissä. Ruokailujen aikana meistä pitivät huolta ihanat tarjoilijat Juri ja Svetlana, jotka kantoivat eteemme herkullisia venäläisruokia niin paljon, että paluumatka hyttiin tuntui aina vähän raskaammalta. Aamiainen junassa oli todella hyvä ja monipuolinen. Tarjolla oli aina leipiä, juustoja, leikkeleitä, kasviksia, hedelmiä, jogurtteja, myslejä ja pähkinöitä. Lähes aina tarjolla oli myös puuroa, munakkaita ja muuta lämmintä ruokaa. Lounaat ja päivälliset koostuivat lähes aina alkuruuasta, keitosta, pääruuasta ja jälkiruuasta. 

Kaikki ateriat kuuluivat matkan hintaan ja kaikilla aterioilla sai juotavaksi vettä. Aamupalaan kuului myös mehu, kahvi ja tee. Jos halusi ruokajuomaksi jotain muuta, se merkittiin erilliselle juomakortille. Juomien hinnat olivat melko edulliset (viinit 2,50-4 €/lasi, vodka 2 €/5 cl, limut 1,90 €/tölkki). Juomakortti piti säilyttää koko matkan ajan ja sen juomat maksettin viimeisen illan aikana käteisellä (euroilla tai ruplilla). 

Junassa oli paljon erimaalaisia ryhmiä, joista suurin osa oli saksan- ja englanninkielisiä. Yleiset kuulutukset tulivat näillä kielillä ja junamatkojen aikana keskusradiosta pidettiin myös useampia luentoja englanniksi ja saksaksi. Me saimme myös pitää kerran päivässä luennon suomeksi.

Lempiaktiviteettini junassa.

Vaikka junassa vietettiin välillä pitkiäkin aikoja, ei minulla käynyt ainakaan missään vaiheessa aika pitkäksi. Saatoin ihastella sängylläni maaten tunteja ohikiitäviä metsiä, peltoja, jokia, puutalokyliä, kaupunkeja, tehtaita ja juna-asemia. Maisemien katseleminen toimi minulle jonkinlaisena meditaationa ja muistutti, miten tärkeää elämässä on välillä pysähtyä ja hiljentää kaikki mediatulva ympäriltään.

Maisemia junan ikkunasta.

Jos pelkkä maisemien katseleminen ja mielenkiintoisten luentojen kuunteleminen ei riittänyt päiväohjelmaksi, niin sen riittävyydestä huolehti ihanan eloisa junaoppaamme Anna. Hän piti meille matkan aikana kaksi venäjän kielen tuntia, vodkamaistiaiset kaviaarin ja muiden zakuskojen kanssa sekä teehetken ihanien herkkujen kera. Samalla hän tutustutti meitä venäläisiin tapoihin ja innosti meidät jäyhät suomalaiset mukaan venäläisiin seuraleikkeihin.

Kukapa olisi uskonut, että tämä teehetki päätyy siihen, että laulan yksin Maamme-laulua koko ryhmämme edessä.

Koska kyseessä ei ollut mikään varsinainen luksusjuna, myös pukeutuminen siellä oli mukavan rentoa. Monesti menin syömään oloasussa tai farkuissa ja ainoastaan viimeisenä päivänä laitoin päälleni mekon. Junan henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta ja myös muut matkustajat (etenkin meidän ryhmässä) olivat todella mukavia. Aika kuluikin rattoisasti muiden matkustajien kanssa jutustellen ja matkakokemuksia vaihdellen. 

Kaiken kaikkiaan kokemukseni Zarengoldista olivat todella positiiviset ja lähtisin mielelläni uudestaan heidän matkassaan Venäjän halki. Zarengoldin ehdottomia etuja on myös se, että junamatkaan kuului useita pysähdyksiä mielenkiintoisissa kaupungeissa asiantuntevan paikallisoppaan johdatuksella. Noista vierailuista kerron tarkemmin seuraavissa postauksissani.