Tuli taas suunniteltua pidempi tauko kirjoituksiin, mutta nyt palaan viimeiseen osaan Italian matkastamme ja sen jälkeen siirryn Montenegron puolelle kirjoituksissani. Pistoiasta lähdimme ajelemaan kohti Carraraa ja siellä sijaitsevaa marmorilouhosta. Maisemat olivat taas niin kauniita, että niitä ihastellessa matka eteni nopeasti. Sanoisinkin, että Toscanan alueella kannattaa ehdottomasti liikkua autolla tai bussilla paikasta toiseen, koska pelkästään maisemien katselemiseen voisi kuluttaa kokonaisia päiviä.
Saavuimme louhoksen sisäänkäynnille, jossa puimme päälle kypärät ja huomioliivit. Louhos, jossa vierailimme, on yksi harvoista alueen louhoksista, joka sijaitsee kokonaan vuoren sisällä. Sen takia ajoimme perille louhokseen pitkää ja kapeaa tunnelia pitkin. Yhtäkkiä helteinen kesäpäivä muuttuikin viileäksi louhokseksi, jonka lattia, katto ja seinät olivat maailman kalleinta marmoria.
Louhoksen sisällä opas kertoi meille louhoksen historiasta ja marmorin louhimisprosessista, joka on todella hidasta puuhaa. Koska oli viikonloppu, työntekijät eivät kuitenkaan olleet töissä vierailumme aikana. Työntekijöitä on muutenkin louhoksessa vain muutamia, jotta marmorin hinta pysyy tarpeeksi kalliina.
Carrarasta jatkoimme matkaa Välimeren rannalle Viareggioon, jossa nautimme maittavan lounaan merenelävistä. Sieltä ajoimme viellä etelämpään Castiglione della Pescaiaan, jossa yövyimme viimeisen yömme Hotel Riva del Solessa. Vietimme rennon iltapäivän hotellin uima-altaalla ja rannalla kävellen. Viimeisen illan kunniaksi kävimme myös drinkeillä ja pizzalla, Italian väreissä totta kai!
Viimeisen matkapäivämme aamuna lähdimme ajelemaan kohti Roomaa. Matkalla teimme vielä mielenkiintoisen pysähdyksen Tarquiniassa, joka oli aikanaan yksi etruskien merkittävimmistä kaupungeista. Etruskien hallitsivat Keski-Italiassa noin 900-100 eKr., mutta he roomalaistuivat lähes kokonaan ajanlaskun alkuun mennessä.
Ensimmäiseksi teimme kierroksen Monterozzin nekropolilla, joka on Unescon maailmanperintökohde. Alueella on noin kuusituhatta etruskien hautaa, joista monet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Haudoissa erityistä on se, että niissä ei juurikaan viitata kuolemaan tai suruun, vaan niihin on kuvattu monenlaisia iloisia juhlia ja tapahtumia.
Etruskien haudoilta siirryimme Tarquinian tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin lounalle. Lounaaksi söimme herkullista villisikaa, jota en ollut itse ennen maistanut. Syömisen jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa kiertää omaan tahtiin kaupunkia ja vierailla etruskimuseossa.
Museossa oli esillä suuri määrä etruskien aikaista esineistöä ja koristeellisia hauta-arkkuja. Tuollakin olisi varmasti viihtynyt pidempään, mutta viimeisten gelatojen jälkeen oli aika suunnata kohti Rooman lentokenttää ja Suomea.
Matka oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja antoi mielenkiintoisen kokonaiskuvan Toscanan alueesta. Ryhmämatkustus ei ole minulle ehkä kaikista ominaisin tapa matkustaa, mutta se täytyy myöntää, että omatoimimatkoilla saa kohteista vain murto-osan irti verrattuna kiertomatkoihin, jotka sisältävät asiantuntevan opastuksen kaikissa paikoissa. Oli myös ihanaa vaihtelua nauttia siitä, että kaikki oli valmiiksi suunniteltu ja järjestetty, eikä tarvinnut itse huolehtia juuri mistään. Kiitos vielä äiti ja Anu mukavasta matkaseurasta, ja Olympialle kiitos erittäin onnistuneen matkaelämyksen tuottamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti