Viikko on vierähtänyt todella nopeasti ja huomenna suuntaamme jo avomiehen kanssa kohti Kroatiaa ja Montenegroa. Toscanan kierros oli niin täynnä toimintaa, että tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Kun säätkin ovat olleet niin hyvät, olen mieluummin viihtynyt ulkona kuin koneen ääressä. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella pikaisesti Italian matkamme keskivaiheista.
Majoituimme rauhallisessa Pistoiassa kolme yötä hotelli Villa Cappugissa. Hotelli sijaitsi omassa rauhassaan hieman keskustan ulkopuolella ja sieltä avautui kauniit näkymät Pistoiaan, joka on tänä vuonna myös Italian kulttuuripääkaupunki. Matkanjohtajamme Raffa on itse kotoisin Pistoiasta, joten saimme kuulla paljon mielenkiintoista tietoa kaupungista ja sen asukkaista päivien aikana.
Ensimmäisenä päivänä teimme kävelykierroksen Pistoian keskusta-alueella. Vierailimme useammassa kirkossa ja kävimme kaupungin keskusaukiolla Piazza Duomolla. Sen laidalla sijaitsi muun muassa tuomiokirkko Cattedrale di San Zeno kastekappeleineen, kaupungintalo, tuomioistuin ja pankki. Vaikka aukio on kaupungin keskus, kertoi Raffa tulleensa lapsena pelaamaan kavereidensa kanssa jalkapalloa tyhjälle aukiolle. Eipä siellä nytkään näkynyt liikaa ihmisiä ja Pistoia tuntui muutenkin mukavan pikkukaupunkimaiselta.
Piazza Duomolta jatkoimme matkaa kohti Pistoian entistä sairaala Ospedale del Ceppoa, joka toimii nykyään museona. Aluksi vierailimme vanhassa ruumiinavaushuoneessa, jossa lääkäriopiskelijoille opetettiin aikanaan lääketiedettä. Sen jälkeen siirryimme maan alle, jossa kulkee 650 metriä pitkä tunneli, joka on ennen toiminut Pistoian katuna. Tunnelissa näimme myös muun muassa vanhan roomalaisen sillan ja keskiaikaisen pesulan.
Tuon kierroksen jälkeen vierailimme vielä Piispojen palatsissa, jossa oli esillä valtavat määrät hyvinsäilynyttä esineistöä useilta aikakausilta. Noiden kierrosten jälkeen meillä olikin jo kiljuva nälkä, mitä lähdimme tyynnyttämään läheiseen ravintolaan.
Lounaan jälkeen kävimme lepäilemässä hotellilla, josta palasimme vielä illansuussa takaisin keskustaan kiertelemään kauppoja ja nauttimaan herkullista pizzaa. Nukkumaan tuli mentyä kuitenkin suht aikaisin, koska tiesimme viettävämme seuraavan päivän kokonaan Firenzen vilinässä.
Seuraavana aamuna otimme junan Pistoiasta Firenzeen. 45 minuutin matka kului mukavasti maisemia katsellen. Rautatieasemalla meitä odotti paikallisopas, jonka seurassa tutustuimme Firenzen kauniisin rakennuksiin ja mielenkiintoiseen historiaan. Santa Maria Novella kirkolta kävelimme vanhaan apteekkiin, joka oli täynnä koristeellisia yksityiskohtia. Nykyään apteekissa myydään lähinnä tuoksuja ja saippuoita, mutta myös joitakin lääkkeitä oli edelleen saatavilla.
Kävelymme jatkui kaupungin läpi virtaavalle Arno-joelle, jossa vierailimme Firenzen kuuluisimmalla sillalla, 1345 rakennetulla Ponte Vecciolla. Silta on siitä erityinen, että se on täynnä kultasepänliikkeitä, joissa myydään uusia ja vanhoja koruja.
Joelta siirryimme ihastelemaan Firenzen tuomiokirkkoa, Santa Maria del Fiorea. Katedraali on yksi Euroopan suurimmista ja sitä rakennettiin 140 vuotta 1300- ja 1400-luvuilla. Sisällä emme kerenneet käydä, mutta jo pelkästään kirkon ulkokuori ja sen valtava kupoli tekivät suuren vaikutuksen.
Päivän aikana näimme myös muun muassa Firenzen kaupungintalon Palazzo Vecchion, vierailimme torilla, joka oli omistettu villisialle, söimme maittavan pikalounaan ja teimme mukavia ostoslöytöjä kaupungin toreilla ja kaupoissa. Päivä Firenzessä kului niin nopeasti, että jäi vähän sellainen olo, että sinne voisi palata vielä uudemmankin kerran.
Vilkkaan Firenze-päivän jälkeen oli ihanaa palata takaisin Pistoian rauhaan. Illalla ajoimme kaupungin vieressä kohoaville vuorille syömään tunnelmalliseen ravintolaa, josta aukesi kauniit näkymät Pistoiaan ja aina Firenzeen asti.
Ruoka ei jäänyt maisemille kakkoseksi, vaan se oli oikein hyvää ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Yleisesti ottaen kaikki matkan aikana nautitut ruuat olivat todella herkullisia ja koko matkalle osui vain yksi huono ruokakokemus. Noiden herkkujen jälkeen onkin ollut vähän vaikea palata omien pöperöiden ääreen.
Pistoiasta matkamme jatkui Carraran marmorilouhosten kautta Välimeren rannalle ja etruskien jäljille, mutta noihin matkamme viimeisiin paloihin palaan varmaankin vasta heinäkuussa, kun olen kotiutunut Montenegrosta.
En vielä tiedä, pystynkö/jaksanko päivitellä blogia tulevan matkan aikana, niin toivottelen jo nyt kaikille hyvää juhannusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti