MatkaMuistoja: Pariisi joulukuussa

Nyt neljän päivän miniloman alussa oli hetki aikaa selata blogini luonnoskansion tekstejä. Moni niistä on varmasti jäänyt julkaisematta ihan syystä, mutta löytyi sieltä muutama ihan kelvollinenkin yksilö viimeistelyä vailla. Yksi niistä oli tämä matkamuistelu jouluisesta Pariisista. Vuosi oli 2012 ja tämä reissu oli samalla viimeinen matkani ennen blogin perustamista. 

Kyseessä oli myös ensimmäinen yhteinen matkamme kolmen blondin tiimillämme. Vaikka tähän väliin on mahtunut vain neljä vuotta, tuntuu että siihen on mahtunut yksi ikuisuus. Tuohon aikaan Emilyä, Camillaa ja minua yhdistivät tiiviisti opiskelut Turussa. Nyt kukaan meistä ei asu enää Turussa, eikä muuten ole myöskään samassa parisuhteessa kuin tämän reissun aikana. Yksi opettaa Espoossa, toinen Porvoossa ja kolmas Bristolissa. Edellisestä tapaamisestammekin kolmestaan on jo lähes puolitoista vuotta, mikä on omalla tavallaan todella surullista. Elämä on niin uskomattoman arvaamatonta. Yhtäkkiä ne ihmiset, jotka ovat aikaisemmin olleet niitä läheisimpiä, saattavat hetken päästä olla enemmänkin kaunis muisto.

Mutta nyt takaisin reissuun. Majoituimme pienessä hostellissa, josta en muista juuri muuta kuin, että huoneemme ikkunasta pystyi näkemään Sacré-Coeurin kirkon ja sen vessat sijaitsivat kierreportaiden seinissä. Myös metroasema oli lähellä, josta pääsimme näppärästi kulkemaan ympäri Pariisia. Ensimmäisenä päivänä ihastelimme kaupungin upeita jouluvaloja ja -koristeita. Etenkin Galeries Lafayette -tavaratalon koristelut olivat aivan omaa luokkaansa.

Jatkoimme matkaamme kohti Louvren taidemuseota, jossa ihastelimme taiteen merkkiteoksia Mona Lisasta lähtien. Siellä saisi varmasti kulumaan helposti koko päivän, mutta me tyydyimme pariin tuntiin. Kun poistuimme Louvresta, oli illan pimeys jo laskeutunut Pariisin ylle. Upeat valaistukset toivat kuitenkin piristystä viileään talvi-iltaan.

Kiertelimme hetken paikallisilla joulumarkkinoilla, kunnes palasimme loppuillaksi hostellille sekoilemaan ja nauramaan kippurassa.

En todellakaan muista kenen loistoidea oli alkaa tanssia hölmösti sängyllä ja kuvata sitä ajastetulla itselaukaisimella, mutta lopputuloksena oli ehkä kaikkien aikojen hulluin kuvasarja, joka saa vedet silmiin vielä neljän vuoden jälkeenkin :D

  

Seuraavana päivänä tarkoituksenamme oli suunnata katakombeihin. Ne olivat kuitenkin jostakin syystä kiinni, joten päätimme käyttää päivän shoppailuun. Pariisin putiikit tarjosivat paljon, edullisia löytöjä innokkaille shoppailijoille. Iltahämärässä nautimme vielä Pariisin tunnelmallisista kaduista ja vierailimme Notre Damen katedraalissa.

Illansuussa kävimme hamstraamassa lähikaupasta herkkuja ja kuohuviiniä huoneesemme ja vietimme mässäysetkoja. Etkojen jälkeen otimme suunnan kohti Moulin Rougea, jossa vietimme viihdyttävän illan seuraten illan kabaree-esitystä. Itse esitys ja siellä tarjottu juotava olivat todella hintavia, mutta minulle tuo oli ainakin sellainen kerran elämässä koettava asia, johon olin valmis satsaamaan vähän enemmän.

Ilta jatkui esityksen jälkeen vielä läheiseen yökerhoon tanssimaan ja venyi aina pikkutunneille asti. Sen takia oli hämmentävää ylisuoritusta tsempata itsensä sunnuntaiaamuna Notre Damen aamumessuun. Kokemus oli kyllä hieno, vaikka en ymmärtänyt juuri mitään koko jumalanpalveluksesta.

Kirkosta kävelimme lounaalle Pariisissa asuvien sukulaisteni luo. Siellä meille tarjottiin niin vahvaa glögiä, että saimme myös ehkä pienen nousuhumalan. Sen innoittaman puhuimme ja nauroimme kovaan ääneen metrossa, kunnes eräs pariisilaisnainen alkoi tönimällä ilmaista kiukkuansa meidän riemukkuutta kohtaan. Tuon välikohtauksen jälkeen olen ollut entistä vakuuttuneempi siitä, että Pariisin huonoin puoli on sen tympeät ihmiset.

Matkamme viimeisen illan päätimme omistaa Pariisin kuuluisille maamerkeille, Riemukaarelle ja Eiffel-tornille. Hyisestä säästä huolimatta Pariisin valomeri näytti häikäisevän upealta tornin huipulta katsottuna. Illan kruunasi ravintola, jossa pääsimme juomaan maailman kalleinta vettä ja kokemaan monta muuta hulvatonta hetkeä.

Tämän reissun aikana Emily alkoi myös päästä hovikuvaajan asemaan ottamalla toinen toistaan parempia kuva :D Emilyn muuhun naurettavan hyvään tuotantoon voit tutustua tässä postauksessa. Näitä kuvia selaillessa tuli ikävä kaunista Pariisia, mutta etenkin noita kahta tyttöä, joiden kanssa olen saanut jakaa jotakin hyvin erityistä tässä elämässä.

On niin harvinaista, että kolme totaalisen erilaista ihmistä löytää yhteisen sävelen edes hetkeksi. Vaikka se ei kestäisi läpi elämän, se ei poista sen arvokkuutta. Olen todella kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen saanut Emilyn ja Camillan kanssa jakaa. Ja toivon, että meidän polut risteävät vielä jossakin vaiheessa elämää uudestaan. Siihen asti säilön sydämessäni näitä ja monia muita hulvattomia muistoja matkamme varrelta.

Suosittelen muillekin vierailua jouluiseen Pariisiin, se on silloin sädehtivän kaunis. Sen lisäksi suosittelen nauttimaan ja iloitsemaan niistä ihmisistä, jotka tällä hetkellä ovat elämässäsi. Olivat he siinä sitten vain hetken tai pienen ikuisuuden, heidän kanssa jaetut kokemukset ja asiat ovat kultaakin kalliimpia. Kiitos tytöt näistä ja niin monista muista hetkistä yhdessä <3