Sivut

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Longyearbyen - pala arktista kauneutta

Tämä pääsiäinen tuskin unohtuu kovin nopeasti. Sen verran jännittävä se oli, vaikka elävät jääkarhut jäivätkin näkemättä. Ennen kuin kirjoitan tarkemmin siitä, mitä kaikkea Huippuvuorilla voi tehdä ja kokea, ajattelin omistaa yhden postauksen kokonaan Longyearbyenille, jossa vietin kolme unohtumatonta pääsiäispäivää.
 
Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saaristo pohjoisella Jäämerellä. Longyearbyen sijaitsee Länsimaalla, joka on yksi Huippuvuorten kolmesta asutetusta saaresta. Se on koko Huippuvuorten merkittävin asutuskeskus, joka perustettiin vuonna 1906. Se toimi pitkään pelkkänä hiilikaivoskylänä, mutta nykyään Longyearbyenissä on paljon matkailupalveluja ja siellä toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jossa serkkuni opiskelee.
 
 
Longyearbyenissä on vain vähän reilu 2000 asukasta ja tuntuikin, että minne tahansa menimmekään, aina tuli vastaan joku serkkuni tuttu. Pienuutensa ja sijaintinsa takia se on myös todella turvallinen kyläyhteisö. Matkani aikana en lukinnut huoneeni ovea tai matkalaukkuani kertaakaan, koska siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta.
 
 
Vaaroja paikallisten elämään aiheuttaa lähes ainoastaan luonto. Kylän ulkopuolella on kannettava kivääriä mukana jääkarhuvaaran takia. Vuoristovaelluksille on varustauduttava myös lumivyöryvälinein. Kylään iski loppuvuodesta myrsky, joka lennätti katon irti talosta, jossa serkkuni oli tarkoitus majoittua. Samasta myrskystä johtuen kylään tuli myös lumivyöry, joka teki aikamoisia tuhoja.
 
Sääolot ovat Huippuvuorilla todella vaihtelevat, minkä sain kokea jo muutamassa päivässä. Enimmillään pakkasta oli 15 astetta ja vähimmillään lämpötila pyöri nollassa asteessa. Kahtena päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli oli hyvin vähäistä, yhtenä päivänä taas tuuli todella kovasti ja tuprutti sakeasti lunta.
 
Serkun takapihalla :)

 
Kun saavuin Longyearbyeniin perjantaina, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lumipeitteiset vuoret kohosivat Jäämeren rannoilta. Olen aina rakastanut arktisen luonnon karua kauneutta. Siinä on jotakin hyvin majesteettista. Yksinkertaiset elementit muodostavat upean kokonaisuuden. Olen nähnyt Huippuvuoret aikanaan kesäaikaan, joten oli todella mahtavaa päästä näkemään ne myös lumipeitteisinä.
 
 
Kentältä kulkee kylään bussi, joka maksaa 75 kruunua. Autoja kylällä näki myös yllättävän paljon, vaikka moottorikelkka vaikutti olevan suosituin kulkuväline. Myös sukset ja muut talvivälineet olivat asukkaiden ahkerassa käytössä.
 
Kiertelimme serkun kanssa ensimmäisenä päivänä ympäri Longyearbyeniä, joka oli todella autio pitkäperjantain vuoksi. Kylä on pieni, mutta sitäkin sympaattisempi. Se koostuu lyhyestä "pääkadusta", jonka molemmin puolin on hurmaavia puutaloja. Suurin osa kylästä sijaitsee aivan Jäämeren rannalla ja osa asutuksesta on syvemmällä solassa.
 
 
Itse asuin serkkuni opiskelija-asuntolassa, josta sain onneksi vuokrattua huoneen todella edullisesti. Majapaikat ovat Huippuvuorilla todella kalliita ja olisin joutunut muuten pulittamaan yli sata euroa (per yö) huoneesta jaetulla kylpyhuoneella. Nyt sain 20 eurolla siistin huoneen omalla kylppärillä ja pystyin viettämään samalla paljon aikaa serkkuni kanssa.
 
Muutaman päivän Longyearbyenissä vietettyäni aloin ymmärtää, miksi ihmiset muuttavat sinne. Luonto on upealla tavalla läsnä koko kylässä ja siellä vallitsee ihanan rauhallinen ja rento tunnelma. En tiedä, olisiko minusta Longyearbyenin vakiasukkaaksi, mutta vierailijana viihdyin paremmin kuin hyvin. Seuraavassa postauksessa kerron, millä tavoin kuluttelin lomapäiviäni Longyearbyenissä.
 
Miten teidän muiden pääsiäinen sujui? :)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Arktinen pääsiäistervehdys!

Täällä sitä ollaan keskellä arktista kevättä. Aurinko on paistanut tänään upeasti ja olemme ihastelleet serkun kanssa kävellen Longyearbyenin karun kauniita maisemia. Jääkarhunkin bongasin jo lentokentällä, sattui olemaan onneksi rauhallinen yksilö :D


Huomenna lähdemme vaeltamaan läheiselle jääluolalle ja sunnuntaina on luvassa moottorikelkkailua pitkästä aikaa. Tylsää siis tuskin tulee olemaan tänä pääsiäisenä. 

Iloista pääsiäistä kaikille! :)

torstai 24. maaliskuuta 2016

Suuntana jääkarhujen maa

Reissuun lähteminen on aina yhtä epätodellista. Tuntuu hurjalta ajatukselta, että huomenna olen jo perillä Huippuvuorilla ja vietän pääsiäisen tänä vuonna hyvin poikkeuksellisella tavalla. Tuttuun tapaani en ole vielä edes aloittanut pakkaamista, vaikka lento lähteekin jo aikaisin aamusta. Ehtiihän sitä :D 

En ole myöskään suunnitellut matkaani mitenkään erityisen huolellisesti, vaan ajattelin tehdä sitä, mikä tuntuu perillä hyvältä idealta. Toivottavasti myös serkkuni toimii hyvänä paikallisoppaana (ja suojelee jääkarhuilta!).

Kuva: Wikipedia 

Ainoa toiveeni reissun suhteen on oikeastaan se, että säilyisin yhtenä kappaleena. Ja että tämä alustava lomaflunssa ei taas pukkaisi kunnolla päälle. Eiköhän tästä joka tapauksessa tule aika ikimuistoinen pääsiäinen. 

Jos netin toimivuusaste on Huippuvuorilla huippuluokkaa, saattaa matkaraporttia tulla jo paikan päältä. Nyt kuitenkin toivottelen kaikille mukavaa pääsiäistä ja ryhdyn pohtimaan, mitä tavaroita vaaditaan pääsiäisen viettoon arktisissa oloissa. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Travelisa 3 vuotta!

Vuodet vierivät vauhdilla ja Travelisan kolmas vuosi tulee täyteen tänään. Se on sujunut vaihtelevissa merkeissä ja sen aikana elämäni on kokenut kaksi suurempaa mullistusta lukuisten pienten ohella. Tämän blogivuoden aikana olen myös pohtinut useamman kerran blogini lopettamista, kun jossakin vaiheessa sen kirjoittaminen alkoi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.


Onneksi kuitenkin jaksoin jatkaa bloggaamista, koska olisi ollut sääli, jos mitkään kuluneen vuoden tapahtumat tai matkat eivät olisi tallentuneet tänne. Sen lisäksi blogini lukijamäärä on ollut nousussa ja tänä vuonna olen saanut ilahduttavan paljon kivoja kommentteja, jotka ovat motivoineet jatkamaan tätä välillä kovin aikaa vievää harrastustani. Tässä lyhyt katsaus siihen, mitä kaikkea kolmanteen blogivuoteeni oikein mahtui.

Viime kevät oli hyvin nousujohteinen. Maalis-huhtikuussa olin vielä aika hukassa elämäni kanssa. Tein pätkätöitä ja yritin kuumeisesti keksiä oikeaa suuntaan elämälleni. Epätietoisuuden aiheuttamaa stressiä lievitin keväisessä luonnossa liikkumalla ja haalimalla itselleni mahdollisimman monta matkaa suunniteltavaksi, jotta sain muuta ajateltavaa. 


Toukokuussa asiat alkoivat kuitenkin loksahdella kohdilleen. Pääsin työhaastatteluihin ja minut valittiin useampaankin työpaikkaan. Lopulta sain tietää, että aloittaisin elokuussa 3.luokan opettajana. Tieto lukuvuoden mittaisesta sijaisuudesta  rentoutti oloani valtavasti ja sain toukokuussa nauttia kahdesta mahtavasta matkasta. Kuun alussa matkustin isin kanssa kannustamaan Leijonia Ostravaan jääkiekon MM-kisoihin ja loppukuusta kiertelimme Emilyn kanssa Lontoossa.


Toukokuussa minusta tuli ensiksi tupla- ja kesäkuussa triplatäti, kun molemmat veljeni saivat pojan. Poitsujen ristiäisiä vietettiin kesän aikana, mikä oli minulle erityisen tärkeää, koska minusta tuli heidän molempien kummitäti.


Kesä kului perinteisesti paikasta toiseen kimpoillessa. Aikaa tuli vietettyä muun muassa kesäisessä Helsingissä, mökillämme Porvoossa mansikan myynnin parissa sekä Kreikassa Viivin kanssa lomaillen. Kesään mahtui myös paljon mukavia tapahtumia ja hetkiä rakkaiden ihmisten parissa.



Elokuun alussa jännitys uuden työn aloittamisesta nousi huippuunsa ja sen alettua viikkoni muuttuivat ihanan kamalaksi kaaokseksi. Koko syksy olikin aikamoista vuoristorataa. Toisina viikkoina puhkuin energiaa, intoa ja uusia ideoita. Välillä taas olin niin väsynyt ja stressaantunut, että ajattelin, etten pääse enää seuraavana päivänä ylös sängystä. Uusiin oppilaisiin ja heidän vanhempiin sekä työkavereihin tutustuminen vei valtavasti energiaa. Sen lisäksi piti opetella tuhat uutta asiaa ja samalla yrittää muodostaa käsitys siitä, millainen minä haluan olla opettajana ja kasvattajana.


Syksyäni rytmittivät myös jatkuvat flunssat, jotka heikensivät jaksamiskykyä entisestään. Niiden lisäksi myös Mindin tila muuttui jälleen huonompaan suuntaan ja lääkärissä sai rampata jatkuvasti milloin mistäkin syistä. Myös lähipiirissäni elettiin hyvin raskaita aikoja ja välillä tuntui, että koko maailma vaan kaatuu niskaan.


Raskaan syksyn jälkeen joululoma tuli enemmän kuin tarpeeseen, vaikka sekin kului flunssaisissa merkeissä. Joulu sujui mukavasti ja sen jälkeen suuntasin yhdelle elämäni upeimmista matkoista, kun lähdin isin kanssa Malediiveille ja Dubaihin.


Alkuvuosi on puolestaan ollut aikamoista nousukiitoa. Tammikuu sujui iloisissa merkeissä ja helmikuussa elämääni päätti mullistaa pitkäaikainen ihastukseni paljastamalla omat tunteensa. En oikein vieläkään voi uskoa sitä todeksi, niin epätodennäköiseltä meidän yhteen päätyminen pitkään vaikutti. Hiihtolomaa vietin äidin kanssa Vilnassa ja rennosti kotona. Ensi viikolla puolestaan suuntaan pääsiäisen viettoon Huippuvuorille.


Travelisan kolmanteen vuoteen mahtui yhteensä 5 reissua, joidan aikana vierailin 7 eri maassa. Tšekeissä kannustin Suomea voittoon ja samalla matkalla vierailin Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa. Matkustin myös pitkästä aikaa Englantiin ja tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla Lontooseen.

Keväinen Ostrava, jääkiekon MM-kisat ja Auschwitz

London Baby!

Heinäkuussa suuntasimme Viivin kanssa keskelle Ateenan "levottomuuksia" ja jatkoimme löhöilemään Kreetan Hanialle. Vuoteni vaihtui Malediivien paratiisissa palmujen alla ja uusi vuosi alkoi Dubain ökyloistoa ihmetellessä. Helmiskuussa kävin vielä pikavisiitillä Vilnassa äidin kanssa.

Ateena ja Hania

Malediivien paratiisi

Dubain loistoa

Jokainen matkakohde oli omalla tavallaan ikimuistoinen ja mielenkiintoinen. Olen valtavan kiitollinen niistä jokaisesta ja niiden ansioista olen taas henkisesti paljon rikkaampi. Näyttää kovasti siltä, että tuskin tämä matkakuumeeni tästä ihan heti tulee laantumaan, kun suunnitelmissa siintää jo ainakin kolme matkaa tälle vuodelle.

Talvinen Vilna

Kokonaisuudessaan kolmas blogivuoteni jää reilusti plussan puolelle. Vaikka välillä tuli kahlattua syvemmissäkin vesissä ja jatkuva sairastelu ja stressi söivät voimavaroja, on tämä kulunut vuosi tuonut valtavat määrät iloa ja onnea elämääni. Vaikka tulevaisuus on jälleen avoinna, on epätietoisuuden rinnalla vahva tunne siitä, että asiat tulevat järjestymään tavalla tai toisella parhain päin. Kunhan nyt en joutuisi heti aluksi jääkarhun ruuaksi Huippuvuorilla :D

Kiitos kaikille ihanille lukijoille, jotka olette vierailleet blogissani ja jakaneet tätä elämänmittaista reissua kanssani. Toivottavasti pysytte matkassa mukana myös tulevaisuudessa. Nyt nokka kohti uusia seikkailuja! :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

10 faktaa minusta

Koska pää tuntuu edelleen lyövän tyhjää kirjoittamisen suhteen, ajattelin turvautua monissa blogeissa kiertäneeseen 10 faktaa minusta -postaukseen. Olisi muuten kiva kuulla, jos teillä lukijoilla olisi joitakin ideoita blogiini liittyen. Haluaisitteko lukea jostakin tietystä matkakohteesta, maanosasta tai tapahtumasta enemmän? Kaipaatteko enemmän postauksia, joissa on hyödyllistä infoa vai omien kokemusten höpötystä? Tai onko mielessäsi vain jokin kysymys, johon haluaisit minulta vastauksen? Otan kaikki ideat, ehdotukset ja kysymykset mielelläni vastaan :)


Nyt kuitenkin niihin faktoihin.

1. En muista käyttää kalenteria.

Minun on joka vuosi ostettava itselleni uusi kalenteri, vaikka en koskaan muista käyttää sitä. Tälläkin hetkellä omistan kolme kalenteria (yhden ostin itse, toisen sain töistä ja kolmannen äidiltä). Niissä taitaa olla yhteensä 5 merkintää. Niiden lisäksi minulla on myös seinäkalenteri ja kännykän kalenteri, johon jaksan silloin tällöin laittaa kaikista tärkeimmistä asioista muistutuksia. Jotenkin luotan siihen, että muistan kyllä kaikki menoni, vaikka nyt työelämään siirryttyäni muistikapasiteettini alkaa olla todella ylikuormittunut, minkä takia unohduksiakin on päässyt sattumaan.

2. Ärsyynnyn lapsellisesti, jos asiat eivät mene tahtoni mukaan. 

Jos asiat eivät suju haluamallani tavalla, minussa herää todella lapsellinen kiukutusreaktio. Tulee sellainen olo, että haluaisin vähintäänkin heittäytyä lattialle huutamaan, heilutella keskaria tai heittää kiukutuksen kohdetta märällä rätillä :D Osaan peittää tuon reaktion melko hyvin ja keskityn lähinnä puremaan hampaitani yhteen. Reaktioni näkyy yleensä vain siten, että muutun todella vähäpuheiseksi tai pahimmassa tapauksessa saatan lähteä ulos purkamaan ärsytystäni. Koen tuon reaktion vain läheisteni kanssa, en esimerkiksi töissä juuri koskaan.

3. Menen joka aamu nousemisen jälkeen vielä takaisin sänkyyn köllöttelemään.

Herään arkisin melko aikaisin, koska rakastan rauhallisia aamuja. Teen aamiaista ja palaan takaisin sänkyyn makoilemaan yleensä useamman kerran heräämiseni jälkeen. Viimeisen köllöttelykierroksen teen yleensä jo täysissä pukeissa.

4. Herään lähes joka yö 1-3 kertaa.

En edes muista, koska olisin viimeksi nukkunut yön ilman yhtäkään heräystä. Muistan yöheräilyn olleen minulle tyypillistä jo ihan lapsesta lähtien. En ole tähänkään päivään mennessä löytänyt syytä heräilylleni. Välillä olen hereillä vain hetken ja välillä saatan valvoa useammankin tunnin keskellä yötä. Mietin välillä, miten ihmeessä jaksan päivisin, kun en nuku kunnolla öisin, en harrasta päikkäreitä, enkä myöskään juo kahvia. Ehkä olen vampyyri :D

Tämä kuva sopi hyvin tähän vampyyriteemaan :D

5. En saa kieltä rullalle.

En vaikka kuinka yritän. Minulla on kauheat traumat tuosta asiasta, kun olen perheemme (ja varmaan koko maailman) ainoa, joka ei siihen pysty.

6. Opin nielemään lääketabletteja vasta 15-vuotiaana.

Sitä ennen minun piti syödä kaikki lääkkeet joko murennettuina tai nestemäisinä. Yksi kauheimmista lääkekokemuksistani oli lapsena se, kun yritin niellä valtavaa kalanmaksaöljytablettia. En vain saanut sitä millään alas kurkusta ja lopulta kapseli hajosi ja pahanmakuinen litku levisi suuhuni. Huh, puistattaa vieläkin! Nykyään saan sentään kurkustan alas lähes kaikki lääkkeet ilman suurempia ongelmia.

7. En osaa röyhtäistä.

Tämä on sellainen asia, jota jaksan aina itsekin ihmetellä. Monet kerrat olen yrittänyt muodostaa röyhtäisyä, mutta mitään ei vain tule. Sen sijaan kurkussani kulkee ilmaa röyhtäisyn tapaan, mutta se kulkee ainoastaan ylhäältä alaspäin. 

8. Rakastan ihmisten kyyläämistä.

Olivat he sitten tuttuja tai tuntemattomia. Rakastan ulkona istumista ja ohikulkevien ihmisten kyyläämistä. Heille voi kehittää erilaisia tarinoita tai miettiä, mitä he voisivat sanoa tai tehdä. Arvostelen myös mielessäni ihmisten tyylejä ja käyttäytymistä. Tuttujakin ihmisiä on kiva kyylätä, etenkin silloin, kun he eivät sitä huomaa. Yhdistän kyyläämisharrastuksen usein myös yöheräilyihini ja pystyn antamaan tarkan raportin yöseurani nukkumistavoista aamulla :D

9. En ole koskaan oppinut soittamaan rummuilla peruskomppia.

Senhän pitäisi olla jokin maailman yksinkertaisin juttu, mutta minulla vaan menee koko pakka sekaisin, kun mukaan pitäisi ottaa se toinenkin käsi. Miten niin olen onnellinen, etten joudu opettamaan musiikkia? :D

10. Selostan ja kommentoin tv-ohjelmien päälle. 

Välillä teen sitä pääni sisällä ja välillä ihan ääneen. Saatan kommentoida Salkkareiden hahmojen sanomisia, arvostella tosi-tv-ohjelmien henkilöitä kovin sanoin tai keksiä vaihtoehtoisia juonenkäänteitä ohjelmiin. Viivin kanssa ollaan kehitetty tämä taito ihan huippuunsa ja ollaankin sitä mieltä, että meidät voisi palkata kommentoimaan mitä tahansa tv-ohjelmaa ja siitä tulisi paljon viihdyttävämpi. Viivi muisteli jokin aika sitten yhtä legendaarista kommenttiani eräästä Maajussille morsian-ehdokkaasta, jonka sanoin paljastuvan ihan varmasti homoksi 10 avioliittovuoden jälkeen :D

Yritin ottaa taideselfien :D

Semmoisia outoja faktoja minusta. Niiden kera toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!  :)

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Luokanopettajan normiviikko

Kirjoitin tämän postauksen jo ennen hiihtolomaa, mutta jätin sen silloin julkaisematta. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ehkä meihin opettajiin on jotenkin sisäänrakennettuna se, ettei omasta työstään kuulu tehdä suurta numeroa, se täytyy vain hoitaa mukisematta. Nyt, kun kulutan lauantai-iltaani lukemalla 23:a oppilaiden kirjoittamaa satua, teki mieleni kuitenkin ihan vähän avautua.

Kaikkihan me sen tiedämme, että opettajat pääsevät niin kovin helpolla. Kunhan käyvät opettamassa muutaman hassun tunnin päivässä ja loppuajan viettävät rentouttavaa vapaa-aikaa odotellen pitkiä lomiaan. Jotenkin keskusteluissa aina unohdetaan se, miten suuren vastuun luokanopettaja joutuu kantamaan joka päivä. Tai minkälaisille tilanteille ja melulle he altistuvat työssänsä. Ja miten paljon töitä he tekevät työajan ulkopuolella. Koulumaailman ulkopuolella työskentevillä ei tunnu myöskään olevan kovin realistista käsitystä nykyopettajan työtehtävien kirjosta. Tai siitä, miten suhteettoman pientä palkkaa luokanopettajille maksetaan muihin akateemisesti koulutettuihin verrattuna.

Tässä esimerkki normiviikostani 3.luokan opettajana.

Maanantai (opetusta klo 8.45-14.45)

Viimeistä kahta viikkoa on ollut sekoittamassa uinnit, jotka on lätkitty mielivaltaisesti muun muassa sellaisiin kohtiin, jossa oppilailla ei olisi lukujärjestyksen mukaan tunteja. Siitä on pitänyt tiedottaa kotiin ja jännittää silti, muistavatko puolet oppilaista tulla tuntia aikaisemmin kouluun. Onneksi muistavat ja pääsemme ajoissa bussiin.

Noin klo 9.15 lapset ovat kaikki altaassa ja krooli alkaa jo sujua monelta. Tunnin loppupuolella yksi oppilas ilmoittaa yllättäen, että häntä oksettaa. Ei muuta kuin vauhdilla kohti pukkareita, jossa oppilas oksentaa pari kertaa. Sitten joukot suihkun ja saunana kautta kasaan ja takaisin bussiin. Oppilas selviää koko matkan oksentamatta ja huokaisen jo helpotuksesta. Saattelen oppilaan hakemaan tavaroitaan ja ohjeistan muut käsipesulle ennen ruokailua.

Pian käytävästä alkaa kuulua kauhea melu ja huuto, jota lähden tietysti ihmettelemään. Lattia tulvii vettä ja kiljuvat lapset ryntäilevät käytävässä. Menen vessaan ja totean jonkun älypään laittaneen käsisuihkun ponnarilla on-asentoon, mikä on tulvan syynä. Sammutan hanan ja moitin oppilaita siitä, etteivät olleet sitä itse osanneet sulkea. Kello on 10.30 maanantaiaamuna ja olen valmis nostamaan kädet pystyyn ja lähtemään kotiin :D

Vihdoin pääsemme ruokalaan ja päivä jatkuu oppituntien merkeissä. Vaihdamme viikonloppukuulumiset, jossa saan taas kuulla mitä hurjempia ja hullumpia tarinoita. Joskus on laskettu pulkalla puuta päin, jääty alasti pihalle lukkojen taakse, hypitty katoilta, juotu kaljaa, hakattu veljeä, pelattu K-18 pelejä jne. Kärsivällisesti yritän sitten selvittää tarinoiden sekamelskasta, mikä on totta ja mikä ei. Tuo tunti on oppilaille kuitenkin hyvin tärkeä ja siksi pyrin pitämään sen viikoittaisessa ohjelmistossamme.

Sitten on vielä matikkaa, jolloin erityisopettaja liittyy onneksi seuraamme. Hän jää ohjeistamaan oppilaita pelituntia varten, kun itse lähden järjestämään koetta kahdelle oppilaalle, jotka olivat poissa viime viikon koetunnilla.  Omien tuntien lisäksi pidän maanantaisin läksykerhoa koko koulun oppilaille kahdesta kolmeen.

Työpäivän jälkeen valmistelen perjantaisen äidinkielen kokeen, lähetän Wilmassa viestejä ja suunnittelen seuraavan päivän opetusta. Aikaa tähän menee vajaat kaksi tuntia.
Jokaiselta opettajalta löytyy varmasti viha-rakkaussuhde Wilmaan :D


Tiistai (opetusta klo 8.45-14.45)

Normaalisti meillä olisi tiistaisin kaksi tuntia liikuntaa, mutta uinnit ovat sekoittaneet viikkoja siten, että liikuntatunneille on keksittävä muuta ohjelmaa. Ympässä käsittelemme Suomen järviä ja metsiä sekä tutustumme Suomen karttaan. Pitkävälkkä kuluu oppilaskunnan hallituksen kanssa työskennellessä.

Jotta päivästä ei tulisi liian raskas, pidän välissä lukutunnin. Tutustumme sanomalehtiin, jonka jälkeen oppilaat lukevat niitä tai omia kirjoja. Lopputunnista luen heille satukirjaa. Seuraavaksi kertaamme äidinkielen kokeeseen yhdyssanoja erilaisten pelien ja leikkien avulla. Tunti sujuu yllättävän hyvin, koska yleensä tietyt oppilaat päätyvät pyörimään luokan lattioille useamman kerran ja nyt se tapahtuu ainoastaan kerran.

Viimeinen yhteinen tunti on kuvista, jossa oppilaat piirtävät unelmiensa matkakohteelle mainoksen, jonka osana hyödyntävät sanomalehtiä. Ensimmäinen oppilas tulee näyttämään mainosta vessasta, joka on tehty nopeasti sutaisten. Seuraava taas on Thaimaasta, jonka kuvassa on tsunami. Sanon, etteivät ne ole ehkä kaikista tehokkainta mainontaa ja pistän molemmat jatkamaan hommia. Sen jälkeen on vielä puolelle luokalle matikkaa. Jaan ja käyn läpi edellisen viikon kokeen ja sen jälkeen tutustumme uuteen jaksoon (jakolaskut) ja sovimme päivän, jolloin jakson läksyt täytyy olla tehtyinä. Lopputunnin oppilaat laskevat laskuja. Sen jälkeen valvontaan ja pitämään jälleen läksykerhoa.

Tiistaisin meillä on vielä opekokous, jossa on tällä kertaa aiheena valinnaisten aineiden tuntijako. Siitä seuraa yli tunnin mittainen vääntö siitä, onko musiikki tärkeämpää kuin kuvis tai kässä. Itse näen paremmaksi vain seurata väittelyä, kun monella muulla tuntuu olevan sanottavaa minunkin edestä. Vihdoin vähän neljän jälkeen päätökset saadaan kirjattua ja pääsen kotiin. Onneksi keskiviikko on lyhyt päivä, joka ei vaadi kauheasti suunnittelua, niin kerkeän nauttia Viivin seurasta vielä illalla.
Edellisiä kuvistöitä
Keskiviikko (opetusta klo 8.00-11.00)

Keskiviikko on yleensä minulle ihana hengähdyspäivä alkuviikon rutistuksen jälkeen. Aamun ensimmäinen tunti on sama kuin eilinen, mutta nyt pidän sen toiselle puolikkaalle. Seuraavaksi kertaamme yleis- ja erisnimiä kokeeseen. Kun koko luokka on paikalla, kiitän onneani, että päivä on niin lyhyt, koska oppilailla on päällä hepulikohtaus. Se on jännää, miten yksi päivä saattaa sujua mitä rauhallisimmissa merkeissä ja seuraava taas olla täynnä kaaosta ja hälinää.

Päivän viimeisen tunnin pitää aineenopettaja puolestani, koska osallistun koululla järjestettävään Tajua mut!-koulutukseen. Koulutuksen takia päiväni venyy normaalia pidemmäksi, mutta pääsen lähtemään koululta puolenpäivän aikoihin. Kotona odottaa Wilma-viestien kirjoittaminen ja seuraavan päivän suunnitteleminen.

Niiden jälkeen yritän paneutua verkkohaastatteluun, johon olen saanut kutsun maanantaina. Nykyisestä työpaikassani aukesi yksi virka, jota päätin viime metreillä hakea, vaikka todennäköisyydet sen saamiseen ovat hyvin pienet. Yritän noin tunnin kuvata videoita, joissa vastaan kysymyksiin liittyen uuteen opetussuunnitelmaan, tieto- ja viestintäteknologian käyttöön opetuksessa ja erilaisten oppijoiden huomioimiseen ryhmässä. Ajatus katkeaa aina kesken lauseen ja joudun aloittamaan koko videon alusta kymmeniä kertoja. Tunnin jälkeen luovutan ja päätän palata asiaan vasta viikonloppuna.

Näihin maisemiin parkkeeraan autoni joka arkiaamu :)

Torstai (opetusta klo 8.00-12.00)

Aamusta pidän puolikkaan luokan äikän tunnin ja sen jälkeen on koko luokan matikan tunti. Sieltä kiirehdin avaamaan oppilaskunnan hallitukselle kokouspöytäkirjaa, josta jatkan suoraan välituntivalvontaan. Uintien takia olen joutunut muuttelemaan valvontoja niin moneen kertaan, että huomaan myöhemmin tehneeni väärän valvonnan. Onneksi mitään ei satu välitunnin aikana, koska se olisi ollut minun vastuulla.

Seuraavaksi on vuorossa vielä kaksi tuntia kässää, jota jännitän edelleen, vaikka nyt hommat alkavat olla jo paljon paremmin hanskassa kuin syksyllä. Tämä kevään ryhmä on myös käsityötaidoiltansa kehittyneempiä ja malttavat keskittyä työskentelyyn ihan eri tavalla kuin syksyn porukka. Vaikka avustaja ei pääse tällä kertaa tunnillemme, pääsemme hyvin eteenpäin hommissa. Lähes kaikki saavat suoritettua ompelukoneajokortin ja pääsevät sunnittelemaan varsinaista ompelutyötä, istuintyynyä. Koneet kenkkuilevat lähes jokainen jossakin vaiheessa, mutta saan korjattua niistä lähes jokaisen.

Ruokailun ja oppituntien jälkeen jään järjestelemään luokkaa ja suunnittelemaan seuraavaa päivää koululle. Yhdeltä on sovittuna huoltajapalaveri erään oppilaan oppimissuunnitelmaan liittyen. Aikaa siihen kuluu lähes kaksi tuntia, joten lähden kotiin vasta kolmen maissa.

Pöllöt muuttivat puuhun :)

Perjantai (opetusta klo 8.45-13.45)

Aamun ensimmäisen tunnin vietän puolikkaan luokan kanssa ATK-luokassa, jossa tutustumme Helsingin Sanomien nettisivuihin. Samalla yritän itse tehdä sanasokkeloita oppilaille luokkaan ratkottaviksi. Porukka on melko levotonta, eikä kaunovihollakaan uhkailu tunnu toimivan :D Jatkan vahingossa tuntia myös liian pitkään ja lähdemme kauhealla kiireellä välkälle.

Matikan tunnin ja ruokailun jälkeen on vuorossa äikän koe. Aiheena on yhdyssanat sekä yleis- ja erisnimet. Kun ensimmäinen kysymys kokeeseen liittyen on: "Oliko yleisnimet ne, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella?" meinaan menettää toivoni. Hillitsen itseni ja vastaan: "Sinun pitäisi tietää se itse tässä vaiheessa." Samalla toivon, että kaikkien muidenkin kokeeseen valmistautuminen ei ole samaa tasoa.

Kokeen jälkeen lähdemme uimaan, jossa kollega näkee heti naamastani, että viikko on ollut toooooodella pitkä. Onneksi viimeiset uinnit sujuvat mallikkaasti ja pääsen lähtemään kotiin heti sen jälkeen, kun olen hätistänyt viimeisetkin käytävänorkoilijat viikonlopun viettoon. Tunnen valtavaa voittajafiilistä siitä, että selvisin tästäkin viikosta, vaikka meinasin luovuttaa heti maanantaiaamuna.

Kotona odottaa vielä Wilman päivittäminen,viestittely oppilaskunnan hallituksen kanssa ja kokeiden korjaaminen. Ilokseni saan huomata, että suurin osa oppilaista näyttää osaavan hyvin sekä yhdyssanat että yleis- ja erisnimet. Koeurakan jälkeen käyn vihdoin viikonlopun viettoon.

MM-tunnelmissa!

Lauantai (ei opetusta)

Yleensä pyhitän lauantain viikon ainoaksi päiväksi, jolloin en tee mitään töihin liittyvää, mutta tällä viikolla on tehtävä asiassa poikkeus. Päätän nimittäin paneutua vihdoin verkkohaastatteluihin. Sählään niiden kanssa taas reilun tunnin, menetän hermoni ja lopulta vain höpötän videoille jotain suurinpiirtein aiheeseen liittyvää ja pistän ne matkaan. Odotukseni eivät ole korkealla sen suhteen, että pääsisin seuraavaan haastatteluun, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

On ollut ihanaa, kun on puoli vuotta saanut vain keskittyä töihin, eikä ole tarvinnut murehtia työnhausta. Nyt senkin asian suhteen on alettava taas aktivoitumaan, kun jatkoni nykyisessä koulussa ei ole varmaa. Kun kerroin asiasta oppilaille sain vastaukseksi yhteen ääneen: "EIIII!!! Me halutaan, et sä pysyt meidän opena!!" Se lämmitti valtavasti mieltä ja sitä toivon tietysti itsekin. Saa nähdä, miten tässä vielä käy. (Pääsin seuraavaan haastatteluun, mutta lopullinen päätös ei ole vielä selvinnyt)

Opettajan "mukavaa" viikonloppupuuhaa

Sunnuntai (ei opetusta)

Sunnuntaina teen yleissuunnitelman koko tulevalle viikolle ja mietin tarkemmin maanantain oppitunnit. Päivitän luokkamme blogia, joka on ollut oppilaiden sairastelun takia vähän nukuksissa. Tarkistan myös Wilman ja sähköpostin. Tuntuu, etten ole kunnolla saanut latauduttua seuraavaa viikkoa varten, kun lauantaikin on sisältynyt työtehtäviä. Alan laskea päiviä hiihtolomaan :D

Sellaista on minun arkeni. Helppoa ja siistiä sisätyötä (eikö niin?). Tervetuloa kokeilemaan! ;)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Helmikuun parhaat palat

Helmikuu hurahti sellaisella vauhdilla, etten edes kerennyt kirjoitella sen parhaista paloista ennen sen loppua. Töihin paluu hiihtoloman jälkeen otti veronsa ja alkuviikon olin todella uuvuksissa. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa tottua arkirytmiin ja kirjoitteluunkin on vihdoin aikaa. Helmikuu oli täynnä ihania hetkiä läheisten ihmisten kanssa ja se mullisti elämääni toden teolla. Helmikuu oli vielä monin kerroin ihanampi kuin tammikuu, joten vähän pelottaa, tuoko maaliskuu mukanaan murheita. Toivottavasti ei.
 
Valo
 
Joka vuosi jaksan hämmästyä siitä, miten nopeasti valon määrä kasvaa talven taittuessa kevääksi. Jossakin vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, että kello neljän säkkipimeys onkin vaihtunut upeaan auringonpaisteeseen. Olen myös todella iloinen siitä, että talvi teki jonkinlaisen paluun myös tänne etelään ja helmikuuhun mahtui paljon kauniita talvipäiviä.

 
Ystävät
 
Helmikuussa näin myös paljon tärkeitä ystäviäni. Vietin Viivin kanssa lukuisia hulvattomia hetkiä ja nauroin vedet silmissä. Emily tuli käymään pitkästä aikaa Suomessa Englannista ja kerkesimme onneksi tapaamaan pikaisesti. Kävin myös tervehtimässä erästä ihanaa ystävääni sairaalassa, joka onneksi toipuu hienosti isosta leikkauksestaan. Jos jotakin olen oppinut näiden viimeisimpien vuosien ansiosta, niin sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Olen valtavan kiitollinen heistä jokaisesta, vaikka osaa näenkin nykyään vain melko harvoin.
 
 
Hyvä ruoka
 
Helmikuusta piti tulla kuntokuu, mutta siitä tulikin herkkukuu (yllättävää :D). Helmikuussa sain nauttia herkullisesta ruuasta läheisten kanssa, kävin useammankin kerran ulkona syömässä ja innostuin myös itse kokkailemaan entistä enemmän.

Blini-ilta perheen kanssa, nam!

Kallio

Helmikuussa tutustuin myös tarkemmin Helsingin boheemimpaan osaan, Kallioon. Elämänrytmi on siellä kyllä huomattavasti vilkkaampaa kuin täällä Lauttasaaressa, mutta etenkin aamuisin sielläkin saa nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja kauniista rakennuksista. Myös Mindi pääsi tutustumaan Kallion kahviloihin, kun kävimme kahvila Berggassa, jonne myös koirat ovat tervetulleita. Sieltä sai myös suussa sulavia suklaabrownieita. Viime sunnuntaina nautin puolestaan ihan mahtavan brunssin Kallion Oivassa, josta sai koko päiväksi järkyttävän ihanan ähkyn. Suosittelen molempia paikkoja lämpimästi, jos sattuu pyörimään Kalliossa päin.
 
Kallion kauneutta

Perhe

Perhe on pahin sanotaan, mutta minusta tuntuu, että pidän omastani vuosi vuodelta enemmän. Helmikuuhun mahtuikin paljon mukavia hetkiä perheen parissa. Minulle merkitsee aivan valtavasti, että voin edelleen viettää aikaa ja matkustaa vanhempieni kanssa. On myös todella mukavaa, että edes toinen veljeni asuu perheineen niin lähellä, että heillä voi piipahtaa melkein koska vaan. Ja toisellekin voi soitella ja päivitellä muun muassa Salkkareiden viimeisimpiä käänteitä.
 
Äiti <3

Loma

Kyllä sitä lomaa osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun tekee kokopäivätyötä. Hiihtoloma kului Vilnan reissun jälkeen todella rennoissa merkeissä. Katsoin Dexterin 7. kauden, leivoin pizzaa, join teetä parvekkeella, tein pitkiä lenkkejä Mindin kanssa, herkuttelin, unohdin työhommat kokonaan ja keskityin täysillä relaamiseen.
 
Loma <3
 
Mullistava maanantai
 
Ajattelin ensiksi, etten kirjoita tästä mitään, mutta tuntuisi vähän oudolta, jos en mainitsisi kuukausikatsauksessa sitä isointa ja tärkeintä tapahtumaa, joka keikautti koko elämäni ihanasti sekaisin. Se tapahtui ihan tavallisena maanantaina 8.2. Sinä päivänä mahdottomasta tuli mahdollista, kun minulle lausuttiin sanat, joiden kuulemista olin toivonut jo kuukausia. Sinä päivänä eräs ihminen pyyhki muutamalla lauseella pois kaikki edellisten ihmissuhteiden mustelmat ja arvet. Ja toi sydämeeni sellaisen varmuuden, jollaista en ole tuntenut koskaan aiemmin.
 
Puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogiin näin koettuani jälleen yhden pettymyksen rakkaudessa:
 
Ehkä joskus tulee vielä päivä, etten jää kakkoseksi työlle, päihteille, kuntoilulle, kavereille, toiselle naiselle tai millekään muulle. Ehkä joskus joku vielä kohtelee minua hyvin ja tajuan myös arvostaa sitä. Ehkä joku vielä rakastaa minua kaikkine virheineni. Ja ehkä se tunne on molemminpuoleinen. Ehkä joku vielä joskus nauraa kanssani sekä minun että hänen huonoille puolille. Ehkä pystyn taas joku päivä avaamaan sydämeni ja antamaan kaikkeni, jos joku osoittautuu sen arvoiseksi. Ehkä opin rakastamaan oikein, jos löydän sen oikean ihmisen.
 
Nyt en voi lukea tuota pätkää hymyilemättä ja olla ajattelematta, että se oikea ihminen taisi vihdoin osua kohdalleni. Ja mitä yllättävimmällä tavalla. Elämästä ei koskaan tiedä, se yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Sen takia on nautittava siitä, mitä meillä on juuri nyt <3
 
Millaisia tapahtumia teidän muiden helmikuuhun mahtui? :)