Näin viikko ennen reissuun lähtöä (en vieläkään tajua, että siihen on niin vähän aikaa!) ajattelin muistella niitä viittä edellistä kertaa, kun olen päässyt tutustumaan Afrikan ihmeelliseen maailmaan. Afrikka on todella kiehtova maanosa täynnä erilaisia kansoja ja kulttuureja, huikaisevan kaunista luontoa, järkyttävää historiaa ja nykypäivää sekä kiinnostavia vierailukohteita. Toiset pelkäävät, toiset rakastavat ja toiset inhoavat sitä, mutta ketään Afrikka tuskin jättää kylmäksi.
Omasta mielestäni se on todella mielenkiintoinen matkakohde, joka on jokaisella kerralla näyttänyt minulle aivan erilaisen puolen itsestään. Afrikkaa ei voi sanoa nähneensä käytyään yhdessä sen maassa. Itse olen käynyt viidessä eri Afrikan maassa, enkä vieläkään usko nähneeni kuin pintaraapaisun tuosta maanosasta. Pohjois-Afrikka arabikulttuureineen on aivan eri asia kuin esimerkiksi Itä- tai Länsi-Afrikka, joissa valtioita värittävät erilaiset heimokulttuurit.
Omasta mielestäni se on todella mielenkiintoinen matkakohde, joka on jokaisella kerralla näyttänyt minulle aivan erilaisen puolen itsestään. Afrikkaa ei voi sanoa nähneensä käytyään yhdessä sen maassa. Itse olen käynyt viidessä eri Afrikan maassa, enkä vieläkään usko nähneeni kuin pintaraapaisun tuosta maanosasta. Pohjois-Afrikka arabikulttuureineen on aivan eri asia kuin esimerkiksi Itä- tai Länsi-Afrikka, joissa valtioita värittävät erilaiset heimokulttuurit.
Olen tehnyt Afrikkaan viisi erityyppistä matkaa, joiden kautta olen nähnyt sen viisi erilaista puolta. Olen ollut ryhmämatkalla Senegalissa, rantalomalla Marokossa, safarimatkalla Keniassa, golmatkalla Tunisiassa ja sukellusmatkalla Egyptissä. Tuleva matka taas tulee olemaan mielenkiintoinen sekoitus vähän kaikkea, jonka kautta käsitykseni Afrikasta syvenee varmasti entisestään.
Edelliset Afrikan matkani olen tehnyt vuosina 2003-2007. Ikävä kyllä aika on tehnyt tehtävänsä, enkä muista välttämättä kaikkia paikkoja ja kaupunkeja oikein, koska reissuista alkaa olla jo kymmenisen vuotta aikaa. Taas yksi syy, miksi niitä matkapäiväkirjoja kannattaa pitää!
1. Senegal
Ensikosketukseni Afrikkaan oli sukumme matkatoimisto Olympian järjestämä ryhmämatka Senegaliin vuonna 2003. Matka koostui perinteisestä rantalomailusta ja mielenkiintoisista päiväretkistä. Matkan aikana tutustuimme muun muassa paikallisten elämään, teimme kalastus- ja laivaretken merelle, kävimme hiekkadyyneillä, vaaleanpunaisella Retba-järvellä ja paikallisilla markkinoilla. Ainakaan silloin turismi ei ollut vielä päässyt juurtumaan kovin paljon Senegaliin, vaan siellä sai nauttia aidontuntuisesta afrikkalaistunnelmasta. Tiedä sitten mikä on tilanne nykypäivänä, kun tuosta reissusta on tosiaan jo se reilu kymmenen vuotta.
2. Marokko
2004 suuntasimme vanhempieni kanssa syyslomareissulle Marokon Agadiriin. Kyseessä oli ihan puhtaasti rantaloma, mutta toki kiertelimme jonkin verran myös itse kaupungissa ja vierailimme muun muassa eläintarhassa. Teimme myös päiväretken valtaville Marrakechin markkinoille, joissa pääsi aistimaan todellista arabitunnelmaa väreineen, tuoksuineen ja kauppiaineen. Arabimaat ovat kyllä ihan oma lukunsa, etenkin jos sattuu olemaan vaaleahiuksinen tyttö/nainen. Ties kuinka monta kamelitarjousta tuonkin matkan aikana vanhempani minusta saivat. Yksi kauppias tarjosi sataa kamelia, johon äiti vastasi, ettei tee kameleilla mitään, mutta voisi sen sijaan ottaa 10 nahkalaukkua. Kiitti mutsi! Tiedänpähän ainakin arvoni :D
Päätin lipsua kronologisesta järjestyksestä, koska Tunisia ja Marokko ovat melko samankaltaisia maita ja Tunisian kuvia en löytänyt valokuvakätköistämme. (Lisäilen, jos joskus löydän.) Eipä niitä varmasti paljon olekaan, koska lähes koko reissu kului golfatessa, se kun oli sen päätarkoitus. Vuonna 2006 intoni golfaukseen oli vielä huipussaan ja niinpä lähdimme vanhempien kanssa golfmatkalle Tunisiaan. Viikko koostuikin siis lähes kokonaan golfkierroksista ja -kisoista sekä rannalla loikoilusta. Sen takia kuva Tunisiasta jäi hyvin pintapuoliseksi, mutta ainakin golfkentät tuli todettua hyviksi. (Tosin tuon matkan jälkeen intoni golfiin hiipui lähes kokonaan :D)
4. Kenia
Sitten hypätään takaisin vuoteen 2005, jolloin suuntasimme äitini kanssa jälleen Olympian järjestämälle safarimatkalle Keniaan. Matka alkoi Nairobista, josta lähdimme lähes viikon safarille Kenian luonnonpuistoihin (Amboseli sekä Länsi- ja Itä-Tsavo). Reissun lopuksi nautiskelimme vielä kolme päivää Mombasan upeista hiekkarannoista (ja polttavasta auringosta!). Matkan aikana näimme muun muassa Kenian huikaisevaa eläinkirjoa ja maisemia, Karen Blixenin museon, Maasai-kyliä sekä vierailimme paikallisessa koulussa. Tuo matka ja vierailu kouluun saivat minussa syttymään todellisen palon siitä, että haluan vielä joku päivä palata Afrikkaan vapaaehtoistyön parissa. Uskomatonta, että sen aika vaan koittaakin jo näin pian!
Tuorein matkakokemukseni Afrikasta on vuodelta 2007, jolloin suuntasimme lähes koko perheen voimin sukellusmatkalle Egyptin Sharm El Sheikhiin. Paikka oli aika perinteinen turistirysä keskellä autiomaata, jossa ei juurikaan ollut mitään nähtävää. Varsinaiset nähtävyydet sijaitsivatkin pinnan alla, Punaisen meren syleilyssä. Teimme matkan aikana useita sukelluksia joiden kautta pääsimme ihastelemaan vedenalaista ihmemaata. Laitesukeltaminen on todella mahtavaa puuhaa ja harmittaakin, että sitä ei ole tullut harrastettua tuon reissun jälkeen. Nyt kynnys on jo noussut niin korkealle, että haluaisin käydä jonkinlaisen "palautuskurssin", jotta uskaltaisin taas suunnata pinnan alle. Matkan aikana teimme myös päiväretken Kairoon ja Gizaan ihmettelmään pyramideja ja Sfinksiä, jotka ovat mielestäni yksiä vaikuttavimpia nähtävyyksiä koko maailmassa.
Sellaisia Afrikkakokemuksia siis minulla. Usein Afrikasta tuodaan esille vain sen huonoja puolia (kuivuus, nälänhätä, sairaudet, huono koulutustaso, sodat yms.) ja unohdetaan kaikki se hyvä ja kaunis, mikä myös on osa tuota maanosaa. Paljon on tehtävä, jotta Afrikkan maat saataisiin nousemaan ylös siitä syvästä kuopasta, jossa niistä suurin osa on lähes aina ollut. Se ei kuitenkaan tapahdu kauhistelemalla, syyllistämällä tai ennakkoluuloisuudella, vaan aidolla välittämisellä ja yhteistyöllä. Vaikka toivon koko sydämestäni, että Afrikan valtioita odottaa parempi huominen, toivon ettei se poista kuitenkaan niitä asioita, jotka ovat jääneet minulle päälimmäisenä mieleen tuosta maanosasta. Aitoutta, elämäniloa ja erilaisuutta.
Vuosiahan noista reissuista on tosiaan vierähtänyt, joten onkin jo korkea aika lähteä uudestaan kohti tuota kiehtovaa maanosaa. Huomenna kasvatan matkafiilistä entisestään, kun menemme katsomaan Viivin synttäreiden kunniaksi Helsingin Kaupunginteatteriin Tarzan-musikaalin. Kiitos Viivin, viime aikoina on päässäni aina reissua ajatellessa alkanut soida Toton Africa. Tässä se teille kaikille muillekin korvamadoksi :D
Afrikkaa ei voi kuvitella, se pitää kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti