Luokanopettajan normiviikko

Kirjoitin tämän postauksen jo ennen hiihtolomaa, mutta jätin sen silloin julkaisematta. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ehkä meihin opettajiin on jotenkin sisäänrakennettuna se, ettei omasta työstään kuulu tehdä suurta numeroa, se täytyy vain hoitaa mukisematta. Nyt, kun kulutan lauantai-iltaani lukemalla 23:a oppilaiden kirjoittamaa satua, teki mieleni kuitenkin ihan vähän avautua.

Kaikkihan me sen tiedämme, että opettajat pääsevät niin kovin helpolla. Kunhan käyvät opettamassa muutaman hassun tunnin päivässä ja loppuajan viettävät rentouttavaa vapaa-aikaa odotellen pitkiä lomiaan. Jotenkin keskusteluissa aina unohdetaan se, miten suuren vastuun luokanopettaja joutuu kantamaan joka päivä. Tai minkälaisille tilanteille ja melulle he altistuvat työssänsä. Ja miten paljon töitä he tekevät työajan ulkopuolella. Koulumaailman ulkopuolella työskentevillä ei tunnu myöskään olevan kovin realistista käsitystä nykyopettajan työtehtävien kirjosta. Tai siitä, miten suhteettoman pientä palkkaa luokanopettajille maksetaan muihin akateemisesti koulutettuihin verrattuna.

Tässä esimerkki normiviikostani 3.luokan opettajana.

Maanantai (opetusta klo 8.45-14.45)

Viimeistä kahta viikkoa on ollut sekoittamassa uinnit, jotka on lätkitty mielivaltaisesti muun muassa sellaisiin kohtiin, jossa oppilailla ei olisi lukujärjestyksen mukaan tunteja. Siitä on pitänyt tiedottaa kotiin ja jännittää silti, muistavatko puolet oppilaista tulla tuntia aikaisemmin kouluun. Onneksi muistavat ja pääsemme ajoissa bussiin.

Noin klo 9.15 lapset ovat kaikki altaassa ja krooli alkaa jo sujua monelta. Tunnin loppupuolella yksi oppilas ilmoittaa yllättäen, että häntä oksettaa. Ei muuta kuin vauhdilla kohti pukkareita, jossa oppilas oksentaa pari kertaa. Sitten joukot suihkun ja saunana kautta kasaan ja takaisin bussiin. Oppilas selviää koko matkan oksentamatta ja huokaisen jo helpotuksesta. Saattelen oppilaan hakemaan tavaroitaan ja ohjeistan muut käsipesulle ennen ruokailua.

Pian käytävästä alkaa kuulua kauhea melu ja huuto, jota lähden tietysti ihmettelemään. Lattia tulvii vettä ja kiljuvat lapset ryntäilevät käytävässä. Menen vessaan ja totean jonkun älypään laittaneen käsisuihkun ponnarilla on-asentoon, mikä on tulvan syynä. Sammutan hanan ja moitin oppilaita siitä, etteivät olleet sitä itse osanneet sulkea. Kello on 10.30 maanantaiaamuna ja olen valmis nostamaan kädet pystyyn ja lähtemään kotiin :D

Vihdoin pääsemme ruokalaan ja päivä jatkuu oppituntien merkeissä. Vaihdamme viikonloppukuulumiset, jossa saan taas kuulla mitä hurjempia ja hullumpia tarinoita. Joskus on laskettu pulkalla puuta päin, jääty alasti pihalle lukkojen taakse, hypitty katoilta, juotu kaljaa, hakattu veljeä, pelattu K-18 pelejä jne. Kärsivällisesti yritän sitten selvittää tarinoiden sekamelskasta, mikä on totta ja mikä ei. Tuo tunti on oppilaille kuitenkin hyvin tärkeä ja siksi pyrin pitämään sen viikoittaisessa ohjelmistossamme.

Sitten on vielä matikkaa, jolloin erityisopettaja liittyy onneksi seuraamme. Hän jää ohjeistamaan oppilaita pelituntia varten, kun itse lähden järjestämään koetta kahdelle oppilaalle, jotka olivat poissa viime viikon koetunnilla.  Omien tuntien lisäksi pidän maanantaisin läksykerhoa koko koulun oppilaille kahdesta kolmeen.

Työpäivän jälkeen valmistelen perjantaisen äidinkielen kokeen, lähetän Wilmassa viestejä ja suunnittelen seuraavan päivän opetusta. Aikaa tähän menee vajaat kaksi tuntia.

Jokaiselta opettajalta löytyy varmasti viha-rakkaussuhde Wilmaan :D

Tiistai (opetusta klo 8.45-14.45)

Normaalisti meillä olisi tiistaisin kaksi tuntia liikuntaa, mutta uinnit ovat sekoittaneet viikkoja siten, että liikuntatunneille on keksittävä muuta ohjelmaa. Ympässä käsittelemme Suomen järviä ja metsiä sekä tutustumme Suomen karttaan. Pitkävälkkä kuluu oppilaskunnan hallituksen kanssa työskennellessä.

Jotta päivästä ei tulisi liian raskas, pidän välissä lukutunnin. Tutustumme sanomalehtiin, jonka jälkeen oppilaat lukevat niitä tai omia kirjoja. Lopputunnista luen heille satukirjaa. Seuraavaksi kertaamme äidinkielen kokeeseen yhdyssanoja erilaisten pelien ja leikkien avulla. Tunti sujuu yllättävän hyvin, koska yleensä tietyt oppilaat päätyvät pyörimään luokan lattioille useamman kerran ja nyt se tapahtuu ainoastaan kerran.

Viimeinen yhteinen tunti on kuvista, jossa oppilaat piirtävät unelmiensa matkakohteelle mainoksen, jonka osana hyödyntävät sanomalehtiä. Ensimmäinen oppilas tulee näyttämään mainosta vessasta, joka on tehty nopeasti sutaisten. Seuraava taas on Thaimaasta, jonka kuvassa on tsunami. Sanon, etteivät ne ole ehkä kaikista tehokkainta mainontaa ja pistän molemmat jatkamaan hommia. Sen jälkeen on vielä puolelle luokalle matikkaa. Jaan ja käyn läpi edellisen viikon kokeen ja sen jälkeen tutustumme uuteen jaksoon (jakolaskut) ja sovimme päivän, jolloin jakson läksyt täytyy olla tehtyinä. Lopputunnin oppilaat laskevat laskuja. Sen jälkeen valvontaan ja pitämään jälleen läksykerhoa.

Tiistaisin meillä on vielä opekokous, jossa on tällä kertaa aiheena valinnaisten aineiden tuntijako. Siitä seuraa yli tunnin mittainen vääntö siitä, onko musiikki tärkeämpää kuin kuvis tai kässä. Itse näen paremmaksi vain seurata väittelyä, kun monella muulla tuntuu olevan sanottavaa minunkin edestä. Vihdoin vähän neljän jälkeen päätökset saadaan kirjattua ja pääsen kotiin. Onneksi keskiviikko on lyhyt päivä, joka ei vaadi kauheasti suunnittelua, niin kerkeän nauttia Viivin seurasta vielä illalla.

Edellisiä kuvistöitä

Keskiviikko (opetusta klo 8.00-11.00)

Keskiviikko on yleensä minulle ihana hengähdyspäivä alkuviikon rutistuksen jälkeen. Aamun ensimmäinen tunti on sama kuin eilinen, mutta nyt pidän sen toiselle puolikkaalle. Seuraavaksi kertaamme yleis- ja erisnimiä kokeeseen. Kun koko luokka on paikalla, kiitän onneani, että päivä on niin lyhyt, koska oppilailla on päällä hepulikohtaus. Se on jännää, miten yksi päivä saattaa sujua mitä rauhallisimmissa merkeissä ja seuraava taas olla täynnä kaaosta ja hälinää.

Päivän viimeisen tunnin pitää aineenopettaja puolestani, koska osallistun koululla järjestettävään Tajua mut!-koulutukseen. Koulutuksen takia päiväni venyy normaalia pidemmäksi, mutta pääsen lähtemään koululta puolenpäivän aikoihin. Kotona odottaa Wilma-viestien kirjoittaminen ja seuraavan päivän suunnitteleminen.

Niiden jälkeen yritän paneutua verkkohaastatteluun, johon olen saanut kutsun maanantaina. Nykyisestä työpaikassani aukesi yksi virka, jota päätin viime metreillä hakea, vaikka todennäköisyydet sen saamiseen ovat hyvin pienet. Yritän noin tunnin kuvata videoita, joissa vastaan kysymyksiin liittyen uuteen opetussuunnitelmaan, tieto- ja viestintäteknologian käyttöön opetuksessa ja erilaisten oppijoiden huomioimiseen ryhmässä. Ajatus katkeaa aina kesken lauseen ja joudun aloittamaan koko videon alusta kymmeniä kertoja. Tunnin jälkeen luovutan ja päätän palata asiaan vasta viikonloppuna.

Näihin maisemiin parkkeeraan autoni joka arkiaamu :)

Torstai (opetusta klo 8.00-12.00)

Aamusta pidän puolikkaan luokan äikän tunnin ja sen jälkeen on koko luokan matikan tunti. Sieltä kiirehdin avaamaan oppilaskunnan hallitukselle kokouspöytäkirjaa, josta jatkan suoraan välituntivalvontaan. Uintien takia olen joutunut muuttelemaan valvontoja niin moneen kertaan, että huomaan myöhemmin tehneeni väärän valvonnan. Onneksi mitään ei satu välitunnin aikana, koska se olisi ollut minun vastuulla.

Seuraavaksi on vuorossa vielä kaksi tuntia kässää, jota jännitän edelleen, vaikka nyt hommat alkavat olla jo paljon paremmin hanskassa kuin syksyllä. Tämä kevään ryhmä on myös käsityötaidoiltansa kehittyneempiä ja malttavat keskittyä työskentelyyn ihan eri tavalla kuin syksyn porukka. Vaikka avustaja ei pääse tällä kertaa tunnillemme, pääsemme hyvin eteenpäin hommissa. Lähes kaikki saavat suoritettua ompelukoneajokortin ja pääsevät sunnittelemaan varsinaista ompelutyötä, istuintyynyä. Koneet kenkkuilevat lähes jokainen jossakin vaiheessa, mutta saan korjattua niistä lähes jokaisen.

Ruokailun ja oppituntien jälkeen jään järjestelemään luokkaa ja suunnittelemaan seuraavaa päivää koululle. Yhdeltä on sovittuna huoltajapalaveri erään oppilaan oppimissuunnitelmaan liittyen. Aikaa siihen kuluu lähes kaksi tuntia, joten lähden kotiin vasta kolmen maissa.

Pöllöt muuttivat puuhun :)

Perjantai (opetusta klo 8.45-13.45)

Aamun ensimmäisen tunnin vietän puolikkaan luokan kanssa ATK-luokassa, jossa tutustumme Helsingin Sanomien nettisivuihin. Samalla yritän itse tehdä sanasokkeloita oppilaille luokkaan ratkottaviksi. Porukka on melko levotonta, eikä kaunovihollakaan uhkailu tunnu toimivan :D Jatkan vahingossa tuntia myös liian pitkään ja lähdemme kauhealla kiireellä välkälle.

Matikan tunnin ja ruokailun jälkeen on vuorossa äikän koe. Aiheena on yhdyssanat sekä yleis- ja erisnimet. Kun ensimmäinen kysymys kokeeseen liittyen on: "Oliko yleisnimet ne, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella?" meinaan menettää toivoni. Hillitsen itseni ja vastaan: "Sinun pitäisi tietää se itse tässä vaiheessa." Samalla toivon, että kaikkien muidenkin kokeeseen valmistautuminen ei ole samaa tasoa.

Kokeen jälkeen lähdemme uimaan, jossa kollega näkee heti naamastani, että viikko on ollut toooooodella pitkä. Onneksi viimeiset uinnit sujuvat mallikkaasti ja pääsen lähtemään kotiin heti sen jälkeen, kun olen hätistänyt viimeisetkin käytävänorkoilijat viikonlopun viettoon. Tunnen valtavaa voittajafiilistä siitä, että selvisin tästäkin viikosta, vaikka meinasin luovuttaa heti maanantaiaamuna.

Kotona odottaa vielä Wilman päivittäminen,viestittely oppilaskunnan hallituksen kanssa ja kokeiden korjaaminen. Ilokseni saan huomata, että suurin osa oppilaista näyttää osaavan hyvin sekä yhdyssanat että yleis- ja erisnimet. Koeurakan jälkeen käyn vihdoin viikonlopun viettoon.

MM-tunnelmissa!

Lauantai (ei opetusta)

Yleensä pyhitän lauantain viikon ainoaksi päiväksi, jolloin en tee mitään töihin liittyvää, mutta tällä viikolla on tehtävä asiassa poikkeus. Päätän nimittäin paneutua vihdoin verkkohaastatteluihin. Sählään niiden kanssa taas reilun tunnin, menetän hermoni ja lopulta vain höpötän videoille jotain suurinpiirtein aiheeseen liittyvää ja pistän ne matkaan. Odotukseni eivät ole korkealla sen suhteen, että pääsisin seuraavaan haastatteluun, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

On ollut ihanaa, kun on puoli vuotta saanut vain keskittyä töihin, eikä ole tarvinnut murehtia työnhausta. Nyt senkin asian suhteen on alettava taas aktivoitumaan, kun jatkoni nykyisessä koulussa ei ole varmaa. Kun kerroin asiasta oppilaille sain vastaukseksi yhteen ääneen: "EIIII!!! Me halutaan, et sä pysyt meidän opena!!" Se lämmitti valtavasti mieltä ja sitä toivon tietysti itsekin. Saa nähdä, miten tässä vielä käy. (Pääsin seuraavaan haastatteluun, mutta lopullinen päätös ei ole vielä selvinnyt)

Opettajan "mukavaa" viikonloppupuuhaa

Sunnuntai (ei opetusta)

Sunnuntaina teen yleissuunnitelman koko tulevalle viikolle ja mietin tarkemmin maanantain oppitunnit. Päivitän luokkamme blogia, joka on ollut oppilaiden sairastelun takia vähän nukuksissa. Tarkistan myös Wilman ja sähköpostin. Tuntuu, etten ole kunnolla saanut latauduttua seuraavaa viikkoa varten, kun lauantaikin on sisältynyt työtehtäviä. Alan laskea päiviä hiihtolomaan :D

Sellaista on minun arkeni. Helppoa ja siistiä sisätyötä (eikö niin?). Tervetuloa kokeilemaan! ;)