Koska sanat ovat edelleen kadoksissa, ajattelin antaa lempivuodenaikani puhua puolestani. Jos Suomen neljästä vuodenajasta olisi pakko valita yksi, jota pitäisi jaksaa koko loppuelämä, olisi se minun kohdallani ehdottomasti syksy. Juuri sellainen syksy, josta olemme saanneet tänä vuonna nauttia. Kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Ja ajoittaisia kunnon syysmyrskyjä. Upeaa ruskan värikirjoa ja tunnelmallisia, pimeneviä iltoja.
Viime vuonna vietin koko ruska-ajan Etelä-Afrikassa, minkä takia olen nauttinut tämän vuoden syksystä vielä entistäkin enemmän. Koska viime päivät ovat ikävästi muistuttaneet siitä, että ankea marraskuu tulee väistämättä tänäkin vuonna, haluan nauttia tästä väriloistosta ja auringonpaisteesta niin pitkään kuin sitä vielä riittää.
Syksy tarkoittaa aina myös jollakin tavalla uusia tuulia ja niitä on tosiaan tänäkin vuonna riittänyt. Syksyyn on sisältynyt paljon uutta ja mielenkiintoista, mutta myös paljon stressiä, murhetta ja unettomuutta. Uusi työ on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa, että sen vastapainoksi olen liikkunut paljon ulkona ja nauttinut syksyn huikeasta TV-annista peittojen alla lötkötellen.
Tämä syksy jää myös mieleen yhdestä erittäin ikävästä asiasta. Se on nimittäin Lauttasaaren vesitornin viimeinen. Purkutyöt aloitettiin jo kuun alussa, eikä tornista ole enää jäljellä kuin pelkkä rapistuva irvikuva. Vesitorni on aina ollut minulle tärkeä Lauttasaaren symboli ja jollakin tavalla myös sen sydän. Turusta tänne päin ajaessani se toivotti tervetulleeksi takaisin kotiin. Nyt joka päivä Espoosta kotiin päin tullessani joudun katsomaan, miten tuo upea rakennus kokee julman lopun.
On surullista, ettei sille keksitty järkevää käyttötarkoitusta. Ja on sydäntäsärkevää, että se päädyttiin purkamaan, vaikka monien laskelmien mukaan sen kunnostaminen olisi ollut suurin piirtein samanhintaista. Inhottaa elää maailmassa, jossa kaikki vanha nähdään turhana ja riesana, josta pitää päästä eroon. Vesitornin purkamisen myötä tärkeä pala Lauttasaaren historiaa katoaa ikuisiksi ajoiksi.
"Nyt ne kaiken kauniin hautaa. Haudalle laitan kukkasen. Ja kukoistavan toivon edes sen."
(Eppu Normaali)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti