Ajatuksia ja tapahtumia muutoksen keskellä

Ajattelin nyt pikaisesti kirjoitella, mitä tänne muutoksen keskelle kuuluu. Kun reissuun lähtöön on aikaa vähän reilu kaksi viikkoa ja jossain välissä pitäisi keretä muuttaakin, en välttämättä kerkeä enää kauhean syvällisiä kirjoittelemaan tässä lähiaikoina joitakin lähes valmiita postauksia lukuunottamatta.

Kaikki tuntuu tällä hetkellä jotenkin kovin epätodelliselta. On vaikeaa uskoa, että parin viikon päästä on aika hyvästellä Turku ja palata Helsinkiin kuuden vuoden jälkeen. Oudommaksi asian tekee vielä tuo reissuun lähtö, joka on muutama päivä muuttopäivän jälkeen. Välillä on vaikea päättää, kumpaan pitäisi keskittyä enemmän muutto- vai matkajärjestelyihin, mikä tekee elämästä ja ajatuksista aika sekavia tällä hetkellä. Ja sitten välillä taas tulee hetkiä, että unohtaa molemmat asiat ja havahtuu yhtäkkiä ajatukseen: "Mitä ihmettä mä olen tekemässä?"

Epävarmuuden hetkiä on paljon, mutta intuitioni huutaa vahvasti sen puolesta, että nämä ovat oikeita ratkaisuja ja sitä olen kuunnellut elämässäni tähänkin asti. Muutokset eivät ole koskaan helppoja, mutta uskon, että nämä muutokset tuovat pidemmän päälle elämääni paljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Aika näyttää, kuinka tässä oikein tulee käymään, mutta tylsyyttä en ainakaan taas hetkeen tule kokemaan elämässäni, sellaista kieputusta kun on taas luvassa. Mutta sitten vähän siitäkin, mitä olen lähiaikoina puuhastellut. Kuluneina viikkoina olen muun muassa...

...käynyt hyvästelemässä ensimmäisen Turkukotini Martissa. Siinä samalla kävelin Mindin kanssa lenkin, joka minulla oli siellä asuessa tapana kulkea hyvin usein. Savenvalajankadulta ensin portaat ylös Martinkirkolle. Sieltä portaat alas Tiilentekijänkadulle, jossa törmäsin aikanani myös itsensä paljastelijaan (:D). Sitten pujotellen pitkin Martin puutaloaluetta kohti pyöreää rakennusta, jonka käyttötarkoitusta en vieläkään tiedä.

Sieltä jokirantaan, jossa sattui olemaan paljon erimaalaisia sotalaivoja koolla. Jokivarren laivoja ihaillen Manillan, Förin ja Laiturin ohi ja lopulta takaisin Savenvalajankadulle. Tuntuu kuin niistä ajoista olisi vasta hetki, vaikka muutin Martista pois jo reilut neljä vuotta sitten. Edelleen se on mielestäni yksi Turun ihanimmista asuinalueista ja olin onnekas, kun päädyin aikanani juuri Marttiin asumaan.

...kironnut sijaisuuksien puutetta ja sitä, että Turku suunnittelee 200 opettajanpaikan lakkauttamista. Eläköön viisaat päätökset! No ainakin tuollaiset keskustelut ovat vain varmistaneet päätöstäni jättää tämä uppoava laiva ja siirtyä muille vesille kalaan.

...käynyt hyvästelemässä myös toisen kotini, Haritun pellot sekä luontopolun, joita pitkin kuljin aikanani viikoittain. En ollut käynyt siellä kävelemässä kertaakaan avoeroni ja poismuuttoni jälkeen, josta on nyt yli puolitoista vuotta, minkä takia paljon muistoja virtasi mieleeni tuolla kävelyllä. Maisemat olivat aivan yhtä ihanat ja rauhoittavat kuin aina ennenkin ja kävellessäni jätin lopulliset hyvästit sille osalle elämääni. Itse ero ei ole surettanut minua enää aikoihin, mutta se mitä tapahtui sen jälkeen tulee varmasti aina harmittamaan minua jollain tasolla. Nyt on kuitenkin aika päästää irti surusta ja vihasta ja jatkaa eteenpäin kohti uusia alkuja.

...alkanut itkeä mitä oudoimmissa paikoissa ja tilanteissa. Eikä loppua näy, nyt kun lopullinen lähdönhetki vain lähenee. Toivottavasti kyynelkanavat lopettaa toimintansa jossain vaiheessa.

...myynyt, järjestellyt ja pakannut tavaroita sekä elänyt keskellä tavarakaaosta. Miten ihminen voi edes omistaa näin paljon tavaraa???

...nauttinut omasta tilasta ja ajasta Mindin kanssa, koska niitä tulee olemaan reissussa niin kova ikävä.

...käynyt Helsingissä katsastamassa uuden kotini ja purkamassa osan tavaroista. Viimeksi näin asunnon, kun olin repimässä sieltä tapetteja irti noin kuukausi sitten ja se oli vielä täynnä kaikkea ylimääräistä rompetta. Silloin näky ei ollut kovin houkutteleva!

Asunto on remontin myötä kuitenkin ihan erilainen kuin ennen ja nyt kun sinne alkoi saada jo omia tavaroitakin, niin tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että siellä voisi jopa viihtyä. Lasitetun parvekkeen myötä oleskelutilaa on tullut paljon lisää ja rakastan sieltä aukeavaa merinäkymää. Vaikka tuleekin olemaan kova paikka jättää Turku, tämä ratkaisu tuntuu koko ajan paremmalta ajatukselta.

...nähnyt perheenjäseniä, läheisiä ja ystäviä Turun sekä Helsingin päässä.

...joutunut selittämään varmaan tuhannelle ihmiselle syksyni suunnitelmista ja miksi päädyin näihin ratkaisuihin. Onhan se kivaa, että ihmisiä kiinnostaa elämäni, mutta rajansa kaikella. Suurin osa on kuitenkin suhtautunut suunnitelmiini ihan positiivisesti, mikä on tuonut rohkaisua siihen, että olen tekemässä niitä oikeita ratkaisuja itseäni varten.

...nauttinut Larusta muun muassa kävelyiden, lähikapakoiden ja Lauttasaaripäivien merkeissä.

Sellaista kaikkea  on siis mahtunut lähiaikohin. No, onneksi en ole viime aikoina ainakaan...

...käynyt katsomassa yksin leffassa Tähtiin kirjoitettu virhe elokuvaa mukanani 7,77 eurolla irtokarkkeja ja poistunut sieltä naama punaisena ja räkäisenä itkusta.

...aloittanut muovitonta syyskuuta käyttämällä muovikassia ostosten kantamiseen.

...ihastunut ennen reissuun lähtöä.

...pelännyt joutuvani oikeuteen, koska olin saanut asianajotoimistolta kirjeen.

Hups, sattuuhan noita :D