I'm still alive!

Eka viikko opena selätetty ja vielä aika kunnialla, vaikka alku näytti kaikkea muuta kuin lupaavalta. Tiistaina oli tosiaan veso-päivä, jonka jälkeen olin aivan puhki ja itkin stressiäni kaikesta. Tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, enkä voi mitenkään selvitä tulevasta. Ahdisti se, että Mindi joutuu olemaan niin paljon yksin ja se, että on pakko pyytää vanhemmilta apua siinä asiassa. Jännitti myös se, millaisia oppilaita kohtaisin keskiviikkona ja mitä jos en tulisikaan toimeen heidän kanssaan.

 

Eka päivä oman luokan kanssa edessä (jännityskerroin vähintään tuhat!)

 

Sitten tuli keskiviikko ja kohtasin ensimmäisen oman luokkani silmästä silmään. Ja siitä eteenpäin kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin koskaan odottaa. Oppilaat ottivat minut hyvin vastaan ja yhtälailla myös he olivat jännittäneet, millaisen open saisivat. He tuntuivat alusta asti juuri minun oppilailta <3 Viikon aikana olemme tutustuneet toisiimme, piirtäneet kesäloman parhaita hetkiä, muodostaneet yhdessä luokan säännöt, selailleet uusia oppikirjoja, tehneet lukujärjestystä, lukeneet Heinähattua ja Vilttitossua, kirjoittaneet koulun aloitustunnelmista ja vaikka mitä muuta.

 

Luokka oli ensimmäisenä päivänä aivan tyhjä ja ankea. Sen elävöittämisessä riittää hommia koko vuodeksi.

Muut opettajat ovat olleet tosi avuliaita ja koulussa aloitti onneksi myös muita uusia opettajia (tosin ei näin keltanokkia :D). Sain myös paljon taustatietoja luokasta heidän entiseltä opettajaltaan, joka jäi eläkkeelle. Keskiviikkona väkersin (tunteja!) elämäni ensimmäistä Wilma-viestiä oppilaiden vanhemmille, jonka vastaanotto oli onneksi hyvä. Tänään kirjoitin toisen viestin jo vähän nopeammin. Meidän luokka aloittaa myös ehkä oman blogin pitämisen, josta olen todella innoissani.

Viikon kuluessa alettiin saada vähän väriä luokkaan :)

Hommaa on riittänyt yömyöhää, mutta jotenkin olen ollut ihan ylipirteä. En malttaisi millään nukkua ja tuhannet ajatukset ja ideat pyörivät päässäni jatkuvasti. Vuorokaudessa ei meinaa millään riittää tunnit, mutta eiköhän se tästä vielä tasaannu. Eniten stressaa tuleva käsityön opetus. Olen viimeksi käyttänyt ompelukonetta ehkä kolme vuotta sitten ja tiistaina sen käyttöä pitäisi opettaa 13 oppilaalle. Viikonloppu pitäisi siis varmasti hyödyntää sen opetteluun, mutta nyt aion tyhjentää pääni työasioista kokonaan vähintään vuorokaudeksi. En nimittäin ajatellut olla se opettaja, joka palaa loppuun ensimmäisen kuukauden aikana.

 

Onneksi Emily saapuu pian tänne yökylään ja vie ajatukseni toivottavasti jonnekin ihan muualle (vaikka molemmat opeja olemmekin!)

 

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)