Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Kun muutin kuusi vuotta sitten Turkuun, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ainoa kokemukseni kaupungista kun oli kutosluokan luokkaretki Turun linnaan. Turku on kaupunki, josta puhutaan paljon pahaa ja turkulaisista vielä enemmän. Turkulaisista en vielä kuuden vuoden jälkeenkään osaa sanoa paljon mitään, koska kaikki ihmiset, joiden kanssa olen tullut läheisiksi täällä ovat kotoisin joko sen ympäryskunnista tai kauempaa. Ehkä se siis pitää paikkansa, että turkulaiset ovat melko sisäänpäinlämpeäviä, mutta yleistunnelma täällä on aina ollut ystävällinen, avulias ja rento.

Kaupungista puolestaan olen saanut paremman käsityksen. Olen asunut kolmessa eri kaupunginosassa, Martissa, Haritussa ja YO-kylässä. Olen elänyt täällä vuokra-asunnossa, omistusasunnossa ja opiskelija-asunnossa. Ja niissä kaikissa olen tuntenut olevani kotona. Se ei ole johtunut pelkästään itse asunnoista, vaan siitä että Turku on alusta asti ollut minun kotini. Minun kaupunkini.

Turku on ollut minun syyskaupunkini. Kaatosateita, ruskan väreissä loistavia puita, tuulessa lentäviä lehtiä, opiskelijabileitä, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, ukkosen jyrinää, taivaan kannen vailaisevia salamoita, mutaisia peltolenkkejä Haritussa, muuttolintujen auroja, kävelyitä kauniissa jokimaisemissa, vesilätäköitä, käpertymistä viltin alle kynttilöiden loisteessa, metsäretkiä ja syksyn tuoksua.

Turku on ollut minun talvikaupunkini. Ensilumia, nenänpäässä tuntuvaa pakkasta, kävelyitä hankikantoisilla pelloilla ja Aurajoen jäällä, kauneimpia joululauluja Tuomiokirkossa, rämpimistä ja pyöräilemistä pitkin loskaisia katuja, talviurheilu aurinkoisina pakkaspäivinä, jouluvaloja ja -markkinoita, valtavia lumikinoksia, viiltäviä pakkasviimoja ja tähtikirkkaita öitä.

Turku on ollut minun kevätkaupunkini. Sulavia lumikinoksia, tasaista harmautta, hiirenkorvia puissa, ensimmäisiä leskenlehtiä, vappuja, ajeluita Förillä, vehreyteen puhkeavaa luontoa, upeita kukkaistutuksia, aurinkoisia kevätretkiä Turun linnalle ja Aurajoen varrelle, piknikkejä, Ruissalon pitsihuviloita, linnunlaulua ja valkovuokkomeriä.

Turku on ollut minun kesäkaupunkini. Valoisia öitä, jokilaivailua, Ruisrockeja ja romansseja, auringonkukkapeltoja, kesän ensimmäisiä jäätelöpalloja, terasseja, tukahduttavaa kuumuutta, mukulakivikatuja, kauniita rakennuksia, varjoisia puistoja, virkistäviä kesäsateita, lomailua, kesätöitä, väreileviä viljapeltoja, kalastajia Halistenkoskella, sympaattisia kesäkahviloita, pilvenhattaroita ja upeita auringonlaskuja.

Turku on ollut minun kaupunkini jokaisena vuodenaikana. Se on toivottanut minut aina lämpimästi tervetulleeksi lyhyemmiltä ja pidemmiltä matkoilta palatessani. Ja täällä olen aina saanut olla oma itseni. Se on antanut minulle paljon uusia alkuja. Uusia opiskeluvuosia, uusia koteja, uusia ihmisiä, uusia harrastuksia ja uudistuneen minän. Mutta yksi on aina ollut ja pysynyt, rakkauteni tätä kaupunkia kohtaan. 

Ja se tulee pysymään riippumatta siitä, mihin päin päädyn elämässäni. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka sitä joskus vielä palaisi kokeilemaan, millaista on elää tois pual jokke, kun tähän asti olen elänyt vain täl pual. Mutta se on varmaa, että vaikka tulevat vuodet karistaisivat puheestani ihanat Turun murteen piirteet, tulen aina esittämään vastalauseen, jos joku haukkuu minun rakasta kaupunkiani, minun Turkuani.