Hyvä kiertoon: Naisten Pankki ja Kirkon Ulkomaanapu

Marraskuun viimeistä viedään ja vuorossa olisi tämän kuukauden hyväntekeväisyyskohteen esittely. Marraskuussa elämäni on koostunut pitkälti töistä, minkä takia päätin valita myös avustuskohteen siihen liityen. Vaikka maanantait ovat töissä aina aika rankkoja (etenkin tänään!), niin ainakin itse olen valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ylipäätänsä töitä näinä taloudellisesti hankalina aikoina.

Suomessa keskustellaan paljon siitä, miten naiset ovat miehiä heikommassa asemassa työelämässä. Naisten palkkapäivää vietettiin jo kuukausi takaperin 30.10, jolla haluttaan korostaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa. Naisten palkat ovat keskimäärin 83,4 prosenttia miesten palkasta, joten naiset tekevät tavallaan vuoden viimeiset kaksi kuukautta töitä ilman palkkaa.

Vaikka Suomessakin naiset joutuvat kohtaamaan monenlaisia hankaluuksia ja epäkohtia työmarkkinoilla, on tilanteemme kehitysmaitten naisiin verrattuna todella hyvä. Monissa köyhissä maissa naisilla ei ole mahdollisuutta hankkia kunnollista koulutusta tai työtä. Jos naisilla on mahdollisuus käydä töissä, he ovat yleisesti alipalkattuja ja joutuvat työskentelemään todella huonoissa olosuhteissa.

Kuva: www.naistenpankki.fi

Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa erilaisten avustusten ja projetkien avulla. Naisten pankin tarjoamien pienlainojen avulla useat naiset ovat saaneet mahdollisuuden nousta köyhyydestä ja toteuttaa unelmansa. Oma toimeentulo vahvistaa naisen asemaan sekä perheessään että kyläyhteisössään ja naisten auttaminen onkin tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista kasvattaa hyvinvointia kestävästi. Naisten pankin aikaansaannoksiin voit tutustua tarkemmin tästä.

Vaikka Naisten Pankki toimii Kirkon Ulkomaanavun kanssa yhteistyössä, siihen ei liity minkäänlaista lähetystyötä. Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö, jonka toiminta perustuu lähimmäisenrakkauteen ei uskontoon. Toimin yhtenä kesänä hetken aikaa heidän feissarina ja muistan hyvin, miten ennakkoluuloisiksi ihmiset menivät heti kuullessaan sanan KIRKKO. Se on sääli, koska Kirkon Ulkomaanavulla on todella kattava avustusverkosto ympäri maailmaa, joka tarvitsee lahjoitusvaroja toimiakseen.

Tämän lahjan avulla tuetaan kestävällä tavalla naisia, heidän perheitään ja usein myös koko kyläyhteisöä. Kun naisten toimeentulo paranee, se lisää koko yhteisön tuloja ja näin koko kansantalouden hyvinvointia. Tämä lahjoitus ohjataan Naisten Pankin rahaston kautta perille kehitysmaihin.

Tämän lahjan avulla tuetaan kestävällä tavalla naisia, heidän perheitään ja usein myös koko kyläyhteisöä. Kun naisten toimeentulo paranee, se lisää koko yhteisön tuloja ja näin koko kansantalouden hyvinvointia. Tämä lahjoitus ohjataan Naisten Pankin rahaston kautta perille kehitysmaihin.

Marraskuussa onnistuin pitämään kukkaron nyörit taas tiukalla. Jouduin ainoastaan ostamaan 3 eurolla Meksiko-aiheista rekvisiittaa pikkujouluihin. Päätin kuitenkin lahjoittaa Naisten Pankin toimintaan 30 euroa, koska sillä summalla voidaan mahdollistaa yhdelle kehitysmaan naiselle ammatti.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille! Toivotaan, että tuo vesisade muuttuisi vielä jossakin vaiheessa lumeksi :)

MatkaMuistoja: Madrid joulukuussa

Jes, pikkujouluista selvitty kunnialla! Oli kyllä tosi hauska ilta, kiitos mahtavan työporukkamme. Aluksi vietimme iltaa Amarillossa Meksiko-teeman mukaisesti. Syömistä, juomista, rentoa jutustelua ja ohjelmaa. Jouduin ihan yllättäen esittämään hevosta, joten tuli sitten kontattua ensimmäistä kertaa pitkin lattioita mekossa ja sukkiksissa. Onneksi molemmat pysyivät ehjinä, enkä onneksi onnistunut juomaan itseäni konttauskuntoon :D Amarillosta lähdimme jatkoille Apolloon, jossa pääsimme nauttimaan huikean livebändin esityksestä. Tuli taas tanssittua oikein kunnolla koko illan ajan.

Joulukuu kolkuttelee tosiaan jo ihan nurkan takana (mihin tämä aika on oikein kadonnut?) ja siihen liittyy myös tämän kertainen MatkaMuistoja-postaus. Joulukuussa 2011 lähdimme äidin kanssa viettämään pidennettyä äiti-tytär viikonloppua Madridiin. Tuo matka oli ensikosketukseni Manner-Espanjaan ja todella positiivinen yllätys. Madrid jää usein Barcelonan jalkoihin, vaikka se on upea kaupunki, joka tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää. Mielestäni se on ehdottomasti ansainnut paikkansa Espanjan pääkaupunkina ja voin suositella lämpimästi sinne matkustamista. Ilma oli joulukuussa meidän syksyä vastaavissa lämpötiloissa ja koko reissumme ajan paistoi aurinko.

Matkamme oli melko kulttuuripainoitteinen (kiitos äidin), mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Kiersimme päivien aikana useissa museoissa. Ensimmäisenä vierailimme niistä suosituimmassa, Museo Del Pradossa.

Pradosta löytyy suuri kokoelma huippuluokan töitä eri aikakausilta ja seuduilta. Esillä on muun muassa espanjalaisten, hollantilaisten, italialaisten, saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten taidetta 1400-1600-luvuilta. 

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Reina Sofiaa, joka on Madridin nykytaiteen museo. Sen päänähtävyys on Picasson valtavan kokoinen ja pysäyttävä Guernica, joka on saanut innoitteensa Espanjan sisällissodan kärsimyksistä.

Reina Sofiasta jatkoimme matkaa kohti valtavan kokoista Parque del Retiroa. Puisto oli todella tunnelmallinen lukuisine polkuineen, rakennuksineen ja lampineen. Voin vain kuvitella, miten ihanalta se näyttää kesäaikaan.

Kiertelimme pitkin puistoa ihastelemassa muun muassa kaunista Palacio de Cristalia. Sen edessä sijaitsee tunnelmallinen lampi vesiputouksineen, suihkulähteineen ja mustine joutsenineen.

Puistosta jatkoimme kävelyämme kohti seuraavaa museoa, Thyssen-Bornemiszaa. Museossa on esillä noin 700 teosta ja se sijaitsee upeassa palatsissa. Lähes kaikkiin Madridin taidemuseoihin on ilmainen sisäänpääsy jossakin vaiheessa viikkoa, mikä kannattaa ottaa huomioon suunnitelmia tehdessä. Taidemuseoiden lisäksi kannattaa Madridissa kävellä ympäriinsä ihastelemassa sen upeaa arkkitehtuuria. Kuulimme eräältä taksikuskilta, että keskustan vanhoja rakennuksia oli kunnostettu lähiaikoina ja sen takia koko kaupunki oli todella siistissä kunnossa. 

Toinen matkamme pääteema oli shoppailu, jota harrastimme muun muassa pienissä putiikeissa, suurissa ostoskeskuksissa ja valtavilla El Rastron markkinoilla. Samalla nautimme kaupungin hienoista joulukoristeluista- ja valoista, joihin olen tunnetusti aivan hulluna.

El Rastron markkinat sijaitsevat lähellä Espanjan kuninkaan virka-asuntoa, Palacio Real de Madridia. Siksi päätimme piipahtaa ihastelemassa kuninkaallisen elämän loistetta palatsin sisällä.

Palatsin sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta valtavat huoneet olivat täynnä toinen toistaan upeampia esineitä. Päädyin vaatimattomasti omimaan koko linnan itselleni ja luovutin äidille ainoastaan vartijankopin :D

Arkipäivinä Madridissa pääsi liikkumaan melko vaivattomasti kävellen, mutta viikonloppu toi tullessaan valtavat ihmismassat kaduille, joiden sekaan yritimme ahtautua. Viimeinen iltamme osui Suomen itsenäisyyspäivälle, jota vietimme monenlaisin menoin. 

Aluksi menimme syömään Cervecería Alemanaan, joka oli aikanaan yksi Hemingwayn kantapaikoista. Ajattelimme tilata alkuun vähän tapaksia, mutta paikan tapas-annokset olivat sen verran valtavia, ettemme lopulta jaksaneet syödä ollenkaan pääruokaa. Illallisen jälkeen menimme vielä katsomaan upeaa flamencoa ja balettia yhdistävää esitystä. 

Lopulta palasimme hotellillemme, jossa juhlistimme itsenäisyyspäivää kynttilöillä ja kuohuvalla. Oikeastihan olimme koko illan ihan  kaatokännissä, ainakin jos alla olevia kuvia on uskominen :D

Näitä kuvia selaillessa palasi mieleen lukuisia hauskoja muistoja tuolta matkalta äidin kanssa. Arvostan ihan hirveästi sitä, että minulla on molempiin vanhempiini edelleen niin hyvät välit, että voin kokea heidän kanssaan upeita matkaelämyksiä. Vanhempien kanssa matkustaessa tulee usein myös tehtyä sellaisia asioita reissussa, jotka muuten saattaisivat jäädä tekemättä. 

Löytyykö lukijoista muita, jotka edelleen näin "aikuisena" matkustavat omien vanhempiensa kanssa? :)

Blogihaaste: Starlight Blogger Award

Sain blogihaasteen, joka pisti pohtimaan aika syvällisiä asioita. Siitä on kiittäminen Vintagella -blogia. Välillä tekee hyvää pysähtyä kaiken kiireen keskellä miettimään omaa elämäänsä. Mistä kokee kiitollisuutta, mitä haluaisi muuttaa ja mikä on koko elämän tarkoitus. Jos sinäkin haluat pohtia kyseisiä asioita, kopioi haaste blogiisi ja anna ajatusten virrata. En haasta mitään tiettyjä blogeja, vaan heitän haasteen kaikille, jotka tätä päätyvät lukemaan. Tässä ohjeet haasteeseen:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

- Ihanasta tukiverkostosta ympärilläni, jota ilman en olisi selvinnyt tästä syksystä. Äidistä, isistä, välittävistä ystävistä ja sukulaisista, jotka ovat auttaneet ja piristäneet stressin ja synkkyyden keskellä.

 

- Molemmista veljistäni ja heidän lapsistaan, joita kaikkia näin viime viikonloppuna.

 

- Mindin jokaisesta hyvästä päivästä. Niitä ei ole ollut liikaa viime aikoina, mutta toivon, että niitä olisi taas enemmän tulevaisuudessa.

- Luokastani. Se on täynnä mahtavia persoonia, jotka piristävät arkipäiviäni hölmöillä jutuillaan ja lämpimillä halauksillaan. 

 

- Tulevasta matkasta Malediiveille ja Dubaihin. On suuri etuoikeus, että minulla on mahdollisuus toteuttaa jälleen matkahaaveitani.

- Lukuisista pienistä asioista, kuten uusista tuttavuuksista, mukavista kollegoista, joulusuklaista, hyvistä telkkariohjelmista, lämpimistä suihkuista, fleecehaalarista, koskettavista elokuvista ja kappaleista, pikkujouluista, satunnaisista lumihiutaleista ja monesta muusta asiasta.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Uskon vahvasti siihen, että asioilla ja tapahtumilla on jokin tarkoitus. Vaikka jokin asia elämässä tuntuisi hirveimmältä ikinä, se saattaa lopulta paljastua tapahtumaksi, joka tarvittiin muuttamaan koko elämääni paremmaksi. Sen takia en oikeastaan muuttaisi mitään tekemääni valintaa. Ilman niitä valintoja tuskin olisin nyt tässä pisteessä.

 

Oikeastaan ainoa asia, minkä muuttaisin elämässäni on se, ettei Mindi olisi koskaan sairastunut. Se on asia, jota en melkein kahden vuoden jälkeenkään ole pystynyt hyväksymään. On mielestäni edelleen täysin kohtuutonta, että maailman sydämellisin koira joutuu kantamaan sellaista sairauksien ja lääkkeiden määrää pienessä kropassaan.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Yksinkertaisesti tehdä elämästään oman näköinen polkunsa. Tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat hyvälle tuulelle. Tavoitella omia unelmiaan, ei muiden. Tehdä rohkeita valintoja ja suunnanmuutoksia, vaikka ne pelottaisivat. Nauraa sydämensä kyllyydestä. Itkeäkin välillä. Levittää hyvää ympärilleen ja olla muille avuksi. Olla mahdollisimman onnellinen omassa elämässään, jotta voi tehdä myös ympärillään olevia ihmisiä onnelliseksi.

 

Sellaisia ajatuksia tähän maanantaihin. Mukavaa viikkoa kaikille! :) 

Pray For Our World

Kirjoitettuani perjantaina omasta kamppailustani valon ja pimeyden välillä, kävin nukkumaan vähän kevyemmällä mielellä. Lauantaiaamuna avasin netin ja kohtasin hirveät uutiset Pariisista. Vastoin perjantaina esittämääni toivetta tämän vuoden perjantai 13. päivä tulee jäämään järkyttävällä tavalla ihmisten mieleen. 

Pariisi on jo pitkään ollut yksi lempikaupungeistani ja myös sukulaisiani asuu siellä. Minulle Pariisi on aina edustanut kauneutta ja valoa. Tuntuu hirveältä ajatella, millainen kaaos ja synkyys siellä tällä hetkellä vallitsee. Toivon koko sydämestäni voimia kaikille iskuissa kuolleiden omaisille ja siinä loukkaantuneille. Mutta minun rukoukseni eivät mene pelkästään Pariisiin, vaan kaikille Isiksen uhreille ympäri maailmaa.

On hirveää, miten häikäilemättömällä tavalla Isis käy täysin viattomien ihmisten kimppuun niin Lähi-idässä kuin täällä Euroopassa. Ja on käsittämätöntä, miten pitkään se on saanut jatkaa toimiaan ilman, että juuri kukaan on välittänyt siitä. Pariisin terrori-iskut saivat liikkeelle monenlaisia massatapahtumia uhrien puolesta. Mitään vastaavaa ei ole tapahtunut, vaikka samankaltaisia iskuja on tehty useissa eri maissa jo pitkän aikaa. Onko ranskalaisen henki arvokkaampi kuin vaikka syyrialaisen tai irakilaisen?

Eniten mietityttää se, mitä tästä kaikesta seuraa. Osanottojen ja rauhanmarssien lisäksi tapahtumat ovat nimittäin nostaneet pintaan valtavat määrät pelkoa ja vihaa. Ja vielä aivan vääriä ihmisiä kohtaan. Myötätuntoni on kaikkien niiden pakolaisten, maahanmuuttajien ja muslimien puolella, jotka nyt joutuvat turhan epäilyksen ja vainon kohteeksi. Jokaisen pitäisi ymmärtää se, että me länsimaalaiset ja pakolaiset emme ole toistemme vihollisia, vaan meillä on yhteinen vihollinen, joka haluaa lietsoa vihaa välillemme.

Tässäkin asiassa on kyse valon ja pimeyden taistelusta. Pimeyttä ei koskaan voi voittaa pimeydellä, eikä vihaa vihalla. Toivottavasti perjantain tapahtumat saisivat meidät kaikki vihdoin puhaltamaan yhteen hiileen ja pysäyttämään pimeyden leviämisen. Tänään rukoilen valon, rauhan ja yhteisen maailmamme puolesta. 

Taistelua valon ja pimeyden välillä

Vaikka syksy on lempivuodenaikani, marraskuu on kuukausi, jonka yli voisin hypätä lähes joka vuosi. Viime vuoden marraskuu taisi olla vain se poikkeus, joka vahvisti säännön. Tänä vuonna sen kaamos onkin taas vienyt tuttuun tapaan mennessään. Työmäärä on ollut valtava, Mindin vointi on ollut välillä todella huono, oma terveys on ollut koetuksella ja muillakin elämän osa-alueilla on ollut huolia ja vastoinkäymisiä.

 

Vaikka viikot ovatkin vierineet vauhdilla, tuntuu jokainen päivä valtavalta ponnistukselta. Unirytmini on aivan sekaisin ja jokainen päivä alkaa väsymyksen vallassa. Jokainen tehtävä töissä tai vapaalla tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta ja kuluttaa jo valmiiksi vähäisiä energiavaroja. Töissä on jaksettava olla sosiaalinen ja hyväntuulinen, mikä taas purkautuu moninaisin tavoin vapaalla.

 

Turhauttaa, ahdistaa, ärsyttää ja väsyttää jatkuvasti. Liian moni hymyistäni ja nauruistani on pakotettuja. Vaikka vasta vuosi sitten lupasin itselleni, etten enää koskaan luopuisi niistä kahdesta. Tuntuu, että mieleni on kuin marraskuinen meri. Tummien aaltojen väliin mahtuu hetkellisiä valonpilkahduksia ja aitoja naurunpurskahduksia, jotka edellistä synkempi aalto vie mennessään.
 

Olen kasvanut siihen malliin, että on vain oltava vahva, tapahtui mitä tapahtui. Noustava ylös jokaisen vastoinkäymisen jälkeen ja käännettävä ne voitokseen. Mutta välillä suurinta vahvuutta voi olla myöntää olevansa heikko. Ja oman heikkouteni olen joutunut kohtaamaan tänä syksynä monta kertaa.

 

Suomalainen yhteiskunta asettaa yksilölle niin suuret paineet, etten enää ihmettele, miksi niin moni sekoaa, tappaa itsensä (ja perheensä) tai muuttaa pois täältä. Koko ajan pitäisi saada aikaan ja suorittaa enemmän. Ja omaa heikkouttaan ei missään nimessä pidä näyttää muille. Kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka niiden takana tapahtuisi mitä tahansa.

 

Viimeisin havahdukseni asiaan liittyen tapahtui viime viikonloppuna. Olin viettänyt mukavan lauantaipäivän isin ja Mindin kanssa ja kaikki vaikutti olevan taas paremmin kuin pitkään aikaan ja oli helppo hymyillä. Kunnes tuli yö ja Mindi alkoi ripuloida. Se muuttui nopeasti hyvin veriseksi ja jatkui koko yön noin puolen tunnin välein. Kun aamulla Mindi vielä oksensi kaikki aamulääkkeensä, oli pakko lähteä jälleen kerran päivystykseen.

 

Ja silloin se ajatus välähti mieleeni. Kaiken sen valvotun yön väsymyksen, lamauttavan huolen, itkusta turvonneiden silmien ja marraskuisen sateen keskellä. Hetken aikaa siinä ajaessani mietin, miten helppoa olisi vain kaahata jotain kalliota päin ja lopettaa se kaikki. Tuo ajatus kesti vain hetken, ravistelin sen nopeasti pois mielestäni ja jatkoin matkaani päivystykseen.
 

Se kuitenkin havahdutti minut tajuamaan, miten pitkään olen sinnitellyt jaksamiskykyni äärirajoilla. En tietenkään halua tappaa itseäni tai Mindiä. Tuo ajatus vain toi esiin sen, miten kipeästi kaipaan hengähdystaukoa tästä kaikesta kaaoksesta, jota tällä hetkellä elämäkseni kutsutaan. Ja se kertoo siitä, miten turhautunut olen tähän tilanteeseen, johon en voi itse kuin vain hyvin vähän vaikuttaa.

 

Tuon kokemuksen myötä muistin taas, miten vaarallista on aina vain yrittää olla vahva. Jokaisen on saatava olla heikko. On saatava itkeä, kun siltä tuntuu. On saatava tukea lähimmäisiltään murheisiinsa, kun ei jaksa niitä enää yksin kantaa. Minä olen siitä onnekas, että ympärilläni on paljon aidosti välittäviä ihmisiä, jotka ovat olleet apunani näinä haastavina aikoina. Ja silti olen ollut lähellä uppoamista.

 

Monilla ei ole ympärillä ihmisiä, joihin tukeutua elämän myrskyissä. Voin vain kuvitella sen ahdistuksen määrän, joka heidän sisällään velloo. En voi muuta kuin toivoa, että valo vielä jonain päivänä voittaa heidän mielensisäisen kamppailun. Ja että omakin taisteluni kääntyisi taas aurinkoisempaan suuntaan. 

 

Valtavasti tsemppiä myös kaikille muille marraskuun harmauteen. Ehkä se tästä taas iloksi muuttuu, kun perjantai 13.päiväkin on kohta selätetty! :)

Säästämällä kohti unelmia 1/2

Tästä aiheesta minulla oli tarkoitus postata jo keväällä, kun käsittelin omia unelmiani tässä kirjoituksessa. "Vähän" on aikataulu venynyt, mutta nyt sitten päätin kirjoittaa asiasta kahden postauksen verran. Tässä tulisi niistä ensimmäinen ja toisen saan varmasti julkaistua ensi vuoden jouluksi :D

Toiset unelmat vaativat työntekoa ja toiset taas enemmän onnea toteutuakseen. Kaikkien unelmien toteutuminen ei ole omissa käsissä, mutta monet niistä on kuitenkin kaikkien saavutettavissa. Niiden toteuttaminen saattaa vain vaatia paljon rahaa. Jotkut saattavat ihmettellä, miten minulla on varaa matkustaa niin paljon. Saatan pistää tuhansia euroja vuodessa matkustamiseen sen enempää miettimättä, koska koen saavani sijoitetun rahan monikertaisena takaisin kokemusten muodossa. Arjessa olen kuitenkin todella tarkka kuluistani ja käytän rahaa harkiten. Elämä on täynnä valintoja. Minä olen päättänyt sijoittaa matkustamiseen, mikä tarkoittaa säästöjä monessa muussa asiassa.

"Don't save what is left after spending, but spend what is left after saving."
 -Warren Buffet

Kukaan ei pysty vaikuttamaan omiin lähtökohtiinsa, mutta niistä riippumatta jokaisen unelmat ovat toteutettavissa, jos vain löytyy tarpeeksi tahtoa. Vaikka olen nähnyt monenlaista köyhyyttä ympäri maailmaa, en todellakaan ala väittää, että tietäisin, miltä köyhyys tuntuu. Se olisi typerää ja tekopyhää ihmiseltä, joka on syntynyt niin onnellisten tähtien alla kuin minä. En tiedä, miltä tuntuu, kun tili näyttää nollaa tai millaista on elää pelkästään yhteiskunnan tuilla. En myöskään tiedä, miltä tuntuu nähdä nälkää tai jättää menemättä lääkärin, koska se on liian kallista. Mutta säästämisestä tiedän silti aika paljon.

Vaikka olen ollut lähes koko kuluneen vuoden oikeutettu erilaisiin työttömyys- ja toimeentulotukiin, en ole niitä nostanut. Jotenkin olen kokenut, ettei minulla ole ollut oikeutta nostaa niitä, koska pärjäsin taloudellisesti ilmankin. Minusta ne kuuluvat niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat, vaikka se tarkoittikin sitä, että jouduin luopumaan osasta säästöistäni. Ehkä jos samanlainen työtilanne olisi jatkunut vielä syksylläkin, olisin joutunut miettimään tilannetta uudelleen. 

"Too many people spend money they haven't earned, to buy things they don't want, to impress people they don't like."
 -Will Rogers

Vaikka olen kasvanut varakkaassa perheessä, minulle on pienestä pitäen opetettu, ettei raha kasva puussa. Etenkin isiltä olen oppinut säästäväisen elämäntavan ja sijoittamisen alkeita. Vanhemmiltani opin myös sen, ettei arvokkuus perustu ulkoisiin tekijöihin, vaan siihen, mitä löytyy ihmisen sisältä ja miten kohtelemme muita ihmisiä. Olen niin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että vaikka heillä olikin taloudellisesti mahdollista ostaa merkkitavaroita ja -vaatteita niin itselleen kuin meille lapsillekin, eivät he sitä tehneet. Jos onnellisuus perustuu materiaan, se ei ole kauhean hyvällä pohjalla.

Toisessa postauksessa kerron enemmän siitä, miten paljon minulla kuluu rahaa kuukaudessa eri asioihin, millaisia säästömuotoja käytän ja mitkä ovat heikkouteni säästämisessä. Nyt lopuksi haluan kertoa 5 säästövinkkiä, joita hyödynnän omassa arjessani. Toiset viisi jaan sitten toisessa postauksessa.

1. Vähennä tai lopeta päihteiden käyttö

Säästän vuosittain yhden lomamatkan verran vain sillä, etten polta tupakkaa. Toinen samanlainen summa kertyy siitä, että juon alkoholia melko harvoin ja silloinkin aika pienissä määrin. 5 euroa tupakka-askista tai kaljasta saattaa tuntua pieneltä summalta, mutta kun niitä kuluu satoja vuodessa, puhutaan ihan toisista summista. En myöskään harrasta uhkapelejä, paitsi lottoa ehkä kolme kertaa vuodessa. Siinä säästyy jo kolmannen matkan verran.

Vähentämällä drinksuttelua Suomessa, voi siitä nautiskella vaikka upealla kattoterassilla Kuala Lumpurissa. 

2. Käy kaappisi läpi ennen uuden ostamista

Olen luonteeltani tarjoushamsteri eli ostan aika usein enemmän tavaraa kerralla, jos se on hyvässä tarjouksessa. Esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden käyttöaika on niin pitkä, että saatan helposti unohtaa, että minulla on jo jotain tuotetta kaapissa ja ostaa vahingossa uuden tuotteen loppuneen tilalle. Siksi käyn nykyään aina kaappini läpi, kun jokin asia on lopussa, etten turhaa osta asioita, joita minulla jo on.

Okei, myönnetään! Saatan tehdä poikkeuksia tässä säännössä esim. korujen tai kenkien kanssa :D

3. Juo vettä

Veden juonti on yksi terveellisimmistä tavoista säästää rahaa. Siitä kiittää sekä kroppa että kukkaro. Juon arkisin pelkästään vettä ja muutenkin ostan hyvin harvoin kaupasta mitään juomia. Maitoa en juuri käytä, vaan saan tarvittavat ravintoaineet muista maitotuotteista. En juo kahvia ja teetäkin vain silloin, kun minulla on kurkku kipeä. Mehuja ostan todella harvoin, yleensä pidän vain tiivistettä kaapissa mehuhetkiä varten. Ainoat "juomat", joita ostan säännöllisesti ovat sokeroimattomat mehukeitot, joita käytän aamupuuron kanssa. Jos mieleni tekee limua tai kivennäisvettä, ostan sitä yleensä puolen litran pullossa, koska 1 ½ litran pulloista jää suurin osa juomatta.

Koska juon arkeana limuja todella harvoin, nautin melkein aina matkoillani ruuan kanssa kokista.

4. Suunnittele ruokaostokset etukäteen

En mene melkein koskaan kauppaan niin, etten olisi suunnitellut ostoksiani etukäteen. Pyrin käymään kaupassa maksimissaan kaksi kertaa viikossa ja ostamaan kerralla aina useamman päivän ruuat. Näin vähennän hukka- ja heräteostosten määrää. Syön vain harvoin ravintoloissa ja pyrin tekemään mahdollisimman paljon itse ruokiani. Nykyään ruokaostosten toteuttaminen on entistäkin helpompaa, kun syön lounaan töissä. Välillä oikein ihmettelen, miten jääkaappi ei meinaa millään tyhjentyä. Etukäteissuunnittelun avulla pystyn tarkkaan miettimään tarvittavan ruuan määrän ja syön pääsääntöisesti aina kaiken, mitä olen ostanut. Mielestäni on järkyttävää, että noin kolmasosa maailmassa tuotetusta ruuasta heitetään pois, kun samalla yli miljardi ihmistä näkee nälkää.

Arjen ruokasäästöjen ansiosta lomalla ei tarvitse syödä pelkästään mäkkärissä.

5. Kävele tai pyöräile mahdollisimman paljon

Kuten veden juonti, myös hyötyliikunta on loistava tapa säästää rahaa. Olen aina pyrkinyt kävelemään tai pyöräilemään  mahdollisimman paljon. Kun asuin Turussa muutaman kilometrin päässä yliopistosta, pyöräilin tai kävelin aina sinne. Nykyään työmatkani on sen verran pitkä, että taitan sen autolla, mutta monet muut matkat kuljen edelleen lihasvoimalla. Etenkin kesäaikaan pyöräily on erityisen nopea ja näppärä tapa liikkua kaupunkialueella. 

Luotettava menopelini jo yli kymmenen vuoden ajan  <3

Olisi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia säästämiseen liittyen. Hyvää viikonloppua kaikille! :)