Missä ollaan ja mihin mennään? - Travelisa 2 vuotta

Välillä kyllä hirvittää tämä ajan kulumisen hurja vauhti! Kaksi vuotta sitten perustin Travelisan ja jännitin ensimmäisen postauksen julkaisemista. Nyt takana on kaksi todella tapahtumarikasta vuotta, joiden aikana olen kirjoittanut yli 200 postausta. Se on aikamoinen määrä, kun ottaa huomioon, etten tienaa tällä mitään, vaan teen tätä täysin omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi.

Nyt katsoessani taaksepäin en voi muuta sanoa kuin, että onneksi tuli kirjoitettua se ensimmäinen postaus. Blogin pitäminen on tuonut elämääni valtavan määrän uutta ja mielekästä sisältöä. Se on myös nostanut valokuvausintoni uudelle tasolle ja muistuttanut siitä, miten tärkeää on ikuistaa myös niitä arkisia hetkiä ja maisemia. Travelisan avulla olen saanut säilöttyä elämäni kaksi tärkeää vuotta muuallekin kuin mieleeni. Mieli kun on aika oikukas, eikä välttämättä suostu muistamaan kaikkia elämän tärkeitä hetkiä ja tunteita enää vuosien päästä. 

Ainoa kakkoseen liittyvä kuva, jonka löysin, on samalla myös yksi koko vuoden lempparikuvistani.
Tähän tiivistyy niin paljon iloa ja onnea <3

Erityisesti matkustamiseen blogin pitäminen on tuonut ihan uudenlaisen näkökulman. Kahteen vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista reissua ympäri maapalloa ja olen niin tyytyväinen, että niistä jokaisesta on konkreettiset muistot täällä blogissa. Tavoitteenani on ollut kirjoittaa mahdollisimman paljon jo reissujen aikana, jolloin muistot ja tunnelmat ovat kirkkaimmillaan ja aidoimmillaan. Matkapäiväkirjamaisten postausten rinnalle olen pyrkinyt sitten tekemään myös yleisempiä postauksia matkustukseen tai menneisiin reissukohteisiini liittyen.

Tuntuu, että nyt toisena elinvuotenaan Travelisasta on tullut entistä tärkeämpi ja henkilökohtaisempi osa elämääni. Sen avulla olen pystynyt käsittelemään monia hankaliakin tunteita ja ajatuksia, joita kulunut vuosi kaikkine ylä- ja alamäkineen on aiheuttanut. Vuoden aikana olen kuitenkin joutunut monesti punnitsemaan, mistä asioista kirjoitan ja millä tavalla. En ole missään vaiheessa pelännyt kirjoittaa hekilökohtaisistakin asioista tuntemattomille ihmisille. Enemmän on pelottanut se, että kuka tahansa läheinen tai puolituttu pääsee myös lukemaan nuo samat tekstit.

Arkistoja kaivellessa löysin vasemman puoleisen kuvan, jonka olen ottanut kaksi päivää ennen Travelisan perustamista vuonna 2013. Eilen otin kuvan itsestäni samassa aamutakissa, samojen hyllyjen ollessa taustalla. Kahden samankaltaisen kuvan väliin mahtuu uskomaton määrä tapahtumia, jotka ovat onneksi tallessa täällä blogissa.

Viime kevät oli todella rankka ja vastoinkäymisiä tuli toinen toisensa perään. Se näkyi myös täällä blogissa melko ahdistuneina kirjoituksina. Matkapostausten tekoon ei tuntunut olevan energiaa ja blogi toimikin enemmän omien ajatusteni ja tunteiden jäsentelypaikkana. Nyt jälkikäteen katsottuna tuohon kevääseen mahtui myös paljon iloisia tapahtumia, vaikka yleisvire olikin todella huono. Onneksi jaksoin sen kaiken myllerryksen keskellä tallentaa myös niitä hyviä hetkiä tänne blogin puolelle.



Kesää kohden tilanne alkoi parantua huomattavasti ja kesäkuussa oli vuorossa blogivuoden ensimmäinen reissu Amsterdamiin äidin kanssa. Päivät kuluivat nauttien aurinkoisista kävelyistä kanaalien varsilla, mielenkiintoisista museovierailuista, herkullisesta ruuasta ja edullisista shoppailuista.

Kesä kuluikin tuota äiti-tytär reissua lukuunottamatta Suomen rajojen sisäpuolella kimpoillessa ja aikamoisessa tunnemylläkässä. Samaan aikaan päässäni kyti koko elämäni mullistavin matkasuunnitelma. Se oli jotakin niin suurta ja jännittävää, etten pystynyt moneen kuukauteen kirjottamaan blogiini mitään matkustukseen liittyvää. Sen sijaan kirjoitin paljon muusta 23 kohtaisen blogihaasteen tiimoilta.

Elokuun loppupuolella sitten tein vihdoin lopullisen ratkaisun, varasin matkan Etelä-Afrikkaan ja irtisanoin Turun asuntoni. Syyskuussa pakkasin loputkin tavarani ja muutin Lauttasaareen, ja siitä muutaman päivän päästä istuinkin jo koneessa kohti Kapkaupunkia. Siitä alkoi elämäni uskomattomimmat 7 viikkoa, joita en unohda koskaan.

Vapaaehtoistyötä äärimmäisen köyhyyden keskellä, ikimuistoisia kokemuksia laskuvarjohypystä haisukellukseen, mahtavia ihmisiä, mullistavia ajatuksia, lukuisia kaupunkeja ja kyliä, upeaa luontoa, ihania eläimiä, itsensä ylittämistä ja niin paljon muuta. Reissun aikana vierailin myös toisessa minulle täysin vieraassa maassa Lesothossa. Etelä-Afrikka lumosi ja vei sydämestäni ison palasen. Edelleen tuon matkan aikana kokemat asiat ja etenkin Skandaalin lapset käyvät lähes päivittäin mielessäni.

Palatessani reissusta syksy oli jo kääntynyt talveksi ja edessä oli ihan uudenlaiset haasteet. Asettuminen takaisin synnyinseudulle ja työelämään siirtyminen vuosien opiskelurupeaman jälkeen sujuivat yllättävän mutkattomasti, mutta verottivat yleistä jaksamista aika paljon. Rentouttava joululoma tuli enemmän kuin tarpeeseen, vaikka sen aikana kaikki stressi purkautuikin flunssan muodossa. 

Alkuvuosi on kulunut pääasiassa eskariopena, mutta väliin on mahtunut myös lomailua ja sairastelua. Tein myös päätöksen tulevaisuuteeni liittyen, enkä hakenut opettajan virkoja vielä tänä vuonna, vaan jatkan vähintään vuoden vielä tutustumista eri kouluihin ja luokka-asteisiin sijaisuuksien kautta. Menoni ovat tällä hetkellä sen verran pienet, että pärjään hyvin pätkätöillä ja samalla pääsen nauttimaan runsaasta vapaa-ajasta, mikä on minulle erittäin tärkeää.

Tunne-elämä on jatkanut myös alkuvuonna heittelehtimistään, mutta kevät aurinkoineen on onneksi antanut paljon positiivista energiaa elämääni. Se on myös tuonut elämääni uuden harrastuksen, kaverikoiratoiminnan, josta olen todella innoissani. Loppukevään suunnitelmat ovat vielä ihan auki, mutta kesä alkaa jo pikkuhiljaa hahmottua mielessä. Kulunut vuosi on kuitenkin opettanut sen, ettei tulevaisuudesta kannata ottaa kauheaa stressiä. Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. En edes enää osaa tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia, vaan keskityn enemmän vain tähän hetkeen. Tulevasta kun ei koskaan tiedä.

Kaksi vuotta bloggaamista takana ja kolmas edessä. Aika näyttää, millainen blogivuosi tästä muodostuu. Ainakin se on jo varmistunut, että reissuja riittää tulevallekin vuodelle, joten luvassa on ainakin kirjoituksia ympäri Eurooppaa. Lisäksi jatkan edelleen noiden vanhojen matkojen muistelua kuukausittain ja seuraavana muisteluvuorossa on Interrail ympäri Eurooppaa kesältä 2008. Mitä olette muuten pitäneet noista MatkaMuistoja-postauksista?

Alunperinhän lähdin tekemään tätä blogia itselleni, mutta on ollut ilahduttavaa saada mukaan matkaani ihania lukijoita. Kommenttinne ilahduttavat minua aina suuresti ja nyt toivoisinkin teidän mielipidettä blogini sisällöstä. Mikä on hyvää tai huonoa? Mitä toivoisit enemmän tai vähemmän? Toivoisitko postausta jostakin tietystä aiheesta tai matkakohteesta? Välillä aiheiden keksiminen on aika hankalaa, joten otan kaikenlaiset ideat ja ehdotukset mielelläni vastaan. Itse haaveilen, että joku päivä pääsisin tekemään sellaisen kysymys&vastaus-postauksen, mutta siihen lukijamääräni eivät taida vielä riittää :D

Mutta ennen kuin tämä postaus lähtee lopullisesti käsistä, haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette jakaneet Travelisan toisen vuoden kanssani. Aikamoinen vuosi on takana ja innolla odottelen, mitä tuleva tuo tullessaan. Osui ainakin ikimuistoiseen päivään tämä blogivuoden vaihtuminen, kun pääsimme eskarien kanssa ihastelemaan upeaa auringonpimennystä!